"Junaradan sivussa lojuu kasa vaatteita."
kirjan alku
Paula Hawkinsin esikoinen on paljon markkinoitu trilleri, jota kannessa mainostettiin Tess Gerritsen sanoin 'tiheätunnelmaiseksi', mutta todellisuus osoittautui taas jälleen kerran erilaiseksi.
Rachel matkustaa päivästä toiseen samalla paikallisjunalla. Junan ikkunasta hän alkaa seurata radanvarren talossa asuvaa pariskuntaa, jolle hän kuvittelee mielessään täydellisen onnellisen elämän.
Sitten eräänä päivänä hän näkee jotain, mikä muuttaa kaiken, ja pian sen jälkeen pariskunnan nainen katoaa. Rachel haluaa auttaa ja kertoo tietonsa poliisille, mutta tulee kietoutuneeksi yhä kohtalokkaamma tavalla vieraiden ihmisten elämään. Takakansi
"Sinä et tunne häntä,
mutta hän tuntee sinut"
Jännittävää olla vaihteeksi lukijan roolissa niin että tietää enemmän kuin romaanin henkilöt - tai ainakin luulee tietävänsä. No aika selkeähän tämä juonikuvio oli, mutta ihan kaikkea en kuitenkaan ollut osannut ratkaista ennen loppua. Suurin ongelma on, että kirjan yleisilmettä leimaa hidastempoinen ja laahaava kerronta, joka vähentää kirjan jännitystä aika minimiin. Tiivistä tunnelmaa ei ehdi rakentua, eikä jännitys kasaantua. Tiukempana kokonaisuutena olisi voinut toimia paremmin, nyt edettiin vähän liiankin rentoon tahtiin. Loppu sen sijaan oli kiitettävästi rakennettu, vaikka syyllisenkin paljastusta olisi voitu pitkittää sinne h-hetkeen asti, eikä vihjailla hänen suntaansa niin avoimesti.
Sympaattiseksi en ketään kirjan henkilöitä nimittäisi, kaikki olivat enemmän tai vähemmän vastenmielisiä. Varsinkin päähenkilö Rachel, jonka elämä on suistunut alamäkeen juomisen myötä. Meni mies ja elämä. Jäljelle jäi junalla matkustelu ja haaveilu. Myönnän kuitenkin, että onhan hän hyvinkin erilainen muihin dekkaripäähenkilöihin verrattuna. Se onko hän yhtään parempi, niin siitä voidaan olla montaa mieltä. Itseäni taitaa kuitenkin viehättää enemmän voimakkaammat päähenkilöt, niin sanotusti "oman elämänsä sankarit". Rachelia ei voida sanoa kovinkaan luotettavaksi kertojaksi, sillä alkoholihan tunnetusti huonontaa muistikapasiteettia ja tärkeästä illasta hänellä onkin vain hataria muistikuvia.
Tässä on jotain hyvin samanhenkistä kuin alkuvuodesta lukemassani Kiellettyjen hedelmien kujassa. Molemmat jollain tapaa arvaamattomia kaikessa ennalta-arvattavuudessaan. Kepeitä kirjoja, joita suosittelenkin ensisijaisesti kevyiden mysteerikirjojen ystäville, mutta itselleni turhan leppoisia, eikä edes kovin yllättäviä. Lumiomenan Katja kirjoitti mielestäni osuvasti, "ettei kirjaa ehkä kannatakaan lukea trillerinä, vaan alkoholistinaisen kehityskertomuksena." Taisin siis liikaa olla tuon trilleri-sanan perään... Minkäs teet.
Sitten eräänä päivänä hän näkee jotain, mikä muuttaa kaiken, ja pian sen jälkeen pariskunnan nainen katoaa. Rachel haluaa auttaa ja kertoo tietonsa poliisille, mutta tulee kietoutuneeksi yhä kohtalokkaamma tavalla vieraiden ihmisten elämään. Takakansi
"Sinä et tunne häntä,
mutta hän tuntee sinut"
Jännittävää olla vaihteeksi lukijan roolissa niin että tietää enemmän kuin romaanin henkilöt - tai ainakin luulee tietävänsä. No aika selkeähän tämä juonikuvio oli, mutta ihan kaikkea en kuitenkaan ollut osannut ratkaista ennen loppua. Suurin ongelma on, että kirjan yleisilmettä leimaa hidastempoinen ja laahaava kerronta, joka vähentää kirjan jännitystä aika minimiin. Tiivistä tunnelmaa ei ehdi rakentua, eikä jännitys kasaantua. Tiukempana kokonaisuutena olisi voinut toimia paremmin, nyt edettiin vähän liiankin rentoon tahtiin. Loppu sen sijaan oli kiitettävästi rakennettu, vaikka syyllisenkin paljastusta olisi voitu pitkittää sinne h-hetkeen asti, eikä vihjailla hänen suntaansa niin avoimesti.
