Jacqueline Wilson - Tyttöfrendit-sarja

Kunpa minulla vain olisi poikaystävä.

Poikia, ihastumisia, ystävyyttä, kateutta, ulkonäköpaineita, pettämistä, ärsyttäviä vanhempia ja sisaruksia. Näistä on Jacqueline Wilsonin neljä osaa käsittävä Tyttöfrendit-nuortensarja tehty. Sarja on monien vuosien takainen tuttu, joten tunsin olevani kuin hyvien ystävien seurassa päästessäni taas seurailemaan sivusta tyttökavereiden kasvamista ja kipuilua. Kiitos Uudelleen luettua -haasteelle, jonka takia vanhoja suosikkeja olen kahlaillut vuoden aikana läpi.

Melkein 14-vuotiaan Ellien kesäloma on ohi ja hän menossa yhdeksännelle luokalle yhdessä ystäviensä Magdan ja Nadinen kanssa. Nadinen kanssa he ovat olleet ystäviä jo esikoulusta lähtien. Ellie odottaa malttamattomana pääsevänsä marmattamaan ystävilleen kamalasta kesälomastaan sateisessa Walesissa, mutta tytöillä onkin paljon mielenkiintoisempaa kerrottavaa. Ikäistään vanhemmalta ja uskaliaita asuja käyttävän Magdan ympärillä on tietysti kesälläkin pyörinyt poikia ja eteerisellä Nadinella on jo poikaystävä - paljon vanhempi kuin hän itse.

Kirjasarja käsittelee monia vahvasti murrosikään liittyviä aiheita kuten ulkonäköpaineita, jotka pahimmillaan johtavat syömishäiriöön. Ellie tuntee itsensä isoksi ja lihavaksi Magdan ja Nadinen seurassa, jotka ovat kauniita ja hoikkia ja asiaa pahentaa muiden ihmisten kommentit. "Alan raapia itseäni aivan kuin yrittäisin repiä läskiä irti kehostani." Laihduttaminen alkaa muuttua syömättömyydeksi. Kotihuoliakin käsitellään Ellien perheen kautta, kun isä alkaakin tulla usein myöhään kotiin ja äitipuoli Anna on huolestunut ja itkeskelee. Tätä ennen Elliellä on ollut lisäksi ongelmia hyväksyä Anna perheeseen, sillä hän ei korvaa tytön oikeaa äitiä. Viimeisessä Voi itku! -kirjassa ennen kotiäitinä olleen Annan bisneksen lähtiessä kukoistamaan isä tulee kateelliseksi.

Löysinpä yhden erittäin ärsyttävän piirteenkin sarjasta, johon en ole nuorena kiinnittänyt yhtään huomiota: nimittäin pojat. Pojat pojat pojat. Luulisi ettei maailmassa mitään muuta olekaan. Kaikki liittyi aina poikiin, milloin oltiin rakastuneita kehenkin - tai Magdan tapauksessa ei edes tarvinnut olla, koska seurustelu ylipäätään oli se juttu. Kolmikko ei juttele keskenään juurikaan muista kuin pojista. Elliellä on sentään taideharrastuksensa (johon liittyen hän lopulta saa poikaystävän...), mutta muilla tytöillä ei sen kummempia kiinnostuksen kohteita tunnu olevan - paitsi siis ne pojat. Ehkä alan vain yksinkertaisesti olla liian vanha sarjalle. Apua mikä ajatus.

Sarja loppuun hyvin ja kiteyttää lopulta ystävyyden ajatuksen. Ystäviä ei jätetä ja tiukan paikan tullen he tulevat apuun vaikka välit sillä hetkellä eivät olisi kaikkein parhaimmat. Piirroksista vastaa Nick Sharrat, jonka tyyliä on tehdä pelkistettyjä, hauskoja, ehkä vähän sarjakuvamaisia piirroksia.

