Janssonin Kirjakiusaus -haastematka: Laiva saapui satamaan

Tove Jansson

9.8.1914 - 27.6.2001
Taidemaalari, kirjailija, pilapiirtäjä, sarjakuvataitelija

Tove Janssonin 100 vuotta juhlavuoden kunniaksi tänä vuonna luettiin Toven kirjoittamaa tai häneen liittyvää kirjallisuutta. Janssonin Kirjakiusaus -nimellä kulkenutta haastematkaa emännöi Opusculo-kirjasta kirjaan -blogin pitäjä Valkoinen kirahvi. Lähdin pitkälle matkalle mukaan Homssuna, sillä tavoitteena oli lukea kaikenalaista mihinkään tiettyyn lajiin keskittymättä.


"Homssut lukevat kaikkea sekaisin, eivätkä keskity niinkään määrään kuin siihen, että matka on itsetarkoitus - heidän tehtävään on luoda ympärilleen spirittiä, joka kantaa yli tyrskyävän meren"


Vauhdikkaastihan tuo vuoden matka sujuikin, välillä tyynellä säällä vain ajelehdittiin verkkaisesti eteenpäin ja toisinaan kiidettiin hurjaa vauhtia eteenpäin. Loppuvuodesta ainakin tuuli puhalsi lujasti purjeisiin - taisi matkaaja nähdä jo kotisataman välähtelevän horisontissa. Entuudestaan Tove oli itselleni tutuin lähinnä Muumi-kirjoista, enkä edes juuri tiennyt hänen muusta tuotannostaan. Haaste siis ainakin avarsi silmiäni ja pääsin tutustumaan hyvin monipuolisesti Toven tuotantoon sekä kurkistamaan hänen elämäänsä.

Luetut kirjat. Kuvasta tosin puuttuu viimeiseksi luettu Muumiopas.

Haasteeseen luetut kirjat

Vaarallinen matka

Muumit ja suuri tuhotulva

Muumit sarjakuvaklassikot II - III

Muumit sarjakuvaklassikot V - VI 

Muumimaailma ja todellisuus - Tove Janssonin elämä kuvina 
Muumiopas

Aurinkokaupunki
Kunniallinen petkuttaja
Kesäkirja

Arvostan suuresti Toven kehittelemää mielikuvitusmaailmaa, johon voi kuitenkin helposti samaistua kuka vain ja löytää yhtäläisyyksiä oman elämän välillä. Muumit säilyvät ehdottomina lemppareina, osaksi niiden syötävän suloisten ja hauskojen hahmojen vuoksi. Sarjakuvat taas paljastivat Muumien vähän anarkistisemman puolen, johon taas aikuiset voivat paremmin samaistua. Tove ottaa kantaa maailmanmenoon hauskalla tavalla, mutta se saa parhaimmillaan lukijan ajattelemaan asioita uudesta näkökulmasta. Tekijästä itsestään Muumien takana sain paljon tietoa Muumimaailma ja todellisuus -kirjan välityksellä.

Muutakin Tove Janssoniin liittyvää olen ehtinyt hommailla.

Haasteeseen liittyvät muut postaukset

Muumikirjat ja minä
Ateneumin Tove Jansson -näyttely

Fiiliskuvia Tove Jansson -juhlavuodelta 2014

 

Haikein mielin laiva palaa satamaan ja laittaa pisteen huikealle seikkailulle Toven maailmassa, mutta onneksi matkaajat voivat jatkaa Toven tuotannon parissa vielä itsekseenkin. Minulta ainakin jäi lukematta vielä monia teoksia, joihin haluaisin tutustua :)

Tove Jansson 100 vuotta!

© Moomin Characters

Tove Jansson - Kesäkirja

Kesäkirja - Tove Jansson

(Sommarboken, 1972)

WSOY, 2002

Kirjastosta lainattu

"Oli varhainen, hyvin lämmin aamu heinäkuussa ja yöllä oli satanut."

kirjan ensimmäinen lause

Muut lukee Muumilaakson marraskuuta ja minä Kesäkirjaa... Hyvin menee.

Suomenlahden saarella elelee kolme ihmistä viettämässä kesää: Sophia, hänen isä ja isoäiti. Isä puuhastelee taustalla huomion keskittyessä pikku tytön ja isoäidin tekemisiin. Yhdessä ja erikseen he viettävät aikaa. Sophia tutkii saaren luontoa, löytää salapaikan ja kysee paljon isoäidiltä. Toisinaan tyttö ottaa isoäitiä kädestä ja vie hänet katsomaan jotain kiinnostavaa.

