(Divergent, 2011)
Otava, 2014
Kirjastosta lainattu
"Meillä on yksi peili."
kirjan ensimmäinen lause
Veronica Roth on nuori kirjailija, jonka ensimmäinen kirja Outolintu on. Outolintu on lisäksi trilogian ensimmäinen osa.
Trisin on tehtävä päätös, niin kuin kaikkien muidenkin, täyttäessään 16 vuotta. Hänen on valittava valintaseremoniassa mihin viidestä osastosta haluaa kuulua. "Osasto ennen verta" velvoittaa toisin sanoen osastoa vaihtavat hylkäämään perheensä, sillä eri osastojen jäsenet eivät saa seurustella keskenään. Apua valintaan saa soveltuvuustestistä, mutta Trisin tulokset eivät aivan normaalit olekaan - ja juuri niitä tuloksia hänen täytyy varjella henkensä uhalla. Tytön perhe kuuluu Vaatimattomiin, mutta jo aikaisemmin Tris on epäillyt kuulumistaan tuohon vaatimattomaan ja epäitsekkääseen osastoon.
Nälkäpeli tuli heti kirjasta mieleen ja siihen tätä mielessäni jatkuvasti vertasin. Molemmissa on eri osastoja, jotka ovat erillään muista, tyttö, joka on erityinen, kapina, ja rakkaustarina. Mutta se missä Outolintu onnistuu paremmin on, ettei siinä ole (huom. ainakaan vielä. Kop kop kop ) kolmiodraamaa! JES! Jo tuosta voisi antaa pelkästään yhden tähden lisää. Kyllä sitä mielenkiintoa voi kirjaan lisätä muillakin tapaa kuin yhtälöllä tyttö + kaksi poikaa. Kirja sijoittuu tulevaisuuden Chicagoon, jota ympäröi turva-aidat. Eikä sen toiselle puolelle pääse. Ensimmäisessä osassa näitä aitoja vain sivutaan jossain lauseessa, mutta toivon, että niistä ja ulkopuolisesta maailmasta on enemmän sitten jatko-osissa.
Kysymys, johon en osaa vastata on, että pidinkö Trisistä? Hän oli Vaatimattomasta, mutta pystyi vahingoittamaan melkein tappavasti ihmisiä ilman sen kummempia omantunnontuskia. Toisaalta hän ei ollut mikään nyhverö, heikko tyttö, vaan osasi toimia - samoin kuin Nälkäpelin Katniss. Suhteeni häneen siis säilyy ristiriitaisena. Tämäkin kirja on täynnä nuortenkirjoille tyypillisiä kärjistettyjä hahmoja, jotka näköjään pitää aina löytyä. Suosiolla jätin ajattelematta koko asiaa kun kirjaa luin. Teemoinakin löytyy tutut aikuistuminen ja rakkaus, joita oli käsitelty ihan kivalla tavalla.
Jako viiteen ryhmään luonteiden mukaan ontui eniten. Kaikkein osaston jäsenten tuli käyttäytyä täyin samalla tavalla ja reagoida asioiden kaavamaisesti. Yritin ajatella asiaa myös ryhmäpaineen ja opitun käyttäytymisen kautta, mutta mahdoton silti uskoa, ettei kukaan poikkeasi kaavasta.
Pidän kirjan nimestä, vaikka onkin hassua, että se on suomennettu kanteen, mutta kirjan sisällä käytetään tuota divergent -sanaa. Kirjan kannet on hienot ja en voi olla ajattelematta Mordorin silmää sitä katsellessani. Mutta ei kai se huono asia ole.
Tähtiä: ★★★½
Divergent -sarja:
Outolintu
Kapinallinen
Allegiant (työnimi)
Juu kyllähän tästä tulee Nälkäpeli (ja jotkin muutkin dystopiat) mieleen. Silti juoni oli aika vetävä ja luin tämän todella nopeasti. Toinen osa oli vähän väliosamainen ja nyt odottelen, milloin saisin viimeisen osan kirjastosta ja ovatko sen tapahtumia koskevat veikkaukseni oikeassa.
VastaaPoistaMinustakin oli hyvä, ettei kirjassa ollut kolmiodraamaa eikä insta loveakaan, johon moni nuortenkirja nykyään myös sortuu. Ihmisten käyttäytyminen ei todellakaan ole niin mustavalkoista. Uskon, että suurin osa ei toimisi aina osastonta edellyttämällä tavalla.
Pidin juuri siitä, ettei tämä ollut niin samanlainen kuin jotkut muut nuortenkirjat (esim. juuri Nälkäpeli). Kolmiodraamaa näkee joka puolella ja vielä yksinki kirja niin tulen hulluksi!
PoistaTykkään tosta kirjasta tosi paljon! :D Eikä se minun mielestä muistusta yhtään nälkäpeliä.
VastaaPoistatässä ois yks kirjablogi (löysin sen sattumalta), joten jos haluaisit voisit käydä antaa jonkun vinkin tälle bloggaajalle?
http://readingthousandbooks.blogspot.fi/
Outolintu on hyvä kirja, mutta kyllä siinä on samoja elementtejä Nälkäpelin kanssa ;)
PoistaPitääpä vierailla tuolla blogissa.
Kävisikö tämä mielestäsi luettavaksi tälläiselle ylä-kouluun siirtyvälle kirjahullulle tytölle?
VastaaPoistaTää sun blogi muuten vaikuttaa IHANALTA! :)
Luulen, että käy erittäin hyvin, kirja on hyvin mukaansatempaava.
PoistaJa kiitos, kommenttisi piristi päivääni :)
Tätä kirjaa en ole vielä lukenut, mutta elokuvan katsomisen jälkeen on ollut varauksessa kirjastosta. En voi sanoa kirjan juoneen juuta tai jaata, mutta kirjoitit siitä, että sinua häiritsi ryhmät, joissa kaikki toimivat kaavamaisesti. Itse elokuvan perusteella vertasin sitä ihan todelliseen tilanteeseen, jossa meille ihmisille on rajattu tiukat raamit kuinka pitää toimia ja erilaisuutta tuntuu olevan vaikea hyväksyä. Kun alkaa miettimään, on näitä ''sääntöjä'' yllättävän paljon, joilla ihmiset koitetaan saada samaan muottiin. Näin minä ainakin tätä juonta tulkitsin.
VastaaPoistaKyllä nuo käyttäytymissäännöt ymmärtää, sillä niihin oppii, mutta nuo ryhmät perustui siihen, että jäsenillä oli samanlainen ensireaktio asioihin, joten olisi hyvin mahdollista, että joku reagoisikin eri tavalla johonkin yllättävään tilanteeseen. Mutta oli se niin tai näin, niin minua asia häiritsi :)
PoistaLuin juuri loppuun ensimmäisen osan ja aion jatkaa. Nälkäpeli tuli mieleen minullekin. Ehdottomasti pidin tästä.
VastaaPoistaHyvähän tämä oli, mutta liian paljon tuli Nälkäpeli mieleen, olisin kaivannut jotain vähän erottuvampaa ja omaperäisempää tarinaa. Mutta kiva, että sinä jatkat vielä sarjan parissa :)
Poista