Hurja Hassu Lukija: Agatha Christie 125 vuotta

3.1.2016

Jared Cade - Agatha Christie katoaa

"Ahdinkoon ajettu nainen katosi mystisesti kotoaan
eteläenlantilaisesta Berkshiresta 3. joulukuuta 1926."

kirjan alku

Jäi hieman tyytymätön olo Agatha Christien omaelämäkerran kanssa, joten päätin tarttua hyllyni toiseen kirjaa, joka esittelee myös Agathan elämää painopisteenä murhamamman salaperäinen katoaminen 11 päivän ajan.

Agatha Christie katoaa -kirjan kautta Agathan elämästä saa rankemman kuvan, niin paljon kaikkea hän on jättänyt kertomatta omassa kirjassaan. Tässä kirjassa Agathan omaelämäkertaa kutsutaankin osuvasti "mukavien muistojen kollaasiksi". Kirja paljastaa Agathan elämän alamäet, mm. sen kuinka huonosti ensimmäisen aviomiehen Archien kanssa meni. Yksi syy heidän eroonsa oli se, ettei Archie kestänyt vaimonsa menestystä, vaikka olikin alunperin kannustanut häntä kirjoittamaan. Agatha ei antanut miehensä käyttää kirjoista saatuja palkkiorahoja, vaan osti niillä mm. äidilleen talon. Archie aiheutti myös riitoja sanomalla, että Agathan olisi pitänyt laihduttaa.

Toisen aviomiehen, Maxin, kanssa ei paljon paremmin käynyt, sillä miehellä oli avioliiton aikana irtosuhteita ja eräs heistä pysyikin monien kymmenien vuosien ajan osana Agathankin elämää. On siinäkin ollut kestäminen. Tuo suhde osui Agathaan kipeästi ja hän halusi uskoa, että Max rakastaa häntä vielä, mutta Caden mukaan Maxin motiivina jatkaa suhdetta oli enemminkin Agathan rahat. Hän ei voisi ylläpitää tottumaansa elämäntyyliä muuten.

Etsinnöistä on hyvin laajamittaiset sepostukset, mutta paljon kiinnostavammaksi aiheeksi nousee Mary Westmacott -salanimellä kirjoitettujen romaanien aihepiirien liittyminen Agathan omaan elämään. Hän tunsi vastenmielisyyttä melua ja väkijoukkoja kohtaan, joita joutui katoamisensa jälkeen sietämään. "--Agatha jakoi tuttavansa kahteen ryhmään: mukavat kuuluivat Uskollisten koirien ritarikuntaan ja inhottavat Petollisten rottien ritarikuntaan."

Agatha Christie katoaa on kiinnostava teos täydentämään hänen omaa elämäkertaansa, sillä nuo molemmat luettuina saa mukavan laajamittaisen käsityksen murhamamman elämästä.

_______

Jared Cade - Agatha Christie katoaa

(Agatha Christie And the Eleven Missing Days, 1998)

Loisto, 2008
Kannen suunnittelu: Markus Frey
Kannen kuva: SKOY

Omasta hyllystä
Tähtiä: ★★★★

Muita postauksiani:
Agatha Christie - Vanha hyvä aikani

19.12.2015

Agatha Christie - Askel tyhjyyteen

"Bobby Jones asetti pallonsa tiille, heilautti mailaansa, veti sen
hitaasti taakse ja iski lopulta palloaan nopeasti kuin salama."

kirjan alku

Loppu häämöttää jo Agatha Christie 125 vuotta -lukuhaasteessa ja minun kohdallani se tarkoittaa pientä loppukiriä. Tämän dekkarin lisäksi olisi tarkoitus vielä kolmesta kirjasta postata - onneksi joululoma! Tällä kertaa päähenkilönä ei olekaan itsetietoinen Poirot, vanha neiti Marple tai nuuskiva pariskunta Tommy ja Tuppence, vaan nyt ollaan jonkun aivan muun äärellä.

Papinpoika Bobby löytää rotkoon pudonneen miehen joka on kuolemaisillaan. Bobby ryhtyy selvittämään tapausta yhdessä tyttöystävänsä, rikkaan lordintyttären Frankien kanssa. Jäljet johtavat aristokraattiperheeseen, joka tuntuu olevan suorastaan erikoistunut merkillisiin "tapaturmiin". Takakansi

Askel tyhjyyteen eroaa jonkin verran Christien edellisistä dekkareista, lähinnä sen sisältämän huumorin takia. Näin hauskaan menoon en muissa kirjoissa ole törmännyt. Oikein virkistävää. Toinen erilaisuus oli nuori rakkaus, jota sitäkään harvoin Christien dekkareissa näin selvästi näkee. Pieneen osaan se jää, mutta on selvästi huomattavissa. He tekevät pientä kiusaa toisilleen ja naljailevat, mutta taustalla on välittäminen.

"Mistä hän sen tietää?" Bobby kysyi ymmällään.

Frankie huokaisi raskaasti.

"Tavalla tai toisella tämä alku tuntuu menneen vikaan", hän sanoi. "Kuuntele nyt rauhallisesti, Bobby, ja yritä käsittää mitä minä sanon. Tiedän että sinun aivosi ovat jotakuinkin mitättömät, mutta pitäisi sinun tämä pystyä käsittämään, jos keskityt kunnolla."

Lukija tietää yhtä paljon kun Bobby ja Frankie, eikä mukana ole ketään esim. Poirot'n kaltaista henkilöä, joka olisi aina vähintään askeleen lukijaa edellä. Harvinaista kyllä, menin lankaan, enkä arvannut syyllistä, vaikka olisi pitänyt, ei sitä kovin vaikea olisi ollut päätellä. Tällä kertaa enemmänkin nautin itse romaanista miettimättä turhia. Suurimman osan tänä vuonna lukemistani Christien kirjoista olin nähnyt tv-versiona, joten syyllistä ei ole tarvinnut arvuutella. Mukavaa välillä näinkin päin, enkä tosiaan voinut tietää kaikkia juonikuvioita, sen verran monimutkainen soppa oli keitetty lukijaa hämäämään. Erittäin virkistävä lisä Christien laajaan tuotantoon.

_______

Agatha Christie - Askel tyhjyyteen

(Why Didn't They Ask Evans?, 1934)

WSOY, 1981
Päällys: Pekka Kuronen

Omasta hyllystä
Agatha Christie 125 vuotta -lukuhaaste
Tähtiä: ★★★★

Muita postauksiani:
Vuoksi ja luode
Kohtalokas viikonloppu
Viisi pientä possua (+elokuva)
Murha Mesopotamiassa (+elokuva)
Rikos yhdistää
Neiti Lemon erehtyy
Simeon Leen testamentti (+elokuva)

Yksinäinen kevät

8.12.2015

David Suchet - Hercule Poirot ja minä

"Marraskuinen perjantaiaamu on utuinen ja kolea, ja tunnen
oloni vanhaksi, hyvin vanhaksi - itse asiassa tunnen lähes jo
seisovani kuoleman kynnyksellä."

kirjan alku

Hercule Poirot ja minä on jokaisen Poirot-fanin must-lukemistoon kuuluva kirja ja vaikkapa oiva joululahja! David Suchet kertoo muistelmateoksessaan kuinka pääsi esittämään 24 vuoden ajan maailman yhtä kuuluisimmista etsivistä ja valottaa lukijaansa noista antoisista, mutta rankoistakin vuosista.

Poirot elokuvien sarja alkoi televisiossa 1989 ja viimeiset osat kuvattiin 2013. Siihen mennessä Suchet on näytellyt Poirot'n roolin jokaisessa tarinassa, jonka Agatha Christie on hahmosta kirjoittanut. Suchet joutui tehdä kovasti roolinsa eteen, sillä hän halusi antaa maailmalle autenttisimman Poirot'n, mikä ikinä oli filmattu. Hän ei aluksi juurikaan Christien kirjoja tuntenut, mutta luki kaikki murhamamman Poirot-dekkarit ja kirjoitti hyvin pitkän listan Poirot'n luonteenpiirteistä mihin kirjoissa törmäsi. Seuraavaksi oli opeteltava Poirot'n olemus. Aikamoista nippelitietoa oli se, että Suchet opetteli Poirot-kävelynsä pitämällä aluksi kolikkoa pakaroidensa välissä, jolloin hän sai aikaan sipsuttelevan tyylin.

Suchet piti hyvin tiukasti kiinni vahvasta käsityksestään millainen Poirot'n tulisi olla, ja hän joutuikin välillä hankaliin tilanteisiin, kun esim. hänelle annettiin puku, jollaiseen Poirot ei ikimaailmassa olisi pukeutunut tai hänen käskettiin kuvauksessa huudella Hastingsille, ei yhtään poirotmaista. Suchet ei suostunut kompromisseihin, vaan halusi tehdä hahmosta sellaisen kuten Agatha Christie hänet kirjoissa kuvaa. Eräässä kohtauksessa Hastings ja Poirot pysähtyvät puistonpenkille istumaan ja Poirotin siisteysintoilijatapaan Suchet asettaa nenäliinan penkille ennen siihen istumista, mutta tästä tavasta ei pidetä. Pienen selvittelyn jälkeen he antavat Suchetille periksi, mutta surkuhupaisinta on, että istumiskohtaus oltiin kuitenkin leikattu lopullisesta versiosta. Paljon myöhemmin tämänkaltaisia kohtauksia kuitenkin nähdään.

Kun sarjaa alettiin näyttämään televisiosta vuonna 1989, se sai räjähdyksenomaisen suosion. Tästä kertoo myös se seikka, että Mykkä todistaja -jakson - jossa esiintyy Bob-koira - tv-esityksen jälkeen karkeakarvaisten kettuterriereiden myyntiluvat nousivat huomattavasti. Tekstistä huokuu Suchetin innostus ja jopa voisi sanoa suuri kiintymys näyttelemäänsä hahmoaan kohtaan. Hänen intohimonsa välittyy jopa tekstin läpi. Hän ei muutenkaan teoksessaan turhia valittele tai napise, vaikka mainitseekin olleensa monessa kohtaa hyvin kiireinen. Päivät venyivät pitkiksi ja iltasin ja aikaisin aamulla hän opetteli vuorosanoja seuraavan päivän kuvauksiin vaimonsa avustuksella. Todella hektistä elämää ja hänellä saattoi olla meneillään jopa parikin produktiota melko päällekäin.

Pientä toistoa on tekstissä havaittavissa, mutta jos sen yli pääsee, niin lukeminen sujuu oikein mukavasti ja minun kohdallani tämän kirjan lukemiseen ei tarvittu kuin muutama istuntatuokio. Oli nimittäin hyvin mielenkiintoinen. Kirja selostaa hyvinkin seikkaperäisesti jokaisesta jaksosta mm. näyttelijävalinnat ja on saatettu mainita heidän aikaisempi urasa. Ja tietenkin Suchet kertoo omasta urastaan teatterissa ja elokuvarooleistaan Poirot-kuvausten välissä. Ei ihan kaikista kiinnostavimpia tietoja nuo ihmisten nimien luettelemiset ja heidän ansiot ties missä esiintymisissä. Ennemmin kiinnostivat sellaiset seikat, kun esim. joku nunna oli Suchetille paljastanut, että he luostarissa katsoivat salaa aina Poirot-jaksot, vaikka piti olla jo hiljaisuus. Aivan mahtavaa!

Loppuun sanon sen verran, että David Suchetin Poirot-hahmo on aivan täydellinen. En vaihtaisi mitään piirrettä Poirotissa, vaan kaikki sopii häneen kuin nakutettu. Hauska pieni mies, mutta katsoja ei kuitenkaan naura Poirotille, vaan hänen kanssaan, niin kuin kirja jaksaa muistuttaa. Kaikki jaksotkin ovat tulleet hyvin moneen kertaan katsottua, mutta silti seuraan niitä vieläkin! En kyllästy niihin ikinä.

"Au revoir ja merci beaucoup!"

Koko vanha jengi koossa

_______

David Suchet - Hercule Poirot ja minä

(Poirot and Me, 2013)

Minerva, 2015

Kirjastosta lainattu
Agatha Christie 125-vuotta
Seitsemänen taiteen tarinoita -lukuhaaste
Tähtiä: ★★★★

24.9.2015

Agatha Christie - Vuoksi ja luode

"Jokaisessa kerhossa on joku kiusankappale."

kirjan alku

Reilut kolme kuukautta jäljellä aikaa lukea Agatha Christieen liittyviä kirjoja haasteen osalta ja tuntuukin, että aikamoisen kasan olen jo lukenut. Täytyy ehkä jossain välissä lukea pari muuta dekkaria ja irtautua hetkeksi murhamammasta, vaikka hänen teoksistaan yleisesti ottaen kovasti pidänkin. Kyllästymiseen asti ei häneltä kuitenkaan ole tarkoitus kirjoja lukea.

Rosaleen on suunnattoman rikas ja nuori leski, jonka miljonaaomaisuuden omistanut mies kuoli pommituksessa. Riuskaotteinen veli suojelee nyt Rosaleenia päästämättä tätä hetkeksikään näkyvistä, varsinkin kun röyhkeät, raha-ahneet sukulaiset piirittävät Rosaleeniä kuin mehiläiset hunajaa, sillä tähän asti he ovat eläneet rikkaan veljen ja sedän siivellä, mutta ajat muuttuvat - radikaalisti. He vajoavat kiukkuisina velkoihinsa perintöä vailla, kun taas Rosaleen kieriskelee rahassa.

Vuoksi ja luode ei ole aivan sitä kirkkainta kärkeä, eikä tästä muodostunut niin jännittävää elämystä kuin joistain muista. Syynä ehkä taas ilmiselvä syyllinen. Tuttuun tapaan Poirotkin astelee kuvioihin vasta puolivälin jälkeen ja sitten jälkeen kaikki on taas hyvin, lukija voi tuudittautua turvallisuuden tunteeseen.

Kirjassa on muutamia kiinnostavia hahmoja, mutta muiden esiintyminen jäi latteaksi, eikä hahmot tulleet niin lähelle kuin olisin odottanut. Yksi näistä kiinnostavista tapauksista on Rosaleen pelottava veli David, joka pitää siskonsa tiukasti talutushihnassa, mutta josta romaanin edetessä paljastuu toinenkin puoli. Muistakaahan perjantaina katsoa taas Poirot-elokuva! Minäkin nimittäin aion. Vaikka kyseinen jakso onkin jo pariin kertaan katsottu :D

_______

Agatha Christie - Vuoksi ja luode

(Taken at the Flood (There is a Tide), 1948)

WSOY, 1974

Kirjastosta lainattu
Agatha Christie 125-vuotta -haaste
Tähtiä: ★★★

Muita postauksiani
Kohtalokas viikonloppu
Viisi pientä possua (+elokuva)
Murha Mesopotamiassa (+elokuva)
Rikos yhdistää
Neiti Lemon erehtyy
Simeon Leen testamentti (+elokuva)

Yksinäinen kevät

4.9.2015

Agatha Christie - Kohtalokas viikonloppu

"Puoli seitsemältä eräänä perjantaiaamuna
Lucy Angkatell avasi suuret siniset silmänsä."

kirjan alku

Viikonloppumajan maaseudulta ostanut Hercule Poirot (joka ei edes pidä maaseudusta!) saa kutsun vierailulle sir Henryn ja lady Angkatellin kartanoon. Hänet ohjataan uimalammikon luona olevaan paviljonkiin, jossa hän kohtaa erikoisen näyn. Se on kuin matemaattisen tarkkaan aseteltu asetelma, murhenäytelmä Poirotin viihdyttämiseksi. Paitsi että se kaikki on totta. Joku on murhattu.

"Koko asetelma oli kiinnostava. Niin - sellaiselta se juuri näytti: asetelmalta."

Huomaan törmääväni yhä useammin seikkaan, ettei Poirot esiinny kovinkaan paljon kirjoissa, nytkin osan kuulusteluista suoritti tarkastaja Grange. Olisi voitu koko persoonaton tarkastaja unohtaa ja laittaa Poirot suorittamaan kaikki tiedustelut. Poirotin oma tähtihetki on tietenkin loppuratkaisun paljastaminen, kun kaikki on koottu yhteen. Mutta tässäpä kirjassa ei sellaista nähdä, vaan syyllinen paljastuu hyvin nopeasti ja kaikki on äkkiä ohi. Ei jännittävää, intiimiä Poirotin paljastussessiota. Ei kaikkien vuoronperään syyttelyä. Ei epäileviä katseita. Ei kylmänhikeä otsalla.

Agatha Christien kirjoissa on kiinnostavaa vaihtevat juonet, jotka eivät usein toista samaa kaavaa. Se on varmasti yksi syy miksi Christietä luetaan niin paljon, vaikkakin monia samoja elementtejä on kirjoista löydettävissä. Aina tulee esiin jokin yllättävä seikka. Ja monesti Christie onnistuu johdattelemaan lukijan ihan harhateille. Kohtalokas viikonloppu ei ole poikkeus ensimmäisellä lukukerralla. Se on varsin ovela. Joskaan ei parhaimpia Christien kirjoja, sillä loppu jäi hieman vaivaamaan.

PS. Toivotaan ettei oma viikonloppuni ole aivan yhtä kohtalokas...

_______

Agatha Christie - Kohtalokas viikonloppu

(The Hollow, 1946)

Loisto, 2006

Kirjastosta lainattu
Agatha Christie 125 vuotta- lukuhaaste
Tähtiä: ★★★½

Muita postauksiani
Viisi pientä possua (+elokuva)
Murha Mesopotamiassa (+elokuva)
Rikos yhdistää
Neiti Lemon erehtyy
Simeon Leen testamentti (+elokuva)

Yksinäinen kevät

24.8.2015

Death on the Nile -sarjakuva

"London 1930."

kirjan alku

Meneillään olevaan Agatha Christie -lukuhaasteeseen olen tähän mennessä lähinnä murhamamman dekkareita lukenut, joten nyt on luvassa jotain erilaista. Death on the Nile (Kuolema Niilillä) on samannimisen romaanin pohjalta tehty sarjakuva-adaptaatio, jonka aikoinani kirjastosta sattumalta löysin muutamien muiden samankaltaisten kanssa. Toimii hyvin välipalalukemisena.

Hercule Poirot on lomamatkalla Niilillä, kun risteilyaluksella tapahtuu murha. Syyllistä on vaikea arvata kirjavasta henkilögalleriasta, johon mahtuu jos jonkinmoista hiipparia. Kolmiodraamoista en juurikaan välitä, mutta tämä! tämä oli jotain niin nerokasta! Kuolema Niilillä onkin romaanina ehdottomia suosikkejani Christieltä ja hauskaa vaihtelua lukea se sarjakuvaversiona, vaikka eihän tässä ihan samaa tunnelmaa olekaan. Enkä olettanutkaan sitä.

Piirrustusjälki on sinällään ihan hyvää, joskin naiset ovat hieman miesmäisen näköisia. Muuten tyyli on kovin kovaa ja kulmikasta. Oksan hyllyltä -blogista esim. löytyy Marc Piskicin kuvittama Christie-adaptaatio, missä on paljon pehmeämpi kynänjälki ja tekstuurintuntu on melkein käsinkosketeltavaa.

Tarinan tempoa olisi voitu ajatella paremmin ja jättää tärkeillä asioille enemmän ruutuja käyttöön, nyt joidenkin ratkaisevien osuuksien ohi on ikään kuin menty vauhdilla, vaikka juuri ne ovat tunnelman ja juonen kannalta hyvin oleellisia.

Tulipahan englanniksi tänä vuonna luettua edes yksi kirja! Jeejee!

Muita samankaltaisia sarjakuvia: Murder on the Orient Express, The Secret of Chimneys ja The murder on the links. Ja monia muitakin on toki tehty, mutta kirjastoissa (ainakaan minun lähi) niitä ei ole. Mikä on sääli.

_______

Agatha Christie - Death on the Nile
Adapted by Francois Riviére
Illustrated by Solidor

Harper, 2003
Cover design and illustration: Nina Tara

Kirjastosta lainattu
Tähtiä: ★★★★

19.8.2015

Agatha Christie - Viisi pientä possua (+elokuva)

"Poirotin mieleen muistui eräs lastenloru."

kirjan alku

Kuusitoista vuotta sitten tapahtui skandaalinkäryinen murhenäytelmä, jossa taidemaalari Amyas Cralen vaimo Caroline tuomittiin oikeudessa miehensä murhaamisesta. Belgialaisetsivä saa tehtäväkseen selvittää tapauksen todellisen syyllisen, sillä Amyas ja Caroline Cralen ainoa tytär Carla on vakuuttunut äitinsä syyttömyydestä. Carla asui Kanadassa setänsä ja tätinsä luona, kunnes täysikäiseksi tultuaan sai kuulla viimein järkyttävän totuuden vanhemmistaan. Hän sai myös haltuunsa äitinsä kirjoittaman kirjeen, jossa tämä vannoo syyttömyyttään.

Hercule Poirotilla on edessään vaikea juttu, mutta murha on aina murha. Tapaukseen liittyy viisi muutakin henkilöä, jotka murhan tapahtuma-aikaan olivat talolla: Philip ja Meredith Blake: Carolinen ja Amyaksen lapsuudenystävät, Elsa Green: Amyaksen viimeinen rakastajatar, neiti Williams: kotiopettaja ja Angela Warren: Carolinen nuorempi sisar, jonka kasvoja rumentaa arpi menneisyystä.

Tämä pieni possu meni ostamaan ruokaa
Tämä pieni possu kotonaan huokaa
Tämä pieni possu sanoi syökää ja juokaa
Tämä pieni possu sanoi minulle ruokaa tuokaa
Tämä pieni possu itkee suruisasti ui, ui, ui koko matkan kotiin asti

Viisi pientä possua perustuu noiden viiden paikalla olleen henkilön haastatteluihin, joka ei ollut aivan niin mielenkiintoista, kun Poirotin läsnäolo itse murhahetkellä. Poirot kiertelee henkilöltä henkilölle kaikkien kertoessa oman versionsa tarinasta ja tietenkin muutamat heistä vähän vääristelevät totuuttaa tai jättävät tahallaan asioita kertomatta. Viiden erilaisen tarinan myötä Poirot saa muodostettua kattavan tapahtumien sarjan ja selviää mitä todella tapahtui tuona traagisena päivänä kuusitoista vuotta sitten.

Pidän erityisesti tästä Viisi pientä possua filmatisoinnista. Sitä on tavan mukaan tramatisoitu kirjan versioon verrattuna. Caroline hirtetään heti alussa, vaikka kirjassa hän sai elinkautisen, jonka aikana kuoli. Hyvällä maulla on myös muutama muukin poikkeava kohta lisätty.

Kuvaus on hienoa: nykyaika näyttäytyy väreissä ja kameran tasaisuudessa erilaisena kuin menneisyys, jota kuvattaessa värit ovat lämpimämpiä ja kamera heiluu välillä ikään kuin ihmisen liikkeen mukana, sillä sen kautta seurataan aina kulloistakin ihmistä hänen näkökulmastaan.

Näyttelijätkin on erinomaisesti valittu rooleihin ja tunnelma on todellakin kohdillaan aina loppuun asti!

_______

Agatha Christie - Viisi pientä possua

(Five Little Pigs, 1943)

Loisto, 2009
Kansi: Heikki Kalliomaa
Kuva: Marja Hakkarainen / Plugi

Omasta hyllystä
Tähtiä: ★★★★

Viisi pientä possua -elokuva
Five Little Pigs, 2005
Season 9, Episode 1

Ohjaaja: Paul Unwin

Näyttelijät: David Suchet, Rachael Stirling,

Aidan Gillen, Julie Cox, Gemma Jones, Sophie

Tähtiä: ★★★★★

Muita postauksiani
Murha Mesopotamiassa (+elokuva)
Rikos yhdistää
Neiti Lemon erehtyy
Simeon Leen testamentti (+elokuva)