19.12.2015

Agatha Christie - Askel tyhjyyteen


"Bobby Jones asetti pallonsa tiille, heilautti mailaansa, veti sen
 hitaasti taakse ja iski lopulta palloaan nopeasti kuin salama."
kirjan alku

Loppu häämöttää jo Agatha Christie 125 vuotta -lukuhaasteessa ja minun kohdallani se tarkoittaa pientä loppukiriä. Tämän dekkarin lisäksi olisi tarkoitus vielä kolmesta kirjasta postata -  onneksi joululoma! Tällä kertaa päähenkilönä ei olekaan itsetietoinen Poirot, vanha neiti Marple tai nuuskiva pariskunta Tommy ja Tuppence, vaan nyt ollaan jonkun aivan muun äärellä.

Papinpoika Bobby löytää rotkoon pudonneen miehen joka on kuolemaisillaan. Bobby ryhtyy selvittämään tapausta yhdessä tyttöystävänsä, rikkaan lordintyttären Frankien kanssa. Jäljet johtavat aristokraattiperheeseen, joka tuntuu olevan suorastaan erikoistunut merkillisiin "tapaturmiin". Takakansi

Askel tyhjyyteen eroaa jonkin verran Christien edellisistä dekkareista, lähinnä sen sisältämän huumorin takia. Näin hauskaan menoon en muissa kirjoissa ole törmännyt. Oikein virkistävää. Toinen erilaisuus oli nuori rakkaus, jota sitäkään harvoin Christien dekkareissa näin selvästi näkee. Pieneen osaan se jää, mutta on selvästi huomattavissa. He tekevät pientä kiusaa toisilleen ja naljailevat, mutta taustalla on välittäminen.

"Mistä hän sen tietää?" Bobby kysyi ymmällään.
Frankie huokaisi raskaasti.
"Tavalla tai toisella tämä alku tuntuu menneen vikaan", hän sanoi. "Kuuntele nyt rauhallisesti, Bobby, ja yritä käsittää mitä minä sanon. Tiedän että sinun aivosi ovat jotakuinkin mitättömät, mutta pitäisi sinun tämä pystyä käsittämään, jos keskityt kunnolla."

Lukija tietää yhtä paljon kun Bobby ja Frankie, eikä mukana ole ketään esim. Poirot'n kaltaista henkilöä, joka olisi aina vähintään askeleen lukijaa edellä. Harvinaista kyllä, menin lankaan, enkä arvannut syyllistä, vaikka olisi pitänyt, ei sitä kovin vaikea olisi ollut päätellä. Tällä kertaa enemmänkin nautin itse romaanista miettimättä turhia. Suurimman osan tänä vuonna lukemistani Christien kirjoista olin nähnyt tv-versiona, joten syyllistä ei ole tarvinnut arvuutella. Mukavaa välillä näinkin päin, enkä tosiaan voinut tietää kaikkia juonikuvioita, sen verran monimutkainen soppa oli keitetty lukijaa hämäämään. Erittäin virkistävä lisä Christien laajaan tuotantoon.
_______

Agatha Christie - Askel tyhjyyteen
(Why Didn't They Ask Evans?, 1934)
WSOY, 1981
Päällys: Pekka Kuronen
Omasta hyllystä
Agatha Christie 125 vuotta -lukuhaaste
Tähtiä:

Muita postauksiani:
Vuoksi ja luode
Kohtalokas viikonloppu
Viisi pientä possua (+elokuva)
Murha Mesopotamiassa (+elokuva)
Rikos yhdistää
Neiti Lemon erehtyy
Simeon Leen testamentti (+elokuva)

4 kommenttia:

  1. Tämää on niitä Christien dekkareita, jonka tyhjänpäiväistä suomenkielistä nimeä voi ihmetellä. Alkuperäinen on niin naseva.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aina ei tosiaan nuo suomennokset kohtaa alkuperäisten kanssa, mutta on sitä pahempiakin kuultu :)

      Poista
  2. Tämä oli tosi hyvä. Kuuntelin tämän äänikirjana, ja Lars Svedbergin ääni sopi tähän aivan loistavasti. Varmaan kuuntelen vielä uudelleenkin. :) Minullakin on loppukirin paikka. Just kävin tänään kirjastossa ja yksi Tommy & Tuppence lähti mukaan. Pari dekkaria on omassakin hyllyssä, eli voin pitää Christie-pirskeet vaikka välipäivien aikaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en ole vielä löytänyt äänikirjojen maailmaan, vaikka matkoilla ne olisivatkin todella käteviä. Christie-pirskeet kuulostaa hyvältä!

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...