3.5.2014

Tove Jansson - Muumit ja suuri tuhotulva


Muumit ja suuri tuhotulva - Tove Jansson
(Småtrollen och den stora översvämningen, 1945)
WSOY, 1991
Päällyksen kuva: Tove Jansson
Kuvitukset: Tove Jansson
Kirjastosta lainattu

"Oli varmaan jo iltapäivä eräänä elokuun lopun päivänä, kun Muumipeikko 
ja hänen äitinsä saapuivat suuren metsän sisimpiin sopukoihin."
kirjan ensimmäinen lause

Janssonin kirjakiusaus -haastematka jatkuu. Tämän jälkeen onkin kaikki Muumikirjat luettu ja sitten on aika siirtyä Janssonin aikuistenkirjoihin. Olo on jo vähän haikea, mutta voihan sitä uudemmankin kerran Muumien pariin palata. En olisi yhtään valittanut, vaikka Muumeja olisikin muutama kirja lisää :)

Muumit ja suuri tuhotulva on ensimmäinen Muumikirja ja tässä paljastuukin kuinka Muumilaakso löytyi. Monta muutakin asiaa älysin vasta nyt. En olekaan esimerkiksi ennen tiennyt miten pieniä Muumit oikeastaan ovat! He asuivat kaakeliuunien takana yhdessä talonpeikkojen kanssa. Ja jotkut asuvat varmaan vieläkin. Pidä siis silmäsi auki, jos kotoasi löytyy kaakeliuuni ;) Hattivatit muuten asuvat ihmisten lattioiden alla.


Juonesta sen verran, että Muumien pitää rakentaa talo ennen kylmän tuloa, mutta Muumipappa (jota kirjassa kutsutaan oudosti muumipeikoksi) on lähtenyt hattivattien matkaan, sillä hän ei tuntunut viihtyvänsä missään ja levoton sielu ajoi hänet taas toisaalle. Muumimamma ja Muumipeikko lähtevät isän perään.

Piirroshahmoina Muumit on aika erinäköisiä kuin nykyään, mutta edelleen tietty hyvin tunnistettavia. Heidän päänsä ovat vähän terävämpiä ja Muumimammalla ei esimerkiksi ole ollenkaan esiliinaa, mutta käsilaukku sentään löytyy. Lisäksi Muumimamma ei tässä kirjassa pelkästään mikään pehmeä ja herttainen olekaan, vaan kyllä hänestä rääväsuun piirteitä huomaa. Muumimamma haukkuu Nipsua tyhmäksi, kun hän on hieman hermostunut Muumipapan löytymisestä.

Olipa kirjassa myös hyvin paljon Jali ja suklaatehdasta muistuttava kohtaus, jossa Muumit ja Nipsu löysivät itsensä paikasta, jossa kaikkea voi syödä.

Fazer päässyt myös mukaan :D

"Mutta kun Muumipeikko painoi kätensä lumeen, hän huomasi heti ettei se ollutkaan lunta vaan jäätelöä. Ja vihreä ruoho, joka murtui hänen jaloissaan, oli hienoa kehrättyä sokeri. Joka puolella niittyä virtasi kaikenvärisiä puroja, jotka kuohuivat ja poreilivat kultahiekkapohjan päällä.
- Vihreää limonaatia! huusi Nipsu, joka oli kumartunut juomaan. - Ei se ole vettä, se on limonaatia!"

Pienenä jo pelkäsin karmivaa muurahaisleijonaa, enkä ikinä unohda sitä, kun se jossain Muumien tv-jaksossa oli. Ei siis mikään mukava jälleennäkeminen tämän otuksen kanssa. Hyrrrr.

Muurahaisleijona

Seuraavaksi sitä tosiaan pitäisi miettiä, mihin Janssonin aikuistenkirjaan tarttuisi. Seuraleikki ja Kunniallinen petkuttaja ainakin kuulostavat hyviltä.

Tähtiä:



6 kommenttia:

  1. Minäkin niin haluaisin lukea tämän, mistä Muumit alkoivat. Joskus vuosia, vuosia sitten olen lukenut, mutta en muista tästä enää mitään. :/

    VastaaPoista
  2. Ihana teksti!

    Matkalla mukana - kesän tuulissa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :)

      Kesän tuulia tässä odotellaankin, varsinkin kun lämpötila tipahti alle kymmeneen asteeseen :/

      Poista
  3. Minä luin kirjan vähän aikaa sitten (bloggaus tulossa), mutta Fazerit meni ihan ohitse. :D Jali tuli minullakin kohtauksesta mieleen,vaikka se onkin ilmeisesti parisenkymmentä vuotta tuoreempi teos. Olisiko Tove ollut Dahlin inspiraationa, vai lieneeköhän tuollainen karkkitehdas/karkkimaailma jotenkin lapsia globaalisti kiinnostava aihe, josta kirjailijat ammentavat ideoitaan?

    Tämä on tähän mennessä lukemistani muumikirjoista paras, ehkä juuri siksi, että tässä tuli niin paljon taustoja, esim. Nipsusta ja muumeista itsestään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin eihän sitä voi tietää, vaikka Dahl olisi illan pimeinä tunteina lukenut nautiskellen Muumeja ;) Kerrassaan hauska ajatus.

      Kiva, että pidit, vaikka itse kallistun vähän enemmän muiden muumitarinoiden kannalle.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...