Elokuun lukumaratonilla luettua

Elokuun lukumaratonilla onnistuin lukemaan loppuun asti mukavan kasan kirjoja ja kun pöydällä on jo odottamassa toinen samanmoinen, päätin tehdä taas miniarvioita ruuhkan purkamiseksi.

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Agatha Christie: Sininen juna

Takakannesta: Rikas, kaunis ja avioliitossaan epäonnistunut Ruth Kettering lähti Sinisellä junalla Ranskan Rivieralle tapaamaan rakastettuaan. Hänellä oli mukanaan mittaamattoman arvokas ja haviteltu Tulensydänrubiini. Yöjunan käytävillä liikkui monia ihmisiä, mutta vain yksi otti hengen Ruthilta ja vei jalokiven mennessään. Jalokivi oli motiivi, mutta kenellä oli tilaisuus tihutyöhön ja syy murskata kaunottaren kasvot? "Mutta on kaksi sellaista jotka tietävät. Toinen on hyvä Jumala, toinen on Hercule Poirot." Näin mahdottomia lausuessaan tuo itserakas nero on kuitenkin oikeassa. Sinisen junan tapausta pidetään jo ratkaistuna, kun Hercule vielä kertaa tapahtumat ja oivaltaa, kuka lopulta murhasi Ruth Ketteringin.

Agatha Christiet on takuuvarmaa maraton luettavaa, sillä ne aina imaisevat mukaansa ja pituuskin on juuri sopiva. Sinisellä junalla on ihanat kannet, mutta itse tarina ei ollut Christien parhaimpia. Ihan kiva, muttei mikään masterpiece. Syyllistä en välttämättä olisi tajunnut arvata oikein, ellen jo ennen lukemista olisi nähnyt joku aika sitten tv-version. Lukija johdetaan taas harhaan ja katseet suunnataan aivan muualle, kunnes Poirot paljastaa asioiden todellisen laidan.

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Juan Carlos Onetti: Sitten kun

Takakannesta: Magda, tanssiravintola Eldoradon kaunein tyttö, on saanut lankaansa sotilasattashean, jonka profiili on kuin pronssimitalista ja taskut täynnä dollareita. Ilta illan jälkeen rakastunut upseeri piirittää Maria Magdalaistaan. Lehtimies Lamas saa osakseen vain silmänvilkutuksen. Vielä tiukemmin Magda torjuu tanssiravintolan isännän. Niin ei kohdella don Luisia, jota myös Sernan rutoksi kutsutaan. Hän suunnittelee koston, josta tulee hidas mutta sitäkin tehokkaampi. Ja mustasukkainen Lamas joutuu tietämättään sen välineeksi.

Olen onnistunut nykyään välttämään hyvin puuduttavia kirjoja, mutta nyt sellaiseen törmäsin. Kyse oli kuitenkin juuri alle sadan sivun pienoisromaanista, joten en sentään kesken jättänyt. Välillä kun pitää kuitenkin tätä maailmanvalloitusta jatkaa. Kirjan traaginen ja intohimoinen tarina mahdottomasta rakkaudesta lässähti kuin pannukakku, eikä tarjonnut minulle mitään tunteenpaloa. Tai sitten en vain osannut lukea kirjaa oikein. Alkupuolisko oli todella kuivaa luettavaa, mutta loppuosa oli jo kiinnostavampi. 
 
Kaunokirjallinen maailmanvalloitus: Uruguay

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Elina Karjalainen: Uppo-Nalle ja setä Tonton

Takakannesta: Setä Tonton istuu Välimeren rannalla vastassa, kun Usko, toivo ja rakkaus -laiva saapuu mukanaan koko Uppo-Nallen perhekunta. Isoisä ja isoäiti jatkavat matkaa Alpeille, isä ja äiti Afrikkaan, mutta Uppo-Nalle, Reeta ja Laulava Lintukoira saavat koko joukon uusia ystäviä. Aasi Annette vie heidät seikkailusta toiseen, sika Napoleon sienimetsään ja pikajuna Pariisiin. Ja Uppo-Nallen runosuoni pulppuaa entiseen tapaan.

Hellyyttävän Uppo-Nallen seuraan aina mukava palata ja setä Tontonin mukana nalle ystävineen joutuu kaikenlaisiin seikkailuihin. He käyvät Etelä-Ranskassa härkätaistelussa, Laulava Lintukoira joutuu leikkimään kokkia, koska heillä ei ole rahaa maksaa yösijaa, he etsivät tryffeleitä, matkustavat Pariisiin ja tapaavat oopperan kummituksen.

Tuttuun tapaan tarinaa siivittää Hannu Tainan kuvat.

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Hanna Hauru: Jääkansi

Takakannesta: Unenomainen tarina tytöstä, uudesta isästä ja sotienjälkeisestä elämästä pohjoisen pienessä pitäjässä.

Eletään sodan jälkeistä aikaa ja isän sijaan juna-asemalla äitiä ja tytärtä vastaan tulee iso, mustatukkainen mies sotapuvussa. Hän on tytön uusi isä, sillä vanha isä tulee lautalaatikossa perässä. Mies on tytön mielessä Paha. Enää ei tanssita kotimatkaa. Jääkansi on kertomus sodan jättämistä jäljistä ihmismieleen ja taakasta, jonka jokainen saa väistämättä osakseen.

Kirja kuuluu sarjaan "masentavan ahdistavat suomitarinat" ja samaan lokeroon olen sijoittanut esimerkiksi Timo K. Mukan Maa on syntinen laulu. Pidän mieluusti tuon lokeron tiukasti kiinni, mutta nyt minut yllätettiin enkä kunnolla tajunnut minkälaista tarinaa olin alkamassa lukea. Pelastuksena oli Hanna Haurun intensiivinen, minimalistinen kirjoitustyyli, jonka vuoksi melkein pidin tarinasta. Tai en tiedä voiko tuollaisesta tarinasta varsinaisesti "pitää", mutta luin sen kannesta kanteen yhdeltä istumalta. Vaikuttavan pienoisromaanin Hauru kirjoittanut ja luulen lukevani häneltä jonkun toisenkin kirjan. Toivottavasti vain miljöö ja aihe olisivat erilaisia.

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

★★★
Agatha Christie - Sininen juna

(The Mystery of the Blue Train, 1928)

Wsoy, 2012

Omasta hyllystä

★½
Juan Carlos Onetti - Sitten kun

(Cuando entonces, 1987)

Otava, 1991

Kirjastosta

★★★
Elina Karjalainen - Uppo-Nalle ja setä Tonton

Wsoy, 1981

Omasta hyllystä

★★★½
Hanna Hauru - Jääkansi

Like, 2017

Kirjastosta

Agatha Christie - Kolmas tyttö (Dekkariviikko)

"Hercule Poirot nautti varhaisaamiaistaan."

Aika palata murhamamman hellään huomaan. Viimeksi luin häneltä kasan kirjoja Agatha Christie-haasteen yhteydessä puolitoistavuotta sitten. Niin se aika menee huomaamatta. Paljon olen häneltä lukenut, mutta kymmenkunta lukematonta rikosromaania vielä löytyy novellikokoelmista puhumattakaan.

Hercule Poirot on kirjoittanut jännityskirjailijoita käsittelevän tutkielman ja miettii jo aavistuksen tylsistyneenä mitä tekisi seuraavana ajankuluksi. Hänen aamiaishetkeään tulee häiritsemään nuori nainen, joka mumisee sekavia murhaan syyllistymisestä, mutta lähtee samantien pois sanoen, että Poirot on liian vanha (auts, Poirot'n ego koki varmasti kolauksen). Poirot'a tapaus jää kiinnostamaan ja kirjailijaystävänsä Ariadna Oliverin avulla hän pääsee nimensä kertomatta jättäneen tytön jäljille.

Norma Restarick on tytön nimi ja Poirotin luona käymisen jälkeen hän katoaa. Poirot ja rouva Oliver kartoittavat hänen sukulais/ystäväpiiriä Norman mainitseman murhan löytämiseksi, mutta ruumista ei tahdo löytyä. Poirot'lla ei tunnu olevan helppoa tämän tapauksen kanssa - näin avuttomana häntä en ole vielä nähnyt. Harmaat aivosolut pääsevät tietysti sitten aikanaan kinkkisen jutun jäljille, enkä ollut aivan varma syyllistä, vaikka filmatisoinnin olin jo ennestään tästä nähnyt.

Kolmas tyttö on siitä jännä kirja, että kaikki ei ala murhasta, vaan sitä saa jännityksellä odottaa loppuun asti, että kuka on kuollut vai onko kukaan. Rouva Oliver tuo kirjaan toisenlaista särmää, vaikka ei ole kieltäminen etteikö Poirot olisi itsessään karismaattinen henkilö. Heidän keskinäiset keskustelut ovat nautinnollista luettavaa.

Yksi dekkari on vielä luettavana, mutta saa nähdä ehtiikö se aivan tälle dekkariviikolle.

_______________________________________________________________

★★★★
Agatha Christie - Kolmas tyttö

(Third Girl, 1966)

Loisto, 2009

Omasta hyllystä

Christie-postauksia
Esirippu
Neiti Marplen viimeinen juttu
Askel tyhjyyteen
Vuoksi ja luode
Kohtalokas viikonloppu
Viisi pientä possua (+elokuva)
Murha Mesopotamiassa (+elokuva)
Rikos yhdistää
Neiti Lemon erehtyy
Simeon Leen testamentti (+elokuva)

Ruumis kirjastossa

Vaarallinen talo
Lomahotellin murhat (+elokuva)

Ikiyö (+elokuva)

Agatha Christie - Totuus Hallavan hevosen majatalosta

"Kahvinkeitin olkani takana sihisi kuin vihainen käärme."

kirjan alku

Törmäsin erilaiseen Agatha Christien dekkariin kuin mihin olen tottunut. Tässä ei kokoonnuta johonkin huoneeseen kuuntelemaan Hercule Poirotin johdolla loppuratkaisua ja herättämään epäilyksen varjon vuorollaan jokaisen päälle vaan Totuus Hallavan hevosen majatalosta keskittyy yliluonnollisuuteen, magiaan ja taikauskoisiin rituaaleihin.

Katolinen pappi murhataan raa’asti hänen palatessaan kuolevan naisen luota. Papin kengästä löytyy luettelo nimistä, jotka paljastuvat kuolleiksi henkilöiksi. Kirjailija ja kirjan kertoja Mark Easterbrook ryhtyy selvittämään tapausta apunaan punatukkainen Ginger, jonka seura on hyvää vaihtelua Markin kuivakan tyttöystävän rinnalle. Hallavan hevosen majatalo pulpahtelee jutussa esiin usein ja siellä asuvien naisten yliluonnolliset voimat.

Näyttää siltä, että jotain hyvin kummallista on tekeillä ja jotenkin tähän kaikkeen liittyy meediot, istunnot ja vedonlyönti, jolla pääsee epätoivotuista ihmisistä eroon vaikkapa perinnön toivossa - ja toivotun kuolema on sillä taattu! Asia on vain vähän hankalampi todistaa, sillä kuolemantapaukset ovat olleet täysin normaaleja. Mark ja Ginger antautuvat vaaraan ilmoittautumalla Hallavan hevosen asiakkaiksi.

"Ja minä näin, ja katso: hallava hevonen; ja sen selässä istuvan 

nimi oli Kuolema, ja Tuonela seurasi hänen mukanaan --- 

ja heille annettiin valta tappaa---"

Kirjassa ei Poirotia tai miss Marplea esiinny, vaan rikoskirjoja kirjoittava Ariadne Oliver. Tosin häntäkään ei paljoa näkynyt, joten kaikki on siis Mark Easterbrookin ja poliisin harteilla. Vilaukselta tavataan myös tuttu mummeli Eipä aikaakaan niin voi kauhistus -dekkarista. Totuus Hallavan hevosen majatalosta on mielenkiintoisen erilainen romaani Christien tuotannossa.

_______

★★★½
Agatha Christie - Totuus Hallavan hevosen majatalosta

(The Pale Horse, 1961)

SSKK, 1979
Päällys: Kosti Antikainen

Omasta hyllystä

Muita postauksia
Esirippu
Neiti Marplen viimeinen juttu
Askel tyhjyyteen  
Vuoksi ja luode  
Kohtalokas viikonloppu  
Viisi pientä possua (+elokuva)  
Murha Mesopotamiassa (+elokuva)  
Rikos yhdistää  
Neiti Lemon erehtyy  
Simeon Leen testamentti (+elokuva)

Ruumis kirjastossa

Vaarallinen talo 
Lomahotellin murhat (+elokuva)

Ikiyö (+elokuva)

Pienet harmaat aivosolut - Poirotin parhaat mietelauseet

"Minun nimeni on 
Hercule Poirot, 
ja olen luultavasti 
maailman suurin salapoliisi."

kirjan takaa

Poirotin parhaat mietelauseet on Poirot-fanien must-luettavaa. Pieneen somaan kirjaseen on koottu Agatha Chrtistien dekkareista tuttuja lausahduksia, joista tulee erittäin hyvin esiin tunnetun salapoliisin Hercule Poirotin persoonallisuus ja mieltymykset. Ote takakannesta: "Poirotin lausahdukset piirtävät lukijalle kuvan miehestä viiksien takana sekä hänen luojansa, Agatha Christien, älystä ja viisaudesta".

Olen lukenut niin monta Poirot-kirjaa ja vähintään yhtä tuttu hän on tv-sarjan kautta, että koin kirjan hauskana. Tiesin jopa joidenkin lausahdusten kohdalla mistä kirjasta ne on otettu. Alla parhaita paloja:

"Hercule Poirotin älylle tapaus on aivan liian selvä, mutta ollakseni hyödyksi toisille, 

jotka eivät ole saaneet Jumalalta aivan yhtä paljon lahjoja, voin yhtä hyvin tehdä hieman lisätiedusteluja todisteiden saamiseksi. Täytyyhän ottaa huomioon itseään vähälahjaisemmat."

"Hän kiinnosti minua, koska hän yritti kasvattaa viiksiä ja tähänastinen 

tulos oli surkea. Viiksien kasvattaminen, se on taidetta! Tunnen myötätuntoa 

kaikkia niitä kohtaan, jotka sitä yrittävät."

"On todella sietämätöntä, että jokainen kana munii erikokoisia munia! 

Kata siinä sitten aamiaispöytä symmetrisesti."

"Jos vain käyttäisit aivojasi, jotka Jumala on sinulle suonut. 

Joskus minusta tuntuu, että Hän epähuomiossa jätti sinut väliin."

Lausahdukset on jaoteltu eri aiheisiin kuten englantilaiset, naiset, salapoliisin työ ja Hastings. Mukana on alussa ja lopussa Christien tuumailuja Poirotista ja nimenomaan siitä kuinka hän inhosi välillä tuota omahyväistä miestä, mutta oli häneen kuitenkin lopulta kiintynyt. Lukemalla näitä muutaman päivässä pysyy hauskuus elämässä.

_______

Agatha Christie - Pienet harmaat aivosolut: Poirotin parhaat mietelauseet

WSOY, 2016

Kirjastosta lainattu
Tähtiä: ★★★★

Yhteenveto: Agatha Christie 125 vuotta -lukuhaaste

Agatha Christie 125 vuotta -lukuhaaste päättyi 10.1. ja mukava määrä kanssabloggaajia (16) lähti mukaan juhlistamaan murhamammaa. Hänen laajasta tuotannostaan oli vara valita vaikka mitä ja sen lisäksi kaikki muukin Christieen liittyvä laskettiin mukaan. Osa osallistujista tunsi Christien jo hyvin entuudestaan, jotkut tutustuivat häneen ensimmäistä kertaa ja jotkut löysivät hänen kirjansa uudelleen sitten nuoruusvuosien. Toivottavasti bloggarit saivat tästä myös kipinää jatkaa dekkarikuningattaren kirjojen parissa - minulla ainakin on vielä jonkin verran kirjoja lukematta, mutta nekin hyllyssä odottamassa.

Haasteessa mukana olleet blogit:
Elämää, ei sen enempää...
Eniten minua kiinnostaa tie
Hurja Hassu Lukija
Jokken kirjanurkka
Kirjan pauloissa
Kirjasähkökäyrä 
Kirsin Book Club
Luettua elämää 
Lukemattomat lukemattomat
Lukemisen kartasto
Oksan hyllyltä 
Orfeuksen kääntöpiiri
Satun luetut 
Sivu sivulta
Tuntematon lukija
Unelmien aika

Suurkiitos mukana olleille bloggaajille!


Faktaa haasteesta

92 kirjaa luettu; 136 postausta;

• 6 Mary Westmacott -salanimellä kirjoitettua
• 34 Poirot -tarinaa
• 10 Marple -tarinaa
• 5 Tommy ja Tuppence -tarinaa
• 15 muuta dekkaria
• 12 novellia
• 3 Christien näytelmää kirjoina
• 2 sarjakuvaa
• 6 muuta

Eniten bloggauksia keräsi Viisi pientä possua ja Aikataulukon arvoitus.

Kattavasti murhamamman tuotantoa luettiinkin ja laskeskelin nopeasti, että Christien suomennetusta tuotannosta jäi haasteen tiimoilta lukematta vain 5 kirjaa: Neiti Marple koston jumalattarena, Lomahotellin murhat, Ikiyö, Totuus Hallavan hevosen majatalosta ja Tuijottava katse. Kirsin Book Club kirjoitti mm. erittäin mielenkiintoisen kirjoituksen Agatha Christien dekkareiden viehätyksestä. Mieltä lämmitti suuresti, että niin moni tuli mukaan juhlistamaan dekkarikuningatarta. Kiitos vielä siitä.


HAASTEESEEN LUETUT KIRJAT

Mary Westmacott -salanimellä kirjoitetut
Yksinäinen kevät (Hurja Hassu Lukija, Jokken kirjanurkka)
Kaksi rakkautta (Jokken kirjanurkka)
Kuin muuttolintu (Jokken kirjanurkka)
Ruusun aika (Jokken kirjanurkka)
Tyttären tarina (Jokken kirjanurkka)
Rakkauden kevyt taakka (Jokken kirjanurkka)

Poirot -tarinat
Aikataulukon arvoitus (Satun luetut, Oksan hyllyltä, Sivu sivulta, Elämää, ei sen enempää...)
Esirippu (Hurja Hassu Lukija, Elämää, ei sen enempää...)
Golfkentän murha (Jokken kirjanurkka)
Hautajaisten jälkeen (Jokken kirjanurkka) 
Hänet täytyy tappaa (Jokken kirjanurkka, Sivu sivulta)
Idän pikajunan arvoitus (Sivu sivulta)
Kellot (Jokken kirjanurkka, Lukemisen kartasto)
Kissa kyyhkyslakassa (Jokken kirjanurkka)  
Kohtalokas viikonloppu (Hurja Hassu Lukija, Jokken kirjanurkka)
Kolmas tyttö (Jokken kirjanurkka, Lukemisen kartasto)
Kortit pöydällä (Jokken kirjanurkka)
Kuolema Niilillä (Kirjan pauloissa)
Kuolleen miehen huvimaja (Jokken kirjanurkka)
 - Hercule Poirot ja huvimajan arvoitus (Luettua elämää, Lukemisen kartasto)
Kurpitsajuhla (Lukemisen kartasto, Orfeuksen kääntöpiiri)
Lentävä kuolema (Jokken kirjanurkka) 
Lordin kuolema (Jokken kirjanurkka, Unelmien aika)
Mabellen kahdet kasvot (Jokken kirjanurkka)
Murha Mesopotamiassa (Hurja Hassu Lukija, Eniten minua kiinnostaa tie, Luettua elämää)
Murhenäytelmä kolmessa näytöksessä (Jokken kirjanurkka) 
Mykkä todistaja (Jokken kirjanurkka)
Neiti Lemon erehtyy (Hurja Hassu Lukija, Jokken kirjanurkka)
Neljä suurta (Eniten minua kiinnostaa tie, Jokken kirjanurkka)
Norsun muisti (Jokken kirjanurkka)
Roger Ackroydin murha (Unelmien aika)
Rouva McGinty on kuollut (Jokken kirjanurkka)
Simeon Leen testamentti (Hurja Hassu Lukija, Oksan hyllyltä)
Sininen juna (Jokken kirjanurkka, Oksan hyllyltä)
Stylesin tapaus (Oksan hyllyltä, Lukemattomat lukemattomat)
Teetä kolmelle (Jokken kirjanurkka)
Vaarallinen talo (Hurja Hassu Lukija, Jokken kirjanurkka)
Varjossa auringon alla (Sivu sivulta)
Viisi pientä possua (Hurja Hassu Lukija, Jokken kirjanurkka, Luettua elämää, Sivu sivulta)
Vuoksi ja luode (Hurja Hassu Lukija, Jokken kirjanurkka)

Marple -tarinat
Bertramin hotellissa (Jokken kirjanurkka)
Kolmetoista (Jokken kirjanurkka, Orfeuksen kääntöpiiri)
Kuolema ilmoittaa lehdessä (Sivu sivulta, Orfeuksen kääntöpiiri)
Murha maalaiskylässä (Oksan hyllyltä)
Neiti Marplen viimeinen juttu (Hurja Hassu Lukija) 
Neiti Marplea ei petetä (Jokken kirjanurkka)
Paddingtonista 16.50 (Jokken kirjanurkka)
Ruumis kirjastossa (Hurja Hassu Lukija, Jokken kirjanurkka, Oksan hyllyltä)
Salaperäiset rukiinjyvät (Jokken kirjanurkka)
Syyttävä sormi (Oksan hyllyltä, Orfeuksen kääntöpiiri)

Tommy ja Tuppence -tarinat
Eipä aikaakaan niin voi kauhistus (Jokken kirjanurkka)
Kohtalon portti (Jokken kirjanurkka)
Rikos yhdistää (Hurja Hassu Lukija)
Salainen vastustaja (Oksan hyllyltä)
Salomonin tuomio (Jokken kirjanurkka)

Muut dekkarit
10 pientä neekeripoikaa (Tuntematon lukija, Sivu sivulta, Lukemisen kartasto, Kirjan pauloissa)
Askel tyhjyyteen (Hurja Hassu Lukija, Jokken kirjanurkka, Oksan hyllyltä)
He tulivat Bagdadiin (Jokken kirjanurkka)
Helmeilevä kuolema (Jokken kirjanurka)

Kaikki päättyy kuolemaan (Jokken kirjanurkka)
Kohti nollapistettä (Jokken kirjanurkka)
Kuolema lähettää viestin (Jokken kirjanurkka)
Määränpää tuntematon (Jokken kirjanurkka)
Neiti Pinkertonin salaisuus (Jokken kirjanurkka)
Rakkauskirjeiden salaisuus (Eniten minua kiinnostaa tie, Oksan hyllyltä)
Ruskeapukuinen mies (Jokken kirjanurkka)
Salaperäinen matkustaja (Jokken kirjanurkka)
Seitsemän kellon salaisuus (Sivu sivulta)
Syyttömyyden taakka (Jokken kirjanurkka)

Väärän vänkyrä talo (Jokken kirjanurkka)

Novellit
Herkuleen urotyöt (Jokken kirjanurkka, Tuntematon lukija, Lukemisen kartasto)
Herra Quin esittäytyy (Jokken kirjanurkka)
Hiirenloukku (Jokken kirjanurkka)
Kirstun arvoitus, (Jokken kirjanurkka)
Kuoleman koira (Jokken kirjanurkka)
Listerdalen arvoitus (Jokken kirjanurkka)
Parker Pyne tietää kaiken (Jokken kirjanurkka)
Poirotin lyhyet jutut (Jokken kirjanurkka)
Poirotin varhaiset jutut (Jokken kirjanurkka)
Seikkaileva jälkiruoka (Jokken kirjanurkka, Orfeuksen kääntöpiiri)
Särkyneen peilin arvoitus (Jokken kirjanurkka)
Toinen kutsu (Jokken kirjanurkka) 

Christien näytelmät kirjoina (kirj. Charles Osborne)
Hercule Poirot ja salainen kaava (Jokken kirjanurkka)
Odottamaton vieras (Jokken kirjanurkka)
Seitti (Jokken kirjanurkka, Oksan hyllyltä)

Sarjakuvat
Francois Riviere: Death on the Nile (Hurja Hassu Lukija)
Francois Riviere: The Murder on the Links (Oksan hyllyltä)

Muut
Agatha Christie: Vanha hyvä aikani (Hurja Hassu Lukija, Kirjasähkökäyrä)
David Suchet: Hercule Poirot ja minä (Hurja Hassu Lukija, Jokken kirjanurkka, Oksan hyllyltä)
Jared Cade: Agatha Christie katoaa (Hurja Hassu Lukija, Jokken kirjanurkka)
John Curran: Agatha Christien murhasuunnitelmat ja salaiset muistikirjat (Jokken kirjanurkka)
Agatha Christie Mallowan: Come, Tell Me How You Live: An Archaeological Memoir (Orfeuksen kääntöpiiri)
Sarah Hannah: Nimikirjainmurhat (Kirsin Book Club)


PS. Jos listasta olen unohtanut jotain oleellista, niin kommenttia vaan tulemaan, niin korjaan asian.

Agatha Christie 125 vuotta -lukuhaasteen loppu

Ensimmäinen koskaan järjestämäni lukuhaaste päättyy huomenna. Suurimmaksi osaksi tuli tietysti Christien dekkareita luettua, näköjään varsinkin Poirotin seikkailuista, mutta muuten - niin kuin ajatus alunperin olikin - luin monipuolisesti myös pikkaisen kaikkea muutakin.


LUETUT

Mary Westmacott -salanimellä kirjoitetut
Yksinäinen kevät

Poirot -tarinat
Vaarallinen talo
Simeon Leen testamentti (+elokuva)
Neiti Lemon erehtyy
Murha Mesopotamiassa
Viisi pientä possua (+elokuva)
Kohtalokas viikonloppu
Vuoksi ja luode
Esirippu

Marple -tarinat
Ruumis kirjastossa
Neiti Marplen viimeinen juttu

Tommy ja Tuppence -tarinat
Rikos yhdistää

Muut dekkarit
Askel tyhjyyteen

Sarjakuvat
Francois Riviere - Death on the Nile 

Muut
Agatha Christie - Vanha hyvä aikani
David Suchet - Hercule Poirot ja minä
Jared Cade - Agatha Christie katoaa


Ensi viikolla palailen haastekoonnin parissa.

Hyvästit Marplelle ja Poirot'lle

Aika pistää pakettiin viimeisetkin Agatha Christie 125 vuotta -lukuhaasteeseen luetut kirjat ja ihan tarkoituksella ne ovat viimeiset murhamamman kirjoittamat kirjat, jossa neiti Marple ja Hercule Poirot esiintyvät. Toisen loppu tosin on traagisempi - ja lopullisempi. Mutta palatkaamme siihen hieman myöhemmin. Lopullisia hyvästejä en kuitenkaan näille rakkaille henkilöille sano, sillä vielä on jonkin verran Christien dekkareita lukematta.

Neiti Marplen viimeinen juttu
Uudesta Seelannista Englantiin tullut Gwenda etsii ostettavaksi taloa, joka hänen olisi tarkoitus löytää ennen aviomiehen Englantiin tuloa. Täydellinen talo löytyy, mutta oudot tuntemukset eivät jätä Gwendaa rauhaan. Portaikosta katsoessaan hän näkee näkynä ruumiin eteisessä ja muut kummalliset tapahtumat askarruttavat. Tapahtumia ei enää voi sattumuksiksi kutsua. Gwenda tapaa neiti Marplen, joka sotkeutuu tapansa mukaan juttuun.

Muistan hyvin tämän romaanin pohjalta tehdyn tv-version ja eroa niiden välillä on hurjan paljon. Elokuvassa mukana ollut sirkusväki puuttuu kokonaan, joka jollain tapaa koitui kirjan kohtaloksi. Henkilöitä oli vähän ja syylliseksi sopivia vielä vähemmän, joten murhaaja oli hyvin helppo arvata, jos yhtään tietää dekkarien kirjoittamisen "sääntöjä". Neiti Marple on kirjassa enemmänkin taustajoukoissa, kun suurimman osan tutkimuksista tekevät Gwenda ja hänen aviomiehensä Giles. Vaikka kyseessä on dramaattisesti Neiti Marplen viimeinen juttu, ei kirja onneksi lopu huonoissa tunnelmissa, se on samankaltainen kuin muutkin Marplet.


