Shakespearen lukeminen jatkuu taas ja tällä kertaa jopa kahden näytelmän parissa. Nyt jo useamman Shakespearen näytelmän lukeneena voin sanoa, että olen hyvin päässyt näiden näytelmien makuun ja lukeminen sujuu hyvinkin lennokkaasti. Ennen kaikkea olen päässyt nauttimaan kirjailijan teksteistä kunnolla.
Antonius ja Kleopatra -
William Shakespeare
(Anthony and Cleopatra, 1606-07)
WSOY, 2013
Suomentanut: Matti Rossi
Graafinen suunnittelu: Martti Ruokonen
Suomentanut: Matti Rossi
Graafinen suunnittelu: Martti Ruokonen
Kirjastosta lainattu
"Tuo päällikkömme hullaannus
käy sietämättömäksi."
käy sietämättömäksi."
kirjan ensimmäinen lause
Marcus Antonius on yksi Rooman valtakuntaa hallitsevista, mutta mies vain vetelehtii rakkauden huumaamana Egyptissä kuningatar Kleopatran luona. Cesar ei pidä järjestelyistä ja ylläpitääkseen rauhan Antonius jopa nai Cesarin sisaren, mutta palaa tietenkin lopulta Kleopatransa syleilyyn, mutta koska tämä on tragedia, niin ei kaikki tietenkään pääty hyvin.
Alkuunsa näytelmä näyttäytyy hyvinkin romanttisena. Antonius pallottelee halunsa ja velvollisuuden välillä, häntä ei niinkään enää kiinnosta sotatouhut, vaan sydän halajaa Kleopatran rinnalle. Esittelypuheen mukaan näytelmää on sanottu Shakespearen loisteliaimmaksi tragediaksi, mistä en ole ihan samaa mieltä, sillä muutama muu näytelmä menee kyllä tämän ohi (Romeo ja Julia sekä Macbeth).
Kiehtovaa on miten näytelmään voi kätkeytyä kaikenlaista, mitä ei ensisilmäyksellä kaikki välttämättä tajua: "Elisabetin ajan Englannissa vallitsi voimakas sensuuri, mikä teki ajankohtaisten poliittisten aiheiden esittämisen näyttämöllä vaaralliseksi. Yhteiskuntakriittinen tematiikka oli naamioitava historiallisiin tapahtumiin."
Tähtiä: ★★★★
Macbeth - William Shakespeare
(Macbeth, 1605-08)
WSOY, 2004
Suomentanut: Matti Rossi
Graafinen suunnittelu: Martti Ruokonen
Suomentanut: Matti Rossi
Graafinen suunnittelu: Martti Ruokonen
Kirjastosta lainattu
"Milloin me kolme alamme työn?"
kirjan ensimmäinen lause
Macbeth on viimeinen Shakespearen suurista tragedioista ja ainakin minulle tämä maistui oikein hyvin! Ainakin tällä hetkellä yksi lemppareitani Shakespearelta, tuolta näytelmien kuninkaalta.
Macbeth, Skotlannin kuninkaan armeijan komentaja, törmää kolmeen noitaan, jotka ennustavat hänelle suuria: Macbeth on ensin saava haltuunsa Cawdorin kreivikunnan ja sitten pääsevän itse kuninkaan paikalle. Tämä ennnustus saa Macbethin vaimoineen kokonaan valtaansa ja he alkavat punoa murhajuonia ennustuksen toteuttamiseksi.
Macbeth on hyvin synkkä kuvaus vallanhimosta ja ihmisen tuhoutumisesta. Säälimättä Macbeth ja hänen vaimonsa raivaavat ylimääräiset tieltä, vaikka joskus omantunnonääni saattaa olla siinä häiritsemässä ja lopulta ajamassa hulluuden partaalle. Näytelmäsovituksena tämä on varmasti hyvinkin rankka, mutta pidän Shakespearen näppärästä tekstistä ja tarinankujetuksesta, että ei tämän jälkeen tarvitse nyt ihan masentua. Ja kuulemma Macbethin nimeä ei pidä näyttelijän pukuhuoneessa mainita, koska se tuottaa huonoa onnea.
Tähtiä: ★★★★★
Muita postauksiani
Kesäyön uni
Kuningas Lear
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti