TEATTERI: Onnellisuuden tasavalta

Pitkästä aikaa jälleen teatterissa! Tullessani pienelle näyttämölle sisään, lavalla olevan pöydän ääressä istuvat jo näyttelijät valmiina jatkamaan joululounastaan.

"Jo valmiiksi virittynyt perheen jouluateria keskeytyy, kun paikalle ilmestyy yllättäen Bob-eno. Hän tuo autossa odottavalta puolisoltaan viestin, joka on arvaamaton ja hyvin outo. Tästä asetelmasta käynnistyy Martin Crimpin viiltävän ironinen tutkielma aikamme vapauden ehdoista. Se läpivalaisee yltiöyksilöllisen nykyihmisen, jonka henkilökohtainen onnentunne on noussut korkeimmaksi arvoksi."

Kansallisteatteri / Tuomo Manninen

Näytelmä on tiukasti nykyajassa kiinni. Se ruotii säälimättä ihmisten minäkeskeisyyttä ja tarvetta nostaa oma onnellisuus kaiken muun yläpuolelle - hinnasta viis. Ensimmäinen osa käsittää perheen joululounaan, joka ehdottomasti oli näytelmän hauskin ja selkein osuus. Lavalla nähtiin loistavia roolisuorituksia (ei sillä, että seuraavissa osissa ei niitä olisi ollut).

Toisessa osassa tutut roolit on heitetty romakoppaan ja näyttelijät seisovat yhdessä ryppäässä lavan reunalla ja heidän yläpuolellaan olevassa ruudussa lukee "Vapaus kirjoittaa oman elämän käsikirjoitus". Yhtenä rykelmänä he toistavat kirjoittavansa oman elämänsä käsikirjoitusta ja jankuttavat kuinka yksilöllisiä he ovat tehden omat päätökset, vaikka käytännössä toistavat vain toistensa lauseita. Siihenkö nykyihmisen yksilöllisyys jää? Seuraammeko vain loppujen lopuksi muiden jalanjälkiä?

Katsojat pääsevät myös seuraamaan politiikkakeskustelun kaltaista keskusteluohjelmassa (Vapaus levittää jalkansa - siinä ei ole mitään poliittista) sekä terapiaan haluavaa miestä, joka tarvitsee oikesti apua, mutta muut eivät häntä kuuntele; käskevät vain laulaa laulun ja jatkaa eteenpäin. Toisen osan lopuksi näyttelijät siirtyvät lavan eteen hokemaan kuinka hyvältä näyttävät ja kuinka he pitävät huolen, että muut näkevät miten hyvin heillä menee. Loistava rinnastus juurikin tämän hetken maailmaan, jossa somen ja blogien avulla näytetään - vähän näin kärjistettynä - oman elämän kiiltokuvapinta. "Katsokaa kuinka hyvältä näytän! Katsokaa minua!" 

Jos ensimmäinen osa oli hauskin, niin yllä mainittu oli mielenkiintoisin. Se jäi kaihertamaan mieltä ja herätti paljon ajatuksia. Kaikkea en varmasti ole vielä edes ehtinyt prosessoida tekstiksi. Niin paljon siinä kaikenlaista oli. Kolmas osa sen sijaan oli aika käsittämätön, hieman ahdistavakin. Paratiisi se ei ainakaan ollut.

"Kolmiosainen näytelmä kulkee Dante Alighierin Jumalaisen näytelmän jalanjäljissä, mutta kuvaa nykyajan ihmisen sinnikästä vaellusta läpi helvetin ja kiirastulen kohti – niin, mitä?"

Kansallisteatteri / Tuomo Manninen

______________

Martin Grimp - Onnellisuuden tasavalta
Kansallisteatteri
Ohjaus: Minna Leino
Näyttelijät: Milka Ahlroth, Hannu-Pekka Björkman, Markku Maalismaa, Cécile Orblin, Terhi Panula, Kristo Salminen, Marja Salo ja Alina Tomnikov