25.10.2016

S. J. Watson - Kun suljen silmäni


Makuuhuone on outo, vieras. En tiedä missä olen ja miten
olen tänne joutunut. En tiedä miten pääsen täältä kotiin.
kirjan alku

Olen lukenut paljon kehuja S. J. Watsonin Kun suljen silmäni -kirjasta, joten odotukset olivat luonnollisesti korkealla. Odotin pääseväni yllättymään ja kunnolla höynäytetyksi ja jollain tasolla nuo tavoitteet tulivatkin saavutetuiksi - ei tosin ihan täydellisin arvosanoin, mutta riittävän hyvin, että kirjaan halusi tarttua.

Christine herää aamuisin vieraan miehen vierestä, joka sanoo olevansa hänen aviomiehensä. Hän kuulee olleensa auto-onnettomuudessa, jonka seurauksena hänen aivonsa ovat vaurioituneet. Joka ilta kun hän nukahtaa, kuluneen päivän tapahtumat pyyhkiytyvät pois muistista. Christine kirjoittaa päiväkirjaa selkiyttääkseen sirpaleista elämäänsä. Hän kirjaa muistiin kaikki tapahtumat - aviomiehensä Benin kanssa vietetyt hämmentävät aamut, salaiset tapaamiset tohtori Nashin kanssa, välähdykset menneestä. Christine joutuu rakentamaan muistonsa päivä päivältä uudestaan. Takakansi

Christine löytää tohtori Nashin puhelinsoiton avulla päiväkirjansa ja lukee omat raapustuksensa läpi saadakseen kuvan elämästään, josta hän ei muista muuten mitään viimeisen parinkymmenen vuoden ajalta. Päiväkirjan sivujen kertyessä Christine muistaa vähitellen aina vain enemmän. Aikamoinen dilemma hänellä on, sillä toisaalta kenenkään sanoihin ei voi luottaa, mutta voiko hän uskoa edes omiin teksteihinsä.

Kirjan henkilögalleria on pidetty pienenä, joka on varmasti helpostus monelle mukana pysymisen kannalta. Odotin nopeasti kiihtyvää jännitysnäytelmää, mutta vasta ihan loppupuolella Kun suljen silmäni oli trillerimäinen. Pulssi ei kauheasti lukemisen aikana kiihtynyt, mutta käänteiden arvaaminen oli hauskaa ja tuli niin osumia kuin hutejakin. Asioita Christinen menneisyydestä paljastuu ripotellen, eikä kaikki osoittaudu tietenkään todeksi ja kysymys kuuluu: mikä syy ihmisillä on valehdella?

_______

S. J. Watson - Kun suljen silmäni
(Before I Go to Sleep, 2011)
Bazar, 2012
Omasta hyllystä
Halloween-haaste
Tähtiä:

4 kommenttia:

  1. Tämä oli kyllä jotenkin kiva kirja, minulle se oli ainakin sillä hetkellä juuri sitä mitä kaipasin, tarpeeksi jännittävää muttei mitään liian pulssia nostattavaa. Itseasiassa juuri eilen minulla tuli jostain tämä kirja mieleen, eli pitkään se siis kuitenkin kummittelee mielessä lukemisen jälkeenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomaan, että olen tullut aika kriittiseksi näiden jännäreiden suhteen, mutta siis ihan hyvähän tämä on:) Olen myös pyöritellyt kirjaa mielessä vieläkin (lukemisesta on jo aikaa), joten tämä saa selvästi lukijan ajattelemaan.

      Poista
  2. Tykkäsin tästä tunnelmasta tosi paljon. Haluaisin katsoa jossakin vaiheessa myös elokuvan.
    Aihe on ajankohtainen, kun puhutaan paljon muistisairaista ja heidän hoidosta. Olen ollut yhden kesän vaikeasti dementoituneiden vuodeosastolla töissä. Työ oli haastavaa, mutta silti hoidon laadussa olisi ollut parannettavaa. Ei ulkoilua. Minä vein heti ulos kuuntelemaan musiikkikonserttia. Vain kerran viikossa suihkutus ja pesu, joten yritin pestä omissa vessoissa selkää ja kainaloita, kasvoja ym. laitoin hiuksia kauniisti ja voitelin ja rasvasin, lakkasin kynsiä ja pelasin pelejä. Istuin vierelle juttelemaan, kun muut työntekijät juoksivat parvekkeelle nauttimaan kesästä. Osaston kaikki potilaat olivat viideltä sängyissä lukkojen takana, jota en ymmärtänyt. Minun vuorossa riippuen työkaverista omaan huoneeseen tarvitsi mennä vasta seitsemältä. Tällaisia muistoja, niitä olisi lisääkin kaikesta inhottavuudesta, jota kohtasin hoitokulttuurissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tästä maasta paljon epäkohtia löytyy, joiden toivoisi muuttuvan. Hyvä että sinä ainakin hetken aikaa toit heidän elämäänsä jotain muutakin, tekisipä useampi noin.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...