★★★★
Jacqueline Wilson
Ihanat, kamalat pojat, (1997)
Mieletön kalorikammo (1998)
Myöhään ulkona (1999)
Voi itku! (2002)

Omasta hyllystä

Muita postauksia
Jacqueline Wilson: Tracy Beaker -sarja
Jacqueline Wilson: Queenie
Jacqueline Wilson: Candyfloss

Jacqueline Wilson - Tracy Beaker x3

Jacqueline Wilson on tuottelias lasten- ja nuortenkirjailija, joka käsittelee kirjoissaan vaikeitakin aiheita, mutta ei ollenkaan ahdistavalla tavalla. Tracy Beaker kirjojen kuvituksista vastaa tuttuun tapaan Nick Sharratt. Luin kaikki sarjan kolme osaa, joista kaksi ensimmäistä oli uudelleenlukuja ja viimeisimmän osan ostin juuri Akateemisesta ja luin ensimmäistä kertaa.

Tähdeksi syntynyt aloittaa sarjan 10-vuotiaasta Tracystä, joka asuu lastenkodissa, mutta omasta mielestään vain väliaikaisesti, sillä hän odottaa kauniin Hollywood-tähti äitinsä tulevan hakemaan häntä hetkenä minä hyvänsä. Sillä aikaa ongelmia aiheuttaa Tracyn rämäpäinen ja rääväsuinen persoona. Hän ei tule toimeen kaikkien lastenkodin lasten kanssa ja ilkeilee välillä niillekin, jotka pitävät itseään Tracyn ystävinä.

 "Eli kaikki menee hienosti, jos ihminen sattuu olemaan sievä ja kiltti nynnerö. Mutta jos hän on tuhma ja ruma, hänellä ei ole minkäänlaisia mahdollisuuksia. Hänelle annetaan jokin älytön nimi kuten Tittelintuure eikä häntä kutsuta ikinä mihinkään juhliin eikä kukaan ole hänelle kiitollinen edes silloin, kun hän tekee jonkin valtavan palveluksen. Joten onko mikään ihme, 

että hän kyllästyy sellaiseen kohteluun?"

Tracy on muutenkin koko kirjan läpi pahantuulinen ja kiukkuinen. Hän ei myöskään ei itke koskaan, vaan saa välillä herttaisia heinänuhakohtauksia. Innoissaan Tracy on elämäkertansa kirjoittamisesta ja kun lastenkotiin tulee vierailulle kirjailija Cam, joka on tekemässä juttua lastenkodista, haluaa Tracy päästä ehdottomasti näyttämään hänelle kirjoituksiaan. He ystävystyvät ja Tracy tahtoo Camista itselleen sijaisäidin.

Yllytysleikissä tuo toive on jo todellisuutta. Suureelliset mielikuvat ja odotukset eivät kuitenkaan aina vastaa todellisuutta. Cam ei ole varakas tai menestynyt ammatissaan ja luksuselämää odottava Tracy joutuu pettymään. Hänen tempperamenttinsa aiheuttaa tällä kertaa ongelmia koulussa ja Tracy karkaa usein koulusta piilopaikkaan, jonka on löytänyt myös heiveröinen Alexander. Poika on sisustanut majan ja tuonut sinne Smarties-karkkeja (Tracyn lemppareita).

Alexanderia kiusataan koulussa ja Tracy yrittää tehdä hänestä rohkeampaa. Myöhemmin joukkoon liittyy vielä vanhempi Jalitsu ja kolmikko alkaa leikkimään hurjaa yllytysleikkiä - kuka enemmän tai vähemmän vapaaehtoisesti.

Kirjassa Starring Tracy Beaker ollaan koulussa valmistelemassa joulunäytelmää Dickensin Joululaulun pohjalta eikä Tracy ole varma saako edes roolia siihen. Hänet kuitenkin valitaan näyttelemään pääosaa, yrmeää Scroogea. Cam auttaa Tracya roolissaan, mutta kaikista eniten maailmassa Tracy tahtoo, että hänen kiireinen näyttelijä-äitinsä tulisi katsomaan esitystä.

Nuorena ei ymmärtänyt kaikkea rivien välistä ja itse tarinastakin jäi varmasti monia juttuja tajuamatta ja nyt vanhempana kirjat ovat itseasiassa rankempaa luettavaa. Toki Wilsonin tyyli on humoristinen ja sitä kautta kevyt, mutta hänen kirjan aiheensa ovat rankkoja ja koskettavia. Tracyn kaipaus äitinsä luokse ja sydäntäsärkevä ymmärtämättömyys siitä miksi hän ei tule. Tracy selittää paljon juttuja itselleen joiden tietää olevan pötyä. Hän kertoo muille moneen otteeseen kuuluisasta Hollywood-tähti äidistään, joka on hyvin kiireinen ja siksi Tracy on otettu huostaan. Tykkään enemmän lukea Wilsonkin kirjoja englanniksi, joka jopa minun hitaalla lukemisella sujuu joutuisasti.

_____________________________________________________

Jacqueline Wilson

Tähdeksi syntynyt (The Story of Tracy Beaker, 1991)

Yllytysleikki (The Dare Game, 2000)

Starring Tracy Beaker (2006)

Uudelleen luettua -haaste
Omasta hyllystä

Muita postauksia
Jacqueline Wilson: Queenie
Jacqueline Wilson: Candyfloss

Jacqueline Wilson - Candyfloss

Candyfloss - Jacqueline Wilson

(Corgi Yearling, 2006)

Illustrations: Nick Sharratt

Omasta hyllystä

"I had two birthdays in one week."

kirjan ensimmäinen lause

Edellisestä Wilsonista on jo yli vuosi kulunut, sillä näitä kirjoja luetaan vain nauttien ja kiireettömästi, jotta ne kestäisivät mahdollisimman pitkään.

Floss asuu äitinsä luona, mutta viikonloput hän viettää isänsä kahvilassa. Ongelma syntyy, kun äiti uuden miehensä Steven ja Flossin velipuolen kanssa ovat muuttamassa Australiaan. Tai siis äidin mielestä mitään ongelmaa ei ole, mutta Floss haluaa jäädä isänsä luokse asumaan. Vaikka eroaminen äidistä on vaikeaa, Floss saa pidettyä päänsä ja muuttaa asumaan isänsä luokse kahvilan yläkerran vaatimattomaan huoneistoon. Flossin isä ei ole mikään malliesimerkki tunnollisesta isästä, mutta he pärjäväät ihan hyvin kahdestaan. Kahvila ei kuitenkaan tuota tarpeeksi rahaa ja isä ja Floss ajautuvat auttamattomasti kohti kodittomuutta.

Candyfloss käsittelee myös koulukiusaamista. Flossin paras ystävä on suosiosta nauttiva Rhiannon, jolla olisi paljon ystäväehdokkaita, sillä kaikki haluavat olla ainakin hyvissä väleissä hänen kanssaan. Uusi oppilas Susan joutuu kiusatuksi juuri Rhiannonin toimesta, mutta Floss huomaa Susanin olevan mukava ihminen. Floss ei kuitenkaan uskalla näyttäytyä Susanin seurassa, sillä se tarkoittaisi poikkeuksetta kiusatuksi joutumista ja ystävyyden loppua Rhiannonin kanssa. Päällepäin ratkaisu näyttää yksinkertaiselta, sillä Floss ei enää kauheasti välitä Rhiannonin piikittelevästä seurasta, mutta niin kuin monet tietävät, alakoulu aikaiset ystävyyssuhteet ovat monimutkaisia, eikä kukaan halua olla epäsuosittu oppilas, josta muut kuiskivat selän takana.

Syntymäpäivänään Floss käy isänsä kanssa läheisessä tivolissa, jossa he tutustuvat tivoli-täti Roseen, eikä tapaaminen jää viimeiseksi. Floss on henkilönä viisas ja tuntuu ikäänsä vanhemmalta mikä tietenkin selittyy sillä, että hänen pitää pitää huoli itsestään. Hän auttaa isäänsä kahvilassa ja osaa puolustaa itseään kiusaajia vastaan, eikä hyväksy epäoikeudenmukaisuutta. Köyhän isänsä luokse muutettuaan ystävyys Rhiannon kanssa rakoilee pahasti. Enää Flossilla ei ole varaa ostaa itselleen siistejä ja hienoja vaatteita ja sen muotitietoinen Rhiannon huomaa. Ja julma piikittely alkaa.

Candyfloss on viihdyttävä ja koskettava. Minä ainakin nautin joka ikinen kerta, kun Wilsonin kirjan käteeni otan. Hän käsittelee rankkoja aikoja kokevia päähenkilöitään hellyydellä ja ymmärtäväisyydellä. Avioeroa on avattu vähän molempien, lapsen ja vanhempien, näkökulmasta. Yllättävän kirjasta tekee, että Floss päätyy juuri jäämään isänsä luokse, sillä yleensä tilanne on päinvastoin: avioeron jälkeen äiti jää lasten kanssa ja isä huitelee huolettomana muualla. Wilsonin kirjojen nautittavuuteen liittyy myös vahvasti Nick Sharrattin kuvitukset ja herkullisen näköiset, värikkäät kannet.

Tähtiä: ★★★★★

Muita postauksiani
Jacqueline Wilson - Queenie

Tähän kirjaan on hyvä päättää antoisa blogivuosi 2014 ja ensi vuonna palailen sitten kirjatilastojen kanssa :) Nyt enää toivotan kaikille:

ONNELLISTA UUTTA VUOTTA!

   
 

Copycat -kisa

Ensimmäinen osallistumiseni kirjabloggaajien copycat -kisaan! jonka tänäkin vuonna pitää Amma. Ideana on tehdä oma versio jonkun olemassa olevan kirjan kannesta ja tänä vuonna aiheena on Rakas romaanihenkilö.

Ei ollut helppo valita romaania ja kävinkin melkein kokonaan omat hyllyni läpi muistellen samalla mieleenpainuvimpia henkilöitä. Halusin tietysti myös, että kansi näyttäisi ihan hyvältä. Pitkän pähkäilyn jälkeen rajasin valinnan Jacqueline Wilsonin tuotantoon, josta eittämättä löytyy ikuimuistoisimmat ja rakkaimmat höpsöt hahmot.

My sister Jodie -kirjan löysin vasta lähempänä lukioikää, mutta jo hyvin nuorena Wilsonin kirjat olivat löytäneet vankan paikan kirjahyllystäni. Kirjailijan tuotanto käsittää monenlaisten lapsien tarinat, jotka eivät ole niitä onnellisempia. Löytyy perheväkivaltaa, avioeroa, sairautta, kuolemaa, kodittomuutta... Kirjat on kuitenkin kirjoitettu lämmöllä ja sen verran kepeään sävyyn, etteivät tarinat tunnu ahdistavilta.

Valitsemastani kirjasta: Jodie oli suosittu vanhassa koulussaan, mutta perheen muutettua asiat kääntyvät päälaelleen: Jodie ei saakaan ystäviä ja joutuu katselemaan vierestä, kun ennen syrjitty pikkusisko Pearl saa monia ystäviä. Väistämättä tempperamenttinen Jodie joutuu ongelmiin koulun ja vanhempien kanssa ja lopussa Jodie päätyy traagiseen ongelmanratkaisuun.

En tehnyt ihan suoraa kopiota kansista, vaan enemmänkin oman tulkintani laittamalla siihen jotain itsestäni. Muuten en kantta lähde sen enempää avaamaan. Copycat -kannen alapuolella on alkuperäinen kansi.

Tekemäni Copycat-kansi

Kansi: Nick Sharratt
Doubleday

Yllättävän hyvä lopputuloksesta tuli, vaikka alussa saikin hiuksia repiä, kun tekeminen tuntui edistyvän etananhitaudella, eikä se näytti ollenkaan siltä, kun ajattelin. Kestihän siinä kauan, mutta se oli sen arvoista ;). Alla vielä molemmat kannet vierekkäin.