Aika ajoin uhmakas lapsi saa tottelemattomuudellaan isoäidin hermostumaan, mutta ei ole mitään asiaa, jota he eivät saisi sovittua.
"Eräänä iltana Sophia kirjoitti oman kirjeen ja työnsi sen oven alitse sisään. Kirjeessä luki: Minä vihaan sinua. Sydämellisin terveisin Sophia.
Siinä ei ollut yhtään kirjoitusvirhettä."

Pieni kirja, josta on vain pienesti sanottavaa. Kirjan tunnelmaa ei voi kauheasti selittää, vaan se pitää kokea itse. Isoäidin ja Sophian keskustelut olivat ehdottomasti kirjan parasta antia, sillä isoäidin puheista huokui elämänkokemus ja ymmärtäväisyys. Kinkkisiä kysymyksiä pikku tyttökin osasi heittää. Itselläni ei olisi niihin ollut niinkään viisaista vastauksia.

Kirjassa on lyhyitä kertomuksia, jotka muodostavat yhdessä kokonaisuuden. Kesäkirjaan on ikään kuin poimittu mielenkiintoisia hetkiä näiden ihmisten elämästä. Maailmaani ei tämä lukukokemus erityisemmin mullistanut, mutta tulipahan luettua :)

Kesäkirjan lukeminen talviaikaan ei mikään huono idea ollut, sillä pääsi hetkeksi pakoon tätä masentavaa synkkyyttä. Sataisipa edes lunta... Nyt pitääkin sitten pistää vipinää kinttuihin, sillä jokunen postaus on Janssonin Kirjakiusaus -haastematkaan tekemättä ja aikaa vain viikko!

Tähtiä: ★★★

Muita postauksiani:
Aurinkokaupunki
Kunniallinen petkuttaja

MUUMIT sarjakuvaklassikot V-VI

Muumit sarjakuvaklassikot V - Tove Jansson

Muumit sarjakuvaklassikot VI - Lars Jansson
(Mumintrollet V, VI 1960)

WSOY, 2011

Kirjastosta lainattu

Palailin jälleen Muumisarjakuvien pariin viihtymään ja tällä kertaa lukeminen jatkuu ihan numerojärjestyksessä. Viides albumi on Tove Janssonin viimeinen, jonka jälkeen hänen veljensä astui ohjaksiin helpottaakseen Toven suurta työmäärää (tuonkin opin äskettäin lukemastani Muumimaailma ja todellisuus -kirjasta!). Ilaihduin suuresti huomatessani tuon toisen albumin kannessa yhden lempparihahmoistani eli Tahmatassun, joka on päässyt seikkailemaan myös albumien kansien väliin.

"Onpa se lujassa!"

Muumitalvi

Muumitalvi - Muumiperhe ei talviunille saa rauhassa mennä, vaan taloon astelee kutsumattomia vieraita. Neiti Muhvi, herra Narina ja Tahmatassu hakevat turvaa talvelta, eikä sen jälkeen kukaan nuku siinä talossa. Vieraat juoksuttavat hyväntahtoisia Muumeja toivomuksillaan.

"Hirveätä... Lumi tuli niin nopeasti, etten ehtinyt matkustaa Etelään, eikä taloni ole talviasuttava..."
"Neiti Muhvi voi luonnollisesti jäädä tänne, jos tahtoo..."

Muumipeikko merillä - Muumiperhe etsii seikkailua ja se alkaa Tuutikin tuomasta laivakompassista, jonka ympärille he rakentavat laivan ja lähtevät merelle hurjaan seikkailuun.

Hosulin kosinta - Hosulilla on omat erikoiset keinonsa yrittää näyttää kiintymyksensä sydämensä valitulle, mutta viesti ei tunnu menevän perille. Muumipeikko auttaa ujoa Hosulia. He kutsuvat paikalle psykiatri tri Schrunkelin ja meno alkaa käydä päättämäksi itse kullakin Muumilaakson asukille psykiatrin sekoittaessa heidän päänsä oudoilla neuvoilla.

"Muumipeikko, mikä se on?"

Muumin lamppu

Muumisarjakuvat jatkuvat nyt Lars Janssonin tekeminä.

Muumin lamppu - Muumipeikko ja Niiskuneiti löytävät rannalta lampun, jonka sisältä pulpahtaa lampunhenki. Kannattaa kuitenkin varoa mitä toivoo, sillä muuten voi joutua vaikka oikeuden eteen.

Muumipeikko ja rautatie - Muumilaaksoon ollaan rakentamassa rautatie ja Muumipeikko ja Nipsu yrittävät kaikin keinoin saada rakentajat lopettamaan sen tekemisen. Jossain vaiheessa Nipsu tajuaa rautatiestä tulevan hyödyn ja ryhtyykin kannattamaan rakentamista.

"Nipsu, meidän..."
"Ei nyt. Kun on näin paljon väkeä, täytyy löytää jokin keino ansaita rahaa..."
"Voisimme pysäyttää radan..."
"Nyt ei ole aikaa! Minusta tulee rikas!"

Muumipappa ja vakoojat - Muumipapan nuoruuden ystävä Vinssi tulee kylään saaden Muumipapan kaipaamaan nuoruuden kokemista uudelleen. He ajautuvat keskelle painajaismaista vakoiluseikkailua.

Muumipeikko ja sirkus - Eläinsuojeluyhdistyksen edustaja on Muumilaaksossa ja Muumipappa liittyy toimintaan mukaan Muumilaakson naisten sekaan. Hänestä tehdään kunniajäsen. Projektina yhdistyksellä on lakkauttaa sirkus sen eläinten vangitsemisen vuoksi. Eläimet on kuitenkin johonkin sijoitettava vapauttamisen jälkeen...

Janssonin Kirjakiusaus -haastematka jatkuu vauhdikkaasti.

Tähtiä: ★★★★★

Muita postauksiani:

MUUMIT sarjakuvaklassikot II - III

Tove Jansson - Aurinkokaupunki

Aurinkokaupunki - Tove Jansson

(Solstaden, 1974)

WSOY, 1975
Päällys: Tove Jansson

Kirjastosta lainattu

"St. Petersburgissa, Floridassa, on aina lämmin ilma, sinistä merta 
reunustavat palmuesplanadit, ja suorat, leveät kadut aitaavat 
talonsa tuuheiden pensaiden ja puiden taakse."

kirjan ensimmäinen lause

Ensimmäinen Tove Janssonin aikuistenkirja, jonka olen nyt lukenut! Ja tässähän samalla jatkuu Tove Janssonin juhlavuoden juhliminen.

Todella vaikea tiivistää kirjaa alkusanoihin, joten otan suoraan kirjailijan itsensä kirjoittaman takakansitekstin. Se sanoo kaiken oleellisen:
"Matkustin Amerikan halki, Floridan halki, ja yhtenä yönä tulin kaupunkiin joka oli aivan hiljainen. Aamulla se oli yhtä tyhjä ja hiljainen. Vehreyden keskeltä näkyi avokuisteja pitkine keinutuoliriveineen, kaikki kadulle päin. Hiljaisuus oli melkein kammottava. Ja sitten käsitin että kaupunki oli aurinkokaupunki, vanhusten kaupunki jossa aurinko taatusti paistaa ympäri vuoden. Kaikki oli järjestetty lepoa ja vanhuutta varten, lopullisesti ja rikkeettömästi. Kutsun kaupunkia St Petersburgiksi mutta yhtä hyvin sen nimi voisi olla jokin muu. Eikä se ole rauhallinen, siellä on yhtä hurjaa ja jännittävää kuin maailman muissakin paikoissa. Olen yrittänyt kirjoittaa kirjan siitä millaista on tulla vanhaksi. Ja olen kuvannut kahden hyvin nuoren ja kauniin ihmisen rakkautta vanhusten kaupungissa."

Jos oikeaan mielentilaan virittäytyy, vanhusten jutut kuulostavat hauskoilta, mutta samaan lauseeseen mainittakoon, että illalla hieman väsyneenä, olisi kaivannut jotain vähän helppolukuisempaa. Kirja vaatii lukijalta kuitenkin normaalia enemmän keskittymistä. Vasta puolessa välissä aloin lukea kirjaa intensiivisemmin ja pidempiä aikoja, joka olisi näin jälkeenpäin ajateltuna pitänyt tehdä heti. Taukoa kun tuli enemmän, ei kirjaan päässyt niin helposti mukaan.

Aika ei ole vielä jättänyt näistä ihmisistä, vaikka se tuntuu seisahtuneen Butler Armsin täyshoitolan kuistilla. Siellä vanhukset istuivat korituoleissaan kokien iloja ja surua sekä ihastumisia. Heillä on myös pinttyneitä tapoja, kuten tuolien järjestys kuistilla on aivan ehdoton, niitä ei saa missään nimessä siirrellä, vaikka vieruskumppani ei kauheasti miellyttäisikään. Vanhat hyvät tavat pidetään kunniassa. Paikka on kuin viihtyisä odotustila, jossa vanhukset valmistautuvat lähtöön. "Eläkäläisten hyväksi tehdään niin paljon kaikenlaista. Eikä meidän hyväksemme missään koko maailmassa tehdä niin paljon kuin täällä, uskotteko." Sykähdyttävä lukukokemus varsinkin, kun on ollut paljon negatiivista keskustelua vanhainkodeista ja niiden huomattavista puutteista. Jokaisen vanhainkodin soisi olevan Butler Armsin kaltainen. Ja ehkä sellaisia paikkoja onkin jossain. Toivotaan.

Jansson on maalannut hellyyttävän kuvan St. Petersburgista, äänettömästä kaupungista. Se on kiireetön ja levollinen, vaikka jatkuvasti tapahtuukin kaikkea pientä. Voihan sitä kirjaa lukemattomanakin kuvitella minkälaista on kun paljon erilaisia ihmisiä pistetään asumaan saman katon alle. Kaikki eivät kuitenkaan tule toimeen keskeneen ja syntyy pientä sanaharkkaa asukkaiden kesken. On vanhuksia, jotka mielummin ovat yksin ja toisia jotka tykkävät viettää aikaa kuistilla ja juhlissa muiden kanssa, lörpötellen päivät pitkät. Se on sitä normaalia elämää.

Nuoria ei kaupungissa näy Joen ja Lindan lisäksi. Joe tuntuu itsekin olevan St. Petersburgissa kuin jossain välitilassa, sillä hän odottaa vastausta jeesuskansalta, jotta voisi jättää kaiken ja lähteä huutamaan kaduille hänen nimeään. En koe, että kirja täysin minulle avautui, sillä olisin halunnut pitää siitä vielä enemmän ja varsinkin ymmärtää paremmin. Aurinkokaupungissa on paljon hienoa, mitä en osaa järkeviksi sanoiksi pukea, mutta sen ihmiskuvaus on tarkkaa, lempeää ja oivaltavaa.

Janssonin juhlavuosi jatkuu näiden aikuistenkirjojen sekä tietty Muumi-sarjakuvien parissa.

Tähtiä: ★★★★

Jassonin Kirjakiusaus -haastematka porskuttaa eteenpäin

 

Ateneum: Tove Jansson -näyttely

Tove Janssonin juhlavuoden kunniaksi kävin katsomassa Ateneumissa jo alkukesästä Tove Jansson -näyttelyn sekä katsasmassa hänen ateljeensa Ullanlinnankadulla.

Tove Janssonin ateljee Ullanlinnakadulla Helsingissä:

Löysin vielä lopuksi Ateneumin sivuilta tällaisen hauskan muumihahmo -testin, jonka tuloksena sain Vilijonkan. Yllättävä tulos, mutta aika raadollisen oikeaan osuva.

Tove Jansson - Muumit ja suuri tuhotulva

Muumit ja suuri tuhotulva - Tove Jansson
(Småtrollen och den stora översvämningen, 1945)

WSOY, 1991
Päällyksen kuva: Tove Jansson
Kuvitukset: Tove Jansson

Kirjastosta lainattu

"Oli varmaan jo iltapäivä eräänä elokuun lopun päivänä, kun Muumipeikko 
ja hänen äitinsä saapuivat suuren metsän sisimpiin sopukoihin."

kirjan ensimmäinen lause

Janssonin kirjakiusaus -haastematka jatkuu. Tämän jälkeen onkin kaikki Muumikirjat luettu ja sitten on aika siirtyä Janssonin aikuistenkirjoihin. Olo on jo vähän haikea, mutta voihan sitä uudemmankin kerran Muumien pariin palata. En olisi yhtään valittanut, vaikka Muumeja olisikin muutama kirja lisää :)

Muumit ja suuri tuhotulva on ensimmäinen Muumikirja ja tässä paljastuukin kuinka Muumilaakso löytyi. Monta muutakin asiaa älysin vasta nyt. En olekaan esimerkiksi ennen tiennyt miten pieniä Muumit oikeastaan ovat! He asuivat kaakeliuunien takana yhdessä talonpeikkojen kanssa. Ja jotkut asuvat varmaan vieläkin. Pidä siis silmäsi auki, jos kotoasi löytyy kaakeliuuni ;) Hattivatit muuten asuvat ihmisten lattioiden alla.

