Jacqueline Wilson - Tyttöfrendit-sarja

Kunpa minulla vain olisi poikaystävä.

Poikia, ihastumisia, ystävyyttä, kateutta, ulkonäköpaineita, pettämistä, ärsyttäviä vanhempia ja sisaruksia. Näistä on Jacqueline Wilsonin neljä osaa käsittävä Tyttöfrendit-nuortensarja tehty. Sarja on monien vuosien takainen tuttu, joten tunsin olevani kuin hyvien ystävien seurassa päästessäni taas seurailemaan sivusta tyttökavereiden kasvamista ja kipuilua. Kiitos Uudelleen luettua -haasteelle, jonka takia vanhoja suosikkeja olen kahlaillut vuoden aikana läpi.

Melkein 14-vuotiaan Ellien kesäloma on ohi ja hän menossa yhdeksännelle luokalle yhdessä ystäviensä Magdan ja Nadinen kanssa. Nadinen kanssa he ovat olleet ystäviä jo esikoulusta lähtien. Ellie odottaa malttamattomana pääsevänsä marmattamaan ystävilleen kamalasta kesälomastaan sateisessa Walesissa, mutta tytöillä onkin paljon mielenkiintoisempaa kerrottavaa. Ikäistään vanhemmalta ja uskaliaita asuja käyttävän Magdan ympärillä on tietysti kesälläkin pyörinyt poikia ja eteerisellä Nadinella on jo poikaystävä - paljon vanhempi kuin hän itse.

Kirjasarja käsittelee monia vahvasti murrosikään liittyviä aiheita kuten ulkonäköpaineita, jotka pahimmillaan johtavat syömishäiriöön. Ellie tuntee itsensä isoksi ja lihavaksi Magdan ja Nadinen seurassa, jotka ovat kauniita ja hoikkia ja asiaa pahentaa muiden ihmisten kommentit. "Alan raapia itseäni aivan kuin yrittäisin repiä läskiä irti kehostani." Laihduttaminen alkaa muuttua syömättömyydeksi. Kotihuoliakin käsitellään Ellien perheen kautta, kun isä alkaakin tulla usein myöhään kotiin ja äitipuoli Anna on huolestunut ja itkeskelee. Tätä ennen Elliellä on ollut lisäksi ongelmia hyväksyä Anna perheeseen, sillä hän ei korvaa tytön oikeaa äitiä. Viimeisessä Voi itku! -kirjassa ennen kotiäitinä olleen Annan bisneksen lähtiessä kukoistamaan isä tulee kateelliseksi.

Löysinpä yhden erittäin ärsyttävän piirteenkin sarjasta, johon en ole nuorena kiinnittänyt yhtään huomiota: nimittäin pojat. Pojat pojat pojat. Luulisi ettei maailmassa mitään muuta olekaan. Kaikki liittyi aina poikiin, milloin oltiin rakastuneita kehenkin - tai Magdan tapauksessa ei edes tarvinnut olla, koska seurustelu ylipäätään oli se juttu. Kolmikko ei juttele keskenään juurikaan muista kuin pojista. Elliellä on sentään taideharrastuksensa (johon liittyen hän lopulta saa poikaystävän...), mutta muilla tytöillä ei sen kummempia kiinnostuksen kohteita tunnu olevan - paitsi siis ne pojat. Ehkä alan vain yksinkertaisesti olla liian vanha sarjalle. Apua mikä ajatus.

Sarja loppuun hyvin ja kiteyttää lopulta ystävyyden ajatuksen. Ystäviä ei jätetä ja tiukan paikan tullen he tulevat apuun vaikka välit sillä hetkellä eivät olisi kaikkein parhaimmat. Piirroksista vastaa Nick Sharrat, jonka tyyliä on tehdä pelkistettyjä, hauskoja, ehkä vähän sarjakuvamaisia piirroksia.

★★★★
Jacqueline Wilson
Ihanat, kamalat pojat, (1997)
Mieletön kalorikammo (1998)
Myöhään ulkona (1999)
Voi itku! (2002)

Omasta hyllystä

Muita postauksia
Jacqueline Wilson: Tracy Beaker -sarja
Jacqueline Wilson: Queenie
Jacqueline Wilson: Candyfloss

Top Ten Tuesday - 2. Nuoruuteni kirjasarjat

Jälleen on vuorossa Top Ten Tuesday -tehtävä, jossa tarkoituksena on tiistaisin julkaista kirjoihin liittyvä top 10 lista. Tämän kertaisessa TTT:ssä on vuorossa Nuoruuteni kirjasarjat!Sarjat eivät tosin ole minkäänlaisessa järjestyksessä - se olisi ollut jo ihan liian vaikeaa, varsinkin kun aika tuppaa kultaamaan muistot. Rakkaita sarjoja kaikki <3



Neiti Etsivä
(Carolyn Keene)
Kaikki tämä kirjahulluus sai alkunsa siitä ensimmäisestä Neiti Etsivästä, jonka sain synttärilahjaksi joskus kauan kauan sitten. Koukkuun jääminen oli tietenkin väistämätöntä ja kaikki 107 suomennettua Neiti Etsivää oli ihan pakko lukea. Aikamoisia kirjapinoja taisin siihen aikaan raahata aina kotiin kirjastosta. :) Samaan aikaa luin myös SOS -kirjoja, mutta ne tuntuivat niin lällyiltä Paulan hurjiin seikkailuihin verrattuna ;D Melkein kaikki Neiti Etsivät omistan - vain kymmenisen vielä kokoelmasta uupuu...

Tyttöfrendit 
(Jacqueline Wilson)
Ihania, ihania kirjoja aivan mahtavalta kirjailijalta, jotka kyllä edelleenkin kolahtavat - nykyään kylläkin englanniksi luettuna, sillä suomennostahti on järkyttävän hidas. Kolmen tyttökaverin edesottamuksia ja sekoiluja oli hurjaa seurata, varsinkin kun oma silloinen elämä ei ollut läheskään niin jännittävää ;) Kaikki suomennetut Wilsonin kirjat olen itselleni tietysti kahminut sekä kymmenen englanninkielistä löytyy.

Replica 
(Marilyn Kaye)
Näihin kirjoihin hurahdin välittömästi ja luin läpi hetkessä kaikki 24 kirjaa (olikohan niitä sen verran...). Kloonityttö Amy on varmaan syynä siihen, että pidän niin paljon klooniaiheisista kirjoista ja elokuvista, vaikka taas robotit ynnä muut ärsyttävät. Myöhemmin olen lukenut sarjan vielä muutaman kerran läpi uudelleen.

Molly Moon
(Georgia Byng)
Löytyyhän täältä listalta fantasiaakin vaihteeksi. Kerrassaan mahtavia kirjoja nuo kaksi ensimmäistä (jotka omistan), seuraavat kaksi eivät niin hyviä olleetkaan. "Tutise Harry Potter!" taisin pienenä kirjoittaa johonkin kirja-arvosteluun.




Katja
(Ellinor Rafaelsen)
Kaverini luki kesäleirillä ääneen Katja Englannissa (taisi meillä aika paljon vapaa-aikaa olla, kun ehdittiin koko kirja vissiin saada loppuun leirin aikana - ja kirja sai aikaan paljon hihityksiä) ja siitä se Katja-innostus sitten lähti. Romansseja, tiukkoja paikkoja..., mitä muuta voisi toivoa...? Ei varmaan yllätä, että nämäkin omistan ja voisin vaikka vielä joskus lukaista uudelleen :)
 

Perettin seikkailusarja
(Frank Peretti)
Äidiltä sain ensimmäisen Perettini: Anakin haudat ja myöhemmin sitä seurasi sarjan muutkin kirjat. Virkistävän erilainen sarja, mutta kuitenkin nuoruuden makuuni tarpeeksi seikkailuhenkinen - ja jännittävä. Ja jälleen nämäkin kirjat löytyvät vielä hyllystä ;P









Täyttä laukkaa
(Joanna Campbell)
Luin pienenä aivan hulluna kaikenlaisia eläinkirjoja mitä vain satuin käsiini saamaan. Heppahöperönä myös Pollux-kirjat kuuluivat suosikkilukemistooni ja sieltä parhaimpia kirjoja olivat ehdottomasti Täyttä laukkaa -sarja, jossa seurattiin laukkatilan elämää. Sarja meni luonnollisesti eteenpäin: päähenkilö sai lapsen ja pian lapsen elämää alettiin seuraamaan jne. Harvinaisen hyvä Pollux-sarja Hevoshoitolan sisarusten rinnalla (ja molemmathan tosiaan löytyvät allekirjoittaneen hyllyjen perältä). Jossain vaiheessa omistin varmaan parisataa Pollux-kirjaa ja melkeinpä kaikki olin myös lukenut, nuorena sitä kun ehtii.

The Babysitters Club 
(Ann. M. Martin)

Tämäkin sarja on monelle luultavasti ( ja toivottavasti!) tuttu. Pikkutytöt lapsenvahtikerhoinen. Ai, että niitä aikoja... 
Kauheaksi rohmuksi itseni tunnen, kun  joudun taas tunnustamaan, että omistan kaikki suomennetut kirjat vieläkin :) Kokeilin samoihin aikoihin myös Sisters club -sarjaa, mutta se ei oikein innostanut, vaikka jollain tavalla sarjat muistuttavatkin toisiaan kovasti.

Seitsemän tassua ja Penny 
(Thomas Brezina)
Taisin jo mainita ahmineeni lukuisia eläinsarjoja, mutta nämä Pennyt lukeutuvat ehdottomasti sinne eliittijoukkoon. Penny ja Pennyn kaksi ihanaa koiraa (toisen koiran rodun luulin pitkään olevan Ihana apso...). Muista eläinkirjasarjoista voisin mainita Päivä Romppaisen Vilma, Lucy Danielsin Eläinten Arkki ja Helena Meripaaden Koirahullunpäiväkirja.

Nummelan ponitalli
(Merja Jalo)
Kaikkien hevoshullujen lempikirjoja, ei nyt ihan minun lemppareitani, mutta pidin kovasti ja silloin joskun olin lukenut kaikki mitä siihen mennässä oli ilmestynyt. Luin myös samalla Neaa, Haavikkoa ja Pappilan ponitytöjä, mutta eivät ne niin hyviä olleet.


Monia, monia, monia kirjasarjoja jäi listalta pois, mutta tuli sitä luettua myös Asta Ikosen Kettukujaa, Mari Lampisen Annia, Taru Mäkisen Jadea (ihana sarja!), Kultaista salamaa ja 4X:ää. Ja sittenhän on vielä Potterit, jonka parissa itseasiassa kasvoin... enkä edes muista kaikki, sillä tulihan tässä jo mainittua aika monta.

Kyllähän noita sarjoja riittää! :D Mietin tässä joku päivä, että mistä johtuu se, että monet muutkin lukivat nuorena juuri kirjasarjoja, eivätkä esimerkiksi yksittäisiä kirjoja? TTT:n otsikkokin on nuoruuden kirjasarjat - ei nuoruuden kirjat. Itselläni se varmaan johtui siitä, että jos hyvä sarja löytyi niin siitä riitti luultavasti lukemista vielä pitkäksi aikaa. Ja juuri Neiti Etsivien myötä olin varmasti tottunutkin olemaan samojen henkilöiden seurassa monien kirjojen ajan. Nyt asiat onkin vähän toisin: sarjoja ei tule oikein luettua, kun tuntuu, että se olisi pois muilta kirjoilta - juu, aika outo ajattelutapa.

Mutta nyt alkoikin tehdä mieli palata sarjojen pariin! - vielä kun jonkun oikein hyvän sellaisen löytäisi, josta olisi ihan pakko lukea kaikki kirjat :D


PS. Jeeee 2 000 vierailua!!! :DD