Jacqueline Wilson - Queenie

Queenie - Jacqueline Wilson

(Queenie, 2013)

Doubleday, 2013
Illustrations: Nick Sharratt

Omasta hyllystä

"I lived with my nan." 

kirjan ensimmäinen lause

"Dear Nan,
It's been weeks and weeks since I arrived at Miltree and I don't like it here one little bit. The boy in the next bed is horrid and Nurse Patterson has really got it in for me. Thanks goodness I have my lovely Nurse Gabriel and Queenie, the beautiful hospital cat. She's my very best friend on the children's ward and she's curled up on my tummy right now, purring away.
   The doctors say my knee is mending, but it's hateful being stuck in bed all day. I do hope your cough is getting better too. Nan, I miss you so much. But maybe we'll both be well again in time to go to the Coronation...
Lots and lots of love
Your Elsie
xxxxxx"

Alkuvuoden Lontoon-reissulla oli pakko käydä ostamassa itselleni pari Wilsonin uutuskirjaa. Kirjakauppa kun oli aivan lairuri 9 3/4 vieressä, jossa tuli yritettyä päästä Potter-maahan ;)

Eletään vuotta 1953, jolloin Elizabethia ollaan kruunaamassa Englannin kuningattareksi. Elsie Kettle ei malta odottaa pääsevänsä isoäitinsä kanssa kruunajaisiin. Mutta sitten he molemmat sairastuvat tuberkuloosiin ja Elsie viedään lastensairaalaan. Kaukana isoäidistä ja äidin vähäisten vierailujen lisäksi Elsien on vaikea sopeutua sairaalan tiukkoihin sääntöihin ja jatkuvaan vuoteessa makaamiseen. Iltaisin valojen jo sammuessa hän kertoo toisille sairaalan lapsille mitä mielikuvituksellisempia tarinoita. Ja ensimmäistä kertaa elämässään häntä ympäröivät todelliset ystävät - sekä sairaalan valkoinen kissa, Queenie.

Wilson kirjoittaa kirjoissaan rankoista aiheista, mutta silti lukeminen on kaikkea muuta kuin raskasta, sillä kirjailijan tyyli on kepeä ja hauskakin. Näin isompana kirjan rivien välistä huomaa kaikenlaista, mikä lapsena jäi varmasti huomaamatta tai ymmärtämättä. Silloin ei tarvinnutkaan vielä ymmärtää sellaisia juttuja. Välillä asiat näyttivät hyvinkin synkiltä, mutta lasten- ja nuortenkirjojen tapaan kaikki päättyy kuitenkin hyvin.

Kirjailijan päähenkilöissä on huomatttavan paljon samankaltaisia piirteitä: he sepittävät yleensä mielikuvituksellisia tarinoita, piirtävät tai ovat muuten luovia ja tulevat yleensä rikkinäisestä kodista. Myös kirjan sivuhenkilöt ovat ilahduttavan persoonallisia hekin. Elsien äiti oli varsinainen tapaus. Hän ei näyttänyt välittävän tyttärestään juurikaan, vaan keskittyi omaan yksityiselämäänsä. Onneksi Elsien elämässä oli sentään lempeä isoäiti, ettei lapsi-rukka jäänyt aivan vaille aikuisen rakkautta.

Kieli on helppoa, joten tämän lukeminen englanniksi ei ollut kovin vaikeaa tai takkuista. Suomeksi en ehkä kirjoja tule lukemaan, sillä tämä englanti sopii näihin niin paljon paremmin ja kuulostaa vakuuttavammalta.

Oli myös hieno huomata, etten ole vieläkään liian vanha näille kirjoille!

---> Kirjailijan kotisivut
Jacqueline Wilsonin värikkäisiin kotisivuihin kannattaa käydä tutustumassa.
---> Kuvittajan kotisivut
Sivuilla pääset mm. kurkistamaan kuvittajan työhuoneeseen.

Tähtiä: ★★★★★

Hyllyssä odottaa 

Longest Whale Song 

Jacky Daydream,

Candyfloss 

Four children and It