Esirippu
Hercule Poirot ja kapteeni Hastings palaavat ensimmäisen kirjan (Stylesin tapaus) miljööseen, mutta aika on tehnyt tehtävänsä: Poirotin olemus on kuihtunut, mutta mieli sen sijaan yhtä terävä kuin aina ennenkin. Poirot paljastaan Hastingsille, että yksi kartanoon kokoontuneesta kirjavasta porukasta on murhaaja, joka on päässyt pälkähästä kolmessa murhatapauksessa ja luvassa on vielä ainakin yksi uusi murha.

Tarinan kertojana toimii Hastings. Oli se vaan niin koskettavaa, kun Hastings pitkästä aikaa tapaa Poirotin ja näkee niveltulehduksista kärsivän ystävänsä pyörätuolissa. Esirippu on herättänyt monenlaisia tunteita lukijoissa, mutta Poirot-faneille se on ennen kaikkea  surullista luettavaa. Loppu on todella yllättävä ja erikoinen, enkä oikeasti osaa edes sanoa pidinkö loppujen lopuksi kirjasta. Ei ihme, että lukijat ovat ristiriitaisissa tunnelmissa. Tai ainakin itse olen. Christie ei halunnut samaa kohtaloa Poirotille kuin Sherlock Holmesille kävi aikoinaan, joten loppu on sinänsä ihan perusteltu. Agatha Christien tuotantoon tutustumattoman ei kannata Esiripusta aloittaa.

Huh. Näissä tunnelmissa päätän oman matkani Agatha Christie 125 vuotta - lukuhaasteen parissa. Ja muistakaahan linkittää oma matkanne tänne viimeistään 10.1! Koontipostauksen koitan väsätä sitten seuraavalla viikolla.

_______

Agatha Christie - Neiti Marplen viimeinen juttu

(Sleeping Murder, 1976)

SSKK, 1977

Omasta hyllystä
Tähtiä: ★★½

Agatha Christie - Esirippu

(Curtain - Poirot's last case, 1975)

SSKK, 1976

Omasta hyllystä
Tähtiä: ★★★

Muita postauksiani:
Askel tyhjyyteen
Vuoksi ja luode
Kohtalokas viikonloppu
Viisi pientä possua (+elokuva)
Murha Mesopotamiassa (+elokuva)
Rikos yhdistää
Neiti Lemon erehtyy
Simeon Leen testamentti (+elokuva)

Ruumis kirjastossa

Vaarallinen talo
Lomahotellin murhat (+elokuva)

Ikiyö (+elokuva)

Jared Cade - Agatha Christie katoaa

"Ahdinkoon ajettu nainen katosi mystisesti kotoaan 
eteläenlantilaisesta Berkshiresta 3. joulukuuta 1926."

kirjan alku

Jäi hieman tyytymätön olo Agatha Christien omaelämäkerran kanssa, joten päätin tarttua hyllyni toiseen kirjaa, joka esittelee myös Agathan elämää painopisteenä murhamamman salaperäinen katoaminen 11 päivän ajan.

Agatha Christie katoaa -kirjan kautta Agathan elämästä saa rankemman kuvan, niin paljon kaikkea hän on jättänyt kertomatta omassa kirjassaan. Tässä kirjassa Agathan omaelämäkertaa kutsutaankin osuvasti "mukavien muistojen kollaasiksi". Kirja paljastaa Agathan elämän alamäet, mm. sen kuinka huonosti ensimmäisen aviomiehen Archien kanssa meni. Yksi syy heidän eroonsa oli se, ettei Archie kestänyt vaimonsa menestystä, vaikka olikin alunperin kannustanut häntä kirjoittamaan. Agatha ei antanut miehensä käyttää kirjoista saatuja palkkiorahoja, vaan osti niillä mm. äidilleen talon. Archie aiheutti myös riitoja sanomalla, että Agathan olisi pitänyt laihduttaa.

Toisen aviomiehen, Maxin, kanssa ei paljon paremmin käynyt, sillä miehellä oli avioliiton aikana irtosuhteita ja eräs heistä pysyikin monien kymmenien vuosien ajan osana Agathankin elämää. On siinäkin ollut kestäminen. Tuo suhde osui Agathaan kipeästi ja hän halusi uskoa, että Max rakastaa häntä vielä, mutta Caden mukaan Maxin motiivina jatkaa suhdetta oli enemminkin Agathan rahat. Hän ei voisi ylläpitää tottumaansa elämäntyyliä muuten.

Etsinnöistä on hyvin laajamittaiset sepostukset, mutta paljon kiinnostavammaksi aiheeksi nousee Mary Westmacott -salanimellä kirjoitettujen romaanien aihepiirien liittyminen Agathan omaan elämään. Hän tunsi vastenmielisyyttä melua ja väkijoukkoja kohtaan, joita joutui katoamisensa jälkeen sietämään. "--Agatha jakoi tuttavansa kahteen ryhmään: mukavat kuuluivat Uskollisten koirien ritarikuntaan ja inhottavat Petollisten rottien ritarikuntaan."

Agatha Christie katoaa on kiinnostava teos täydentämään hänen omaa elämäkertaansa, sillä nuo molemmat luettuina saa mukavan laajamittaisen käsityksen murhamamman elämästä.

_______

Jared Cade - Agatha Christie katoaa

(Agatha Christie And the Eleven Missing Days, 1998)

Loisto, 2008
Kannen suunnittelu: Markus Frey
Kannen kuva: SKOY 

Omasta hyllystä
Tähtiä: ★★★★

Muita postauksiani:
Agatha Christie - Vanha hyvä aikani

Agatha Christie - Askel tyhjyyteen

"Bobby Jones asetti pallonsa tiille, heilautti mailaansa, veti sen
 hitaasti taakse ja iski lopulta palloaan nopeasti kuin salama."

kirjan alku

Loppu häämöttää jo Agatha Christie 125 vuotta -lukuhaasteessa ja minun kohdallani se tarkoittaa pientä loppukiriä. Tämän dekkarin lisäksi olisi tarkoitus vielä kolmesta kirjasta postata -  onneksi joululoma! Tällä kertaa päähenkilönä ei olekaan itsetietoinen Poirot, vanha neiti Marple tai nuuskiva pariskunta Tommy ja Tuppence, vaan nyt ollaan jonkun aivan muun äärellä.

Papinpoika Bobby löytää rotkoon pudonneen miehen joka on kuolemaisillaan. Bobby ryhtyy selvittämään tapausta yhdessä tyttöystävänsä, rikkaan lordintyttären Frankien kanssa. Jäljet johtavat aristokraattiperheeseen, joka tuntuu olevan suorastaan erikoistunut merkillisiin "tapaturmiin". Takakansi

Askel tyhjyyteen eroaa jonkin verran Christien edellisistä dekkareista, lähinnä sen sisältämän huumorin takia. Näin hauskaan menoon en muissa kirjoissa ole törmännyt. Oikein virkistävää. Toinen erilaisuus oli nuori rakkaus, jota sitäkään harvoin Christien dekkareissa näin selvästi näkee. Pieneen osaan se jää, mutta on selvästi huomattavissa. He tekevät pientä kiusaa toisilleen ja naljailevat, mutta taustalla on välittäminen.

"Mistä hän sen tietää?" Bobby kysyi ymmällään.

Frankie huokaisi raskaasti.

"Tavalla tai toisella tämä alku tuntuu menneen vikaan", hän sanoi. "Kuuntele nyt rauhallisesti, Bobby, ja yritä käsittää mitä minä sanon. Tiedän että sinun aivosi ovat jotakuinkin mitättömät, mutta pitäisi sinun tämä pystyä käsittämään, jos keskityt kunnolla."

Lukija tietää yhtä paljon kun Bobby ja Frankie, eikä mukana ole ketään esim. Poirot'n kaltaista henkilöä, joka olisi aina vähintään askeleen lukijaa edellä. Harvinaista kyllä, menin lankaan, enkä arvannut syyllistä, vaikka olisi pitänyt, ei sitä kovin vaikea olisi ollut päätellä. Tällä kertaa enemmänkin nautin itse romaanista miettimättä turhia. Suurimman osan tänä vuonna lukemistani Christien kirjoista olin nähnyt tv-versiona, joten syyllistä ei ole tarvinnut arvuutella. Mukavaa välillä näinkin päin, enkä tosiaan voinut tietää kaikkia juonikuvioita, sen verran monimutkainen soppa oli keitetty lukijaa hämäämään. Erittäin virkistävä lisä Christien laajaan tuotantoon.

_______

Agatha Christie - Askel tyhjyyteen

(Why Didn't They Ask Evans?, 1934)

WSOY, 1981
Päällys: Pekka Kuronen

Omasta hyllystä
Agatha Christie 125 vuotta -lukuhaaste
Tähtiä: ★★★★

Muita postauksiani:
Vuoksi ja luode
Kohtalokas viikonloppu
Viisi pientä possua (+elokuva)
Murha Mesopotamiassa (+elokuva)
Rikos yhdistää
Neiti Lemon erehtyy
Simeon Leen testamentti (+elokuva)

Ruumis kirjastossa

Vaarallinen talo
Lomahotellin murhat (+elokuva)

Ikiyö (+elokuva)

Yksinäinen kevät