Juonesta sen verran, että Muumien pitää rakentaa talo ennen kylmän tuloa, mutta Muumipappa (jota kirjassa kutsutaan oudosti muumipeikoksi) on lähtenyt hattivattien matkaan, sillä hän ei tuntunut viihtyvänsä missään ja levoton sielu ajoi hänet taas toisaalle. Muumimamma ja Muumipeikko lähtevät isän perään.

Piirroshahmoina Muumit on aika erinäköisiä kuin nykyään, mutta edelleen tietty hyvin tunnistettavia. Heidän päänsä ovat vähän terävämpiä ja Muumimammalla ei esimerkiksi ole ollenkaan esiliinaa, mutta käsilaukku sentään löytyy. Lisäksi Muumimamma ei tässä kirjassa pelkästään mikään pehmeä ja herttainen olekaan, vaan kyllä hänestä rääväsuun piirteitä huomaa. Muumimamma haukkuu Nipsua tyhmäksi, kun hän on hieman hermostunut Muumipapan löytymisestä.

Olipa kirjassa myös hyvin paljon Jali ja suklaatehdasta muistuttava kohtaus, jossa Muumit ja Nipsu löysivät itsensä paikasta, jossa kaikkea voi syödä.

Fazer päässyt myös mukaan :D

"Mutta kun Muumipeikko painoi kätensä lumeen, hän huomasi heti ettei se ollutkaan lunta vaan jäätelöä. Ja vihreä ruoho, joka murtui hänen jaloissaan, oli hienoa kehrättyä sokeri. Joka puolella niittyä virtasi kaikenvärisiä puroja, jotka kuohuivat ja poreilivat kultahiekkapohjan päällä.
- Vihreää limonaatia! huusi Nipsu, joka oli kumartunut juomaan. - Ei se ole vettä, se on limonaatia!"

Pienenä jo pelkäsin karmivaa muurahaisleijonaa, enkä ikinä unohda sitä, kun se jossain Muumien tv-jaksossa oli. Ei siis mikään mukava jälleennäkeminen tämän otuksen kanssa. Hyrrrr.

Muurahaisleijona

Seuraavaksi sitä tosiaan pitäisi miettiä, mihin Janssonin aikuistenkirjaan tarttuisi. Seuraleikki ja Kunniallinen petkuttaja ainakin kuulostavat hyviltä.

Tähtiä: ★★★★

MUUMIT sarjakuvaklassikot II-III

Muumit sarjakuvaklassikot II ja III - Tove Jansson
(Mumintrollet II, III 1955-57)

WSOY, 2009

Kirjastosta lainattu

Kuvakirjan jälkeen päädyin lukemaan muumisarjakuvia. Ykkös- ja nelososan olin jo aikaisemmin lukenut, joten vuorossa oli luonnollisesti 2 ja 3 (vaikka en kylläkään tiedä mitä luonnollista on siinä, että lukee missä sattuu järjestyksessä).

"Me emme käy talvilevolle! Me luomme uudet perinteet!"

Vaarallinen talvi

Vaarallinen talvi - Muumiperhe poikkeaakin perinteistä ja valvoo yli talven. He tutustuvat herra Virkkuseen Ulkoiluyhdistyksestä. Harvinaisen sporttinen herra Virkkunen saa Muumilaakson naisväen sekaisin. Mymmeli menettää sydämensä tuolle voiton ja menestyksen nimeen vannovalle hiihdonopettajalle.

"Et kai sinä ole taas mennyt rakastumaan?"
"Älä ole hölmö..."

Muumipeikon harmiksi myös Niiskuneiti tuntuu vilkuilevan miehen perään.

