29.12.2015

John Steinbeck - Vihan hedelmät


"Oklahoman punaisille maille ja myös sen paikka paikoin 
harmaamultaisille seuduille viimeiset sateet saapuivat 
lempeinä eivätkä rikkoneet maan arpeutunutta pintaa."
kirjan alku

Minulla on ristiriitainen suhde Steinbeckiin: häneltä ensimmäisenä lukemani Eedenistä itään on yksi kaikkien aikojen lempikirjoistani, mutta Helmestä ja Hiiriä ja ihmisiä -kirjoista en välittänyt juuri lainkaan. Olen kuitenkin odottanut kovasti Vihan hedelmien lukemista, jännittyneissä tunnelmissa, sillä onhan se amerikkalaisen kirjallisuuden merkkiteoksia ja voittanut Pulitzer-palkinnon vuonna 1940.

Romaani kertoo köyhän vuokraviljelijän Joadin perheestä taloudellisen ja yhteiskunnallisen kriisikauden puristuksessa. Oklahoman maanviljelijät raatavat pienillä vuosi vuodelta yhä hedelmättömillä palstoillaan, jotka heidän esi-isänsä aikoinaan ovat vallanneet intiaaneilta. Maa ei kuitenkaan ole heidän omaansa; sen omistaa tuntematon "hirviö" nimeltä Pankki. Eräänä päivänä pankin edustajat ilmoittavat, että maasta muodostetaan suurviljelmiä ja vuokralaiset saavat lähteä kodeistaan. Alkaa suunnaton kansanvaellus kohti Kaliforniaa, joka värikkäissä mainoslehtisissä lupaa työtä ja elintilaa. Takakansi

"Tom, samanlaisia perheitä kuin meidänkin painuu sadoittain länteen. Olen katsellut. Satoja perheitä - eikä yksikään mene itäänpäin. Oletko huomannut?"
"Olen kyllä."
"Mutta se - sehän on kuin ne pakenesivat jotain armeijaa. On niin kuin kokonainen kansa muuttaisi asuinpaikkaa."

Myös koko Joadin perhe isovanhemmista lapsenlapsiin lähtee matkaan muiden tapaan katkerina kotinsa menettämisen vuoksi, mutta toiveikkaina tulevaisuutta kohtaan, joka heitä määränpäässä odottaa. Perillä Kaliforniassa heitä odottaa raskas pettymys. He eivät saakaan valkoista taloa ja puutarhaa perheelleen, vaan joutuvat näkemään nälkää ja asumaan huonoissa oloissa. Vastaan tulee autoja sisällään toivottomia matkalaisia, jotka ovat käyneet jo perillä, kokeneet sen mitä koettavissa on.

Työtä tarjoavat käyttävät säälimöttömästi suurta työntekijöiden joukkoa hyväkseen maksamalla säälittävän alhaista palkkaa. Tuskin sitä edes palkaksi voi kutsua ja hetken päästä summa vielä alenee. Työntekijät eivät voi napista vastaan tai uhata lähtevänsä, sillä heidän tilalleen löytyy kyllä uutta porukkaa, joka on valmis vaikka tekemään töitä puoli ilmaiseksi. Jollain perhe on kuitenkin ruokittava, jos ei nälkään mieli kuolla. Läheiseen kauppaankin on pitkä matka ja bensiini luonnollisesti maksaa. Työnantaja on pystyttänyt oman kauppansa aivan asumusten läheisyyteen, mutta hinnat ovat sitten taas jälleen ihan omaa luokkaansa.

 "Ihmiset tulevat kalastamaan verkoilla perunoita joesta, ja vartijat pitävät heidät loitolla; he saapuvat rämisevissä autoissaan ottamaan pois heitettyjä appelsiineja, mutta niiden päälle ruiskutetaan paloöljyä. Ja he seisovat hiljaa ja katsovat, kun perunat ajelehtivat ohi, he kuuntelevat, kun kiljuvat siat teurastetaan ojassa ja peitetään kalkilla, he näkevät appelsiinivuorien sulavan löyhkääväksi liejuksi; ja ihmisten silmissä on tappiontunnetta, ja nälkäisten silmissä on kasvavaa vihaa. Kansan sielussa kasvavat ja kypsyvät vihan hedelmät, kypsyvät viininkorjuuseen."

Uuden elämän perässä lähteneistä tuleekin joukko pompoteltavissa olevia kulkureita, joilla ei ole kunnon oikeuksia. Painavaa tekstiä on Steinbeck jälleen onnistunut kirjoittamaan. Vihan hedelmät on riipaiseva kertomus, joka kuuluttaa solidaarisuuden perään.

"Mutta ei voi alkaa alusta. Vain kapalolapsi voi alkaa alusta. Sinä ja minä - me olemme sitä, mitä on jo ollut. Hetken viha, tuhannet kuvat, siinä näette meidät. Tämä maa, tämä punainen multa, se olemme me. Emme voi alkaa alusta. Katkeruus, minkä myimme romukauppiaalle - kyllä hän sen sai, mutta sekin on meissä vielä.--

Yhteenvetona voin sanoa nauttineeni enemmän Steinbeckin paksummista kirjoista, ohuet eivät ole niin koskettaneet, mutta onneksi miehen tuotanto on hyvin laaja, joten voin testata useamman kerran teoriaani. Ja nyt on Maalaismaisemia -lukuhaaste viimein purkissa, vaikka tiukille meni.
_______

John Steinbeck - Vihan hedelmät
(The Grapes of Wrath, 1939)
Keltainen kirjasto, 1965
Päällys: Martti Mykkänen
Omasta hyllystä
Maalaismaisemia -lukuhaaste
Tähtiä:

4 kommenttia:

  1. Minullakin oli alkuvuonna ajatus, että luen tämän Maalaishaasteeseen (samoin kuin Lessingin Ruoho laulaa -kirjan), mutta se sitten jäi, vaikka kirja on omassa hyllyssä. Minäkään en pitänyt Helmestä, mutta Tyytymättömyyden talvi on minulle toistaiseksi ollut paras lukemani Steinbeck. Vihan hedelmät siirtyy ensi vuoden lukuohjelmaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan viime tippaanhan tämä meni, mutta kannatti ja suosittelen sinullekin! Minulta löytyy vielä Steinbeckin Hyvien ihmisten juhla ja Oikutteleva bussi, mutta ei oman hyllyn kirjat valitettavasti ennenkään ole estäneet kirjastosta lainaamasta :D

      Poista
  2. Vihan hedelmät on upea kirja. Sen keskeinen kohta on juuri tuo "kansan sielussa kasvavat ja kypsyvät vihan hedelmät". Lainasin saman tekstin, kun kirjoitin itse tästä kirjasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on <3 Voisi kuvitella monien muidenkin tarttuneen kohtaan, kun siitä kirjan nimi varmasti tulee.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...