Ray Bradbury - Fahrenheit 451

Fahrenheit 451 - Ray Bradbury
(Fahrenheit 451, 1953)

Kirjayhtymä, 1975

Kirjastosta lainattu

"Oli suuri nautinto nähdä esineiden tuhoutuvan, 
nähdä esineiden mustuvan ja muuttuvan."

kirjan ensimmäinen lause

On aika jolloin palomiesten letkuista tulee veden sijaan öljyä. He sytyttävät kirjoja palamaan tulenkestävissä taloissa. Guy Montag on yksi palomiehistä. Hänen elämänsä muuttuu naapurin Clarissen myötä. Montag on tehnyt tähän asti työnsä sitä kummempia ajattelematta. Se on vain työtä. Jokin kuitenkin muuttuu, kun Montag löytää vaimonsa tämän itsemurhayrityksen jälkeen.

"Heillä oli tällainen laite. Heillä oli oikeastaan kaksi laitetta. Toinen niistä livahti vatsaan kuin musta kobra joka pudottautuu kaikuvaan kaivoon ja tutkiskelee kaikkea sinne kerääntynyttä muinaista vettä ja muinaista aikaa. Se imaisi itseensä kaiken aineen mikä virtasi ylös hillitysti vaahdoten. Imikö se itseensä pimeyttä? Imaisiko se ulos kaikki vuosien mittaan kerääntyneet myrkyt?"

Tai se jokin on muuttunut jo ennen kuin Motag palaa kotiin löytääkseen tajuttoman vaimonsa. Montag tapaa kotinsa lähistöllä tytön, jota hän ei ennen ole nähnyt. Heti ensimmäiseksi Clarisse ilmoittaa olevansa 17 vuotias ja hullu. Hän ja Montag keskustelevat pitkään ja nuoren tytön rohkeat, itsenäiset ajatukset ja kysymykset saavat Montagin rauhattomaksi. Hän joutuu ajattelemaan asioita, jotka eivät välttämättä niin mieluisia ole. Hän joutuu avaamaan silmänsä todellisuudelle, eikä se ole miellyttävä. Kaiken laukaisee kuitenkin Clarissen viimeinen kysymys ennen kuin hän juoksee kotiin: "Oletko onnellinen?"

Montag tajuaa, ettei vaimo ainakaan olekaan onnellinen. Mutta hän on onnellinen. Onhan? Montag on elänyt koko siihen astisen elämänsä mitään kyselemättä tai kyseenalaistamatta. Nykyään varmaan omaksutaan nopeasti mitä lehdet, televisio tai radio sanoo, vaikka pitäisi miettiä ensin itse kunnolla asiaa, ennen kuin tekee johtopäätöksiä ja tai muodostaa mielipiteen. Kirjassa ihmisten olohuoneet on yhtä televisioruutua, jonka ääressä Montagin vaimokin viettää päivänsä seurustellen muiden ruudussa näkyvien ihmisten kanssa. Näiden "sukulaisten" ja viihteen kautta asukkaille syötetään kaikki tarpeellinen tieto ja he miettimättä hyväksyvät sen. Muille vuodatetaan omat asiat, mutta tuleeko siinä todella kuunneltua toista. Elääkö siinä vain niin tiukasti omassa pienessä maailmassa, että muut unohtuvat. Kirja herättää paljon ajatuksia ja ihan ajankohtaisia, vaikka Fahrenheit 415 ei ihan äsken olekaan kirjoitettu.

Maaginen tunnelma vallitsi heti alusta alkaen. Lauseet soljuvat ja ovat kauniita ja herkkiä. Olin heti kirjassa sisällä, varsinkin kun Montagin ja Clarissen keskustelu oli niin kummallinen, mutta kiehtova. Asiasta toiseen pomppiva, mutta selkeästi etenevä. Lumoava. Juoni on yksinkertainen, mutta itse tarina moniulotteinen ja tuntuu, että jokaisen lauseen taakse kätkeytyy jotain merkityksellistä.

Dystopinen maailmankuva on armoton; ei kuistia taloissa, ei puutarhaa. Yhteiskunta on vääristynyt ja ihmiset eivät saisi ajatelle itsenäisesti ja esittää eriäviä mielipiteitä. Siksi ihmisille ei anneta joutoaikaa ajatella ja he tyytyvät pinnallisiin keskusteluihin. Heille syötetään vain faktoja. Kirjojen lukeminen tekisi liian viisaaksi. Romaani tuntuu puhuvan ajattelemisen tärkeydestä ja ettei teknologiasta saisi tulla liian hallitsevaa. Näin lukuihmisenä kamalinta oli, että kirjojen hallussapidosta voisi saada luodin päähän. Meillä on sentään vielä lupa ajatelle itse - ja lukea kirjoja! Halleluja sille! :D

Tähtiä: ★★★★★

MiMiTuI -haasteeseen ammatti Palomies