Kuvitteluleikki - Muumeilla on tunnetusti hyvin vilkas mielikuvitus ja he keksivät kaikenlaisesta arkipäiväisestä ja tylsästä mitä mielenkiintoisempia kuvitelmia. Heidän naapurinsa rouva Viljonka ei kuitenkaan omaa samanlaista mielen vapautta, vaan paheksuu muumiperhettä. Moiset leikit eivät ole heidän ikäisilleen sopivia.

"Ruuanlaitosta voi esimerkiksi tulla hyvin jännittävää, jos kuvittelee olevansa haaksirikkoutunut!"
--
"Ja puutarha on viihtyisämpi, jos kuvittelee, että se on viidakko, jonne voi eksyä."
"Mutta sehän on kamalaa!"

Vilijonkan kodissa kaikki tavarat on siististi ja järjestyksessä omilla paikoillaan. Huonekalujen päällä on muoviset suojukset, etteivät ne pölyty. Hän saa Muumimamman potemaan syyllisyyttä taloudenhoidostaan ja tämän etsimään perheelleen kotiapulaisen. Vainoharhainen ja huonotuulinen Miska saapuu taloon Suru-koiransa kanssa. Miska epäilee, että joku vainoaa häntä. Hän epäilee jopa Muumimamman tarjoaman kahvin olevan myrkytetty.

Talonrakennus - Mymmelin äiti saapuu Muumiperheen riesaksi suuren lapsikatraan kanssa ja heidän lähtiessään äiti unohtaa Pikku Myyn jälkeensä. Myy jää asumaan Muumien luo, mutta tahtoo Muumipeikon huoneen omakseen. Muumipeikko suuttuu, mutta Myy ehdottaa salakavalasti Muumipeikolle oman talon rakentamista Niiskuneidin ilahduttamiseksi.

Aloitamme uuden elämän - Profeetta kehottaa Muumilaakson asukkaita elämään vapaasti ja tekemään mitä vain haluaa. Muumipappa ottaa ottaa heti vinkistä vaarin ja majottautuu puuhun kirjan ja hyvän ruuan ja juoman kanssa. Muumimamma ja Muumipeikko ottavat asian vähän raskaammin. He eivät tiedä mitä haluaisivat.

"Niiskuneiti! Miksi sinä olet noin hieno?"
"Menen tanssimaan!"
"Toisen kanssa!?"
"Tietysti, rakas. Olethan sinä kai kuullut, että meidän on aloitettava uusi elämä?"

"Uusi elämä? Mitä vikaa vanhassa oli?"

"Liittykää muumiyhdistykseen!"

Yhdistyselämää

Muumipeikko rakastuu - Muumipeikko haaveilee romanttisia ja tulvan vallattua Muumilaakson hän päättää pelastaa sirkuksen - tai oikeastaan sen Primadonnan. Muumipeikko taisi olla jo rakastanut Primadonnaan ennen kuin edes näki tämän. Odotetusti Primadonnan pelastaminen ja ihailu saa Niiskuneidin mustasukkaiseksi.

"Nyt hän on tuijottanut koko illan tuota vamppia!"

Viidakkoelämää - Ilmastonlämpeneminen tuo Muumilaaksoon eksoottisia kasveja ja eläimiä. Ystävällisesti Muumit ottavat eläintarhasta karanneet eläimet hoiviinsa. Eläintarhan väen tullessa vaatimaan eläimiään takaisin he meinaavat myös ottaa Muumit mukaansa sanoen heidän olevan virtahepoja.

Muumipeikko ja marssilaiset - Muumipappa korjaa Nipsun antaman vanhan radion ja siitä yliluonnollisuudet alkavat; Avaruusalus tippuu maahan, Muumipappa muuttuu näkymättömäksi, palokunta leijailee taivaalla. Kohta Muumiperheen luo saapuu pieni marssilainen.

Muumiperhe ja meri - Lehdessä haetaan majakanvartijan paikkaa ja Muumipappa ottaa pestin vastaan. Koko perhe muuttaa pienelle kolkolle saarelle, jossa asuu heidän tietämättään myös kummitus.

"Häpeäisit, kun pelottelet Muumia noin!"
"Seis! Älä enää kutista minua!
Muumipeikko on ainoa, joka pelkää minua! Et ymmärrä, miten vaikeaa minulla on!"

Yhdistyselämää - Muumilaakson asukkaan muodostavat yhdistyksiä pilvin pimein ja Muumimammalla ja Muumipeikolla ei ole rohkeutta kieltäytyä minkään yhdistyksen jäsenyydestä, vaikka yhdistyksen aatteet ja toiminta olisivatkin toisiaan vastaan.


Ihania tarinoita, jotka piristävt ehdottomasti päivää. Vaikka Muumiperhe kokee kaikenlaista uutta ja kummallista uudistusta, niin ei heidän elämäntapansa ikinä muutu lopullisesti. He palaavat siihen rakkaaseen ja vanhaan tapaan tehdä ja kokea asioita.

Tähtiä: ★★★★★

Jassonin Kirjakiusaus -haastematka jatkuu

 

Tove Jansson - Vaarallinen matka

Vaarallinen matka - Tove Jansson
(Den farliga resan, 1977)

WSOY, 2009

Kirjastosta lainattu

"Tänä aamuna oli Sanna ihan kauhean kiukuissaan 
ja riiteli kissallensa (niin sattuu toisinaan)."

kirjan ensimmäinen lause

"Sanna on pahalla päällä heti aamusta. Hän kiukuttelee laiskalle kissalleen ja laskee silmälasinsa ruohikkoon, ettei tarvitsisi katsella sitä. Yhtäkkiä lasit katoavat ja niiden paikalle ilmaantuvat uudet. Uusilla laseillaan Sanna näkee jotain hirmuista: kissa kasvaa jättiläiskatiksi ja karkaa sähisten tiehensä. Siitä Sannakin ajautuu unohtumattomaan seikkailuun, johon osallistuu myös Muumilaakson väki." Takakansi

Tove Janssonin -juhlavuoden kunniaksi aioin lukea hänen kirjojaan kuvakirjoista elämäkertoihin. Tämän haasteen aloittaakin kuvakirja. Vaarallinen matka on Janssonin toiseksi viimeinen Muumikirja.

Pieni Sanna-tyttö näyttää alkuunsa aika tylsistyneeltä, hyvä kun silmät pysyvät auki. Sitten hän lähtee hurjistuneen kissansa perään ja johan tyttökin näyttää heräävän henkiin. Hän tosiaan tapaa Hemulin, Tiuhtin ja Viuhtin sekä myöhemmin häntänsä polttaneen Nipsun. Viimeiselle aukeamalle on päässyt mukaan myös melkein koko Muumilaakson väki.

Janssonin värimaailma on aivan omaa luokkaansa, jonka takia hänen teoksensa yleensä tunnistaa heti. Teksti jäi toissijaiseksi ja kuvat ottivat vallan. Sanna muumiystävineen seikkailee myrskyssä ja tuiskussa, jotka on kuvattu tummilla ja synkillä kuvilla. Muumilaakson tullessa näkyviin värit kirkastuvat ja muuttuvat iloisen raikkaiksi sitä edeltäneen synkkyyden jälkeen. Viimeinen aukeama onkin aikamoinen värien ilotulitus.

Muumilaakso näyttää houkuttelevan värikkäältä.

Tarinan opetuksesta en suoraan sanottuna tiedä. Ehkä se liittyi mielikuvituksen voimaan, ehkä haaveilemiseen. Toivotaan ainakin, että Sanna oppi arvostamaan tuon hurjan seikkailun jälkeen omaa "tylsää" elämäänsä - ja laiskaa kissaansa. Pienenä olisin muuten voinut saada aikamoiset sätkyt kuvasta, jossa Sanna, Hemuli, Tiuhti ja Viuhti tarpovat lumipyryssä ja Mörkö jököttää heidän yläpuolellaan. Hyrrr.

Oli kuin itse olisin Sannan hahmossa päässyt Muumimaailmaan kurkistamaan, sillä niinhän siinä kävi; Muumimaailmaan kuulumaton, tuntematon hahmo pääsi tuohon maagiseen ja ajan ulottumattomissa olevaan paikkaan kuokkimaan. Jälkeenpäin ajattelen, että kirjaahan voi lukea melkein millä vuosituhannella tahansa ja silti se on ymmärrettävä. Ihan niin kuin muutkin Muumikirjat ovat ajattomia.

Tähtiä: ★★★★

Tämä bloggaus liittyy Janssonin Kirjakiusaus-haasteeseen.

  
 
Kuva © Opuscolo - kirjasta kirjaan