Sympaattiseksi en ketään kirjan henkilöitä nimittäisi, kaikki olivat enemmän tai vähemmän vastenmielisiä. Varsinkin päähenkilö Rachel, jonka elämä on suistunut alamäkeen juomisen myötä. Meni mies ja elämä. Jäljelle jäi junalla matkustelu ja haaveilu. Myönnän kuitenkin, että onhan hän hyvinkin erilainen muihin dekkaripäähenkilöihin verrattuna. Se onko hän yhtään parempi, niin siitä voidaan olla montaa mieltä. Itseäni taitaa kuitenkin viehättää enemmän voimakkaammat päähenkilöt, niin sanotusti "oman elämänsä sankarit". Rachelia ei voida sanoa kovinkaan luotettavaksi kertojaksi, sillä alkoholihan tunnetusti huonontaa muistikapasiteettia ja tärkeästä illasta hänellä onkin vain hataria muistikuvia.
Tässä on jotain hyvin samanhenkistä kuin alkuvuodesta lukemassani Kiellettyjen hedelmien kujassa. Molemmat jollain tapaa arvaamattomia kaikessa ennalta-arvattavuudessaan. Kepeitä kirjoja, joita suosittelenkin ensisijaisesti kevyiden mysteerikirjojen ystäville, mutta itselleni turhan leppoisia, eikä edes kovin yllättäviä. Lumiomenan Katja kirjoitti mielestäni osuvasti, "ettei kirjaa ehkä kannatakaan lukea trillerinä, vaan alkoholistinaisen kehityskertomuksena." Taisin siis liikaa olla tuon trilleri-sanan perään... Minkäs teet.
_______
Paula Hawkins - Nainen junassa
(The Girl on the Train, 2015)
Otava, 2015
Etukansi: plainpictures/Bildhuset
Etukansi: plainpictures/Bildhuset
Kirjastosta lainattu
Tähtiä: ★★½
Tähtiä: ★★½
Rachel
matkustaa joka päivä samalla paikallisjunalla. Hän näkee junan
ikkunasta talon, jossa asuvaa pariskuntaa hän alkaa (ehkä kummallisen)
tiiviisti seurata. Hän antaa heille nimet, ja kehittää taustalle
tarinat. Hän kuvittelee heille onnellisen elämän.
Eräänä päivänä Rachel näkee jotain, joka muuttaa kaiken. Vielä enemmän muuttaa se, kun pariskunnan nainen katoaa. Rachel päättää kertoa tietonsa poliisille, eikä ikinä olisi uskonut, mihin kaikkeen hän sotkeutuukaan. - See more at: http://kristankirjat.blogspot.fi/2015/08/paula-hawkins-nainen-junassa.html#sthash.gM03PDVm.dpuf
Eräänä päivänä Rachel näkee jotain, joka muuttaa kaiken. Vielä enemmän muuttaa se, kun pariskunnan nainen katoaa. Rachel päättää kertoa tietonsa poliisille, eikä ikinä olisi uskonut, mihin kaikkeen hän sotkeutuukaan. - See more at: http://kristankirjat.blogspot.fi/2015/08/paula-hawkins-nainen-junassa.html#sthash.gM03PDVm.dpuf
Rachel
matkustaa joka päivä samalla paikallisjunalla. Hän näkee junan
ikkunasta talon, jossa asuvaa pariskuntaa hän alkaa (ehkä kummallisen)
tiiviisti seurata. Hän antaa heille nimet, ja kehittää taustalle
tarinat. Hän kuvittelee heille onnellisen elämän.
Eräänä päivänä Rachel näkee jotain, joka muuttaa kaiken. Vielä enemmän muuttaa se, kun pariskunnan nainen katoaa. Rachel päättää kertoa tietonsa poliisille, eikä ikinä olisi uskonut, mihin kaikkeen hän sotkeutuukaan. - See more at: http://kristankirjat.blogspot.fi/2015/08/paula-hawkins-nainen-junassa.html#sthash.gM03PDVm.dpuf
Eräänä päivänä Rachel näkee jotain, joka muuttaa kaiken. Vielä enemmän muuttaa se, kun pariskunnan nainen katoaa. Rachel päättää kertoa tietonsa poliisille, eikä ikinä olisi uskonut, mihin kaikkeen hän sotkeutuukaan. - See more at: http://kristankirjat.blogspot.fi/2015/08/paula-hawkins-nainen-junassa.html#sthash.gM03PDVm.dpuf
Rachel
matkustaa joka päivä samalla paikallisjunalla. Hän näkee junan
ikkunasta talon, jossa asuvaa pariskuntaa hän alkaa (ehkä kummallisen)
tiiviisti seurata. Hän antaa heille nimet, ja kehittää taustalle
tarinat. Hän kuvittelee heille onnellisen elämän.
Eräänä päivänä Rachel näkee jotain, joka muuttaa kaiken. Vielä enemmän muuttaa se, kun pariskunnan nainen katoaa. Rachel päättää kertoa tietonsa poliisille, eikä ikinä olisi uskonut, mihin kaikkeen hän sotkeutuukaan. - See more at: http://kristankirjat.blogspot.fi/2015/08/paula-hawkins-nainen-junassa.html#sthash.gM03PDVm.dpuf
Eräänä päivänä Rachel näkee jotain, joka muuttaa kaiken. Vielä enemmän muuttaa se, kun pariskunnan nainen katoaa. Rachel päättää kertoa tietonsa poliisille, eikä ikinä olisi uskonut, mihin kaikkeen hän sotkeutuukaan. - See more at: http://kristankirjat.blogspot.fi/2015/08/paula-hawkins-nainen-junassa.html#sthash.gM03PDVm.dpuf
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti