Vesi: Kirja maailman tärkeimmästä aineesta

Maapalloa pitäisi kutsua vesipalloksi.

En tiennyt, että tietokirjoistakin voi tykätä, mutta tässä asiassa onneksi auttoi viime vuonna ilmestynyt Yö: kirja unesta ja pimeän salaisuuksista, joten lukulistalle meni automaattisesti myös tekijöiden uusin kirja Vesi: Kirja maailman tärkeimmästä aineesta. Visuaalisuuden perään olin tälläkin kertaa, mutta eihän se haittaa jos siinä sivussa tulee sivistyttyä vähän lisää.

Lähde mukaan matkalle
taivaalla laahaavista pilvistä
merten syvyyksiin,
Pariisin viemäreistä muinaisten
tähtien räjähdyksiin.

Kirja on siis hyvin laaja kokonaisuus, mutta toisaalta vesi on niin monessa mukana, ettei sitä kaikkea tule ajatelleeksikaan. Kirjassa on neljä isompaa kokonaisuutta, jotka ovat planeetta, luonto, ihminen ja sukellus. Planeetassa tutustutaan veteen ja sen olomuotoihin. Tässä kohtaa kirjaa esitellään myös kirjan sankarittaret, Aallotar ja Olomuotoprinsessa, jotka seikkailevat kanssamme pitkin matkaa. Sivuilta löytyy Olomuotopeli, grafiikkaa sekä muutaman sivun mittaisia sarjakuvia. Asioita on kerrottu tekstin lisäksi kuvan keinoin, joka tietysti keventää lukemista, mutta auttaa ennen kaikkea tajuamaan vaikeaselkoisilta vaikuttavat asiat nopeammin.

Luonto-osuudessa keskitytään valtameriin, niiden kummallisiinkin asukkaisiin, suovesiin, sademetsiin sekä kuivien alueiden eliöiden selviytymiseen. Tämä on oma lempiosuuteni, jossa pääsee sivukaupalla ihastelemaan Satu Kontisen kuvia. Kirja on tietysti visuaalisesti jälleen todella upea ja minuun vetoaa etenkin tummalle pohjalle tehdyt eläväiset valkoiset piirrokset.

Ihmisosuudessa pohditaan meidän suhdetta veteen ja  sitä, miten se saataisiin riittämään kaikille. Yhdellä sivulla on esitetty erilaisten tuotteiden ja ruokien vesijalanjälki, ja ajattele: 200 gramman suklaalevy vaatii 3400 maitopurkillista vettä! Huhhuh. Viimeisessä osuudessa sukelletaan menneisyyteen, aikojen alkuun asti.

Vesi on hyvin tuhti pakkaus, eikä sitä ei hetkessä lueta, mutta siinä on hyvin tärkeää asiaa, jota olisi hyvä pysähtyä aina välillä miettimään. Mikään ei kestä ikuisesti, mutta omalla toiminnalla voimme pidentää käyttöikää.

_____________________________________________

★★★
Vesi: Kirja maailman tärkeimmästä aineesta
Teksti: Laura Ertimo
Kuvat: Satu Kontinen

Myllylahti, 2017

Arvostelukappale

Muita postauksia
Yö: kirja unesta ja pimeän salaisuuksista

Yö: kirja unesta ja pimeän salaisuuksista

"Iltapalalle, pesulle ja nukkumaan."

kirjan alku

Lainasin kirjan Yö: kirja unesta ja pimeän salaisuuksista puhtaasti sen kuvituksen vuoksi ja ilokseni sain huomata, että tekstiosuus oli vähintään yhtä kiinnostavaa kuin koukeroisen kauniit kuvat mustalla pohjalla. Kirjan nimikin on ihana.

Yö sisältää lyhyitä, ahmittavia kappaleita, joissa kerrotaan yöstä, nukkumisesta, unesta ja luonnosta pimeän aikaan. Enimmäkseen kirja esittelee faktatietoa, mutta mukana on myös uskomuksia ja tarinoita. Kuten blogista on ehkä käynyt ilmi, eivät tietokirjat kuulu normaaliin lukemistooni, mutta näitä lyhyitä pätkiä jaksoi useammakin illassa lukea. Osa tekstistä on ikään kuin käsinkirjoitettuja muistiinpanoja, joiden lopussa on vielä pieni tiivistys tärkeimmistä huomioista. Melkeinpä kuin lukisi jonkun hyvin jäsenneltyjä muistiinpanoja oppitunnilta! Nyt kyllä rapsahtaa 10+.

Pelottavuuksiin ei tarvitse pelätä törmäävänsä, sillä kirja raottaa tuota hämärän ja salaperäisyyden verhoa ja kertoo mitä kaikkea yöllä oikeasti tapahtuu. Miten jotkut eläimet voivat nähdä pimeällä ja miten ihmisten nukkuessa päivän tieto varastoituu aivoihin. Teksti oli niin mielenkiintoista ja yllättävää, että tässähän oppi itsekin aikuisiällä kaikkea hauskaa ja kummallista kuten tällaista:

"Vaaran uhatessa merimakkara taas viipaloi itsestään hohtavan siivun ja länttää sen ohi uivaan kalaan. Ehkäpä saalistaja hämääntyy ja lähteekin vilkkuvan kalan perään?"

"Aivotkaan eivät noudata vuorokausirytmiä, johon kuuluvat hereillä olon, syvän unen ja vilkeunen vaiheet. Talviunta nukkuvat ja horrostavat eläimet saattavatkin havahtua talven aikana erikseen hereille, jotta voisivat nukkua hetken oikeasti ja nähdä unia!"

"Delfiinit, valaat ja mursut osaavatkin nukkua puolet aivoista kerrallaan. Toinen puoli aivoista hoitaa pinnalla käymisen, kun toinen puoli nukkuu."

 

Mieleen jäi myös omituisen näköiset olmit, jotka voivat olla syömättä kymmenenkin vuotta. Näin lapsellisen ilahtunut en hetkeen ole ollut nippelitiedosta! Taitossa on paljon ilmavuutta ja näin ollen tilaa omille ajatuksille ja ällistykselle. Paras lisä on kuitenkin taidolla ja hartaudella tehdyt kuvat, jotka tukevat älyttömän upealla visuaalisuudellaan faktoja.

Voisi täälläkin blogissa lähteä tietokirjojen lukeminen hurjaan kasvuun, jos enemmän tämänkaltaisia kirjoja tehtäisiin. Ja kirjaahan voi lukea kaikki naperosta vaariin. Itse kävin lähipiirille kailottamassa joitain noita yllättäviä faktoja, eivätkä hekään kaikista olleet tietoisia.

★★★★★
Yö: kirja unesta ja pimeän salaisuuksista
Teksti: Laura Ertimo
Kuvitus: Satu Kontinen

Myllylahti, 2016

Kirjastosta