"Oli kerran poika."
kirjan alku
Selma Lagerlöf sai ensimmäisenä naiskirjailijana Nobelin kirjallisuuspalkinnon 1909. Minulle Peukaloinen on tullut tutuksi lapsuuden tv-sarjana ja vasta nyt kirjana.
Nils Holgersson (tai Niilo Holgerinpoika, ihan kuin vaan) on ilkeämielinen poikalapsi, joka kiusaa pihansa eläimiä minkä ehtii ja suhtautuu käskyihinkin kurittomasti. Potkuja saavat niin talon lehmät kuin kissakin. Lopulta Nils onnistuu suututtamaan haltijan, joka muuttaa pojan aivan pieneksi. Peukaloisena ollessa maailma näyttää erilaiselta, eivätkä eläimet enää pelkää poikaa. Nils ajautuu Martti-hanhen mukana villihanhien muuttomatkalle.
Peukaloiset retket on kuin oodi luonnolle. Tarina seuraa periaatteessa Nilsiä, mutta eksytään kirjassa aika vauhdikkaasti myös muille sivupoluille kuten kuulemaan eläin- ja kansansatuja, jotka ovat hyvinkin kasvatuksellisia. Poika oppii nöyryyttä ja hän kohtaa matkalla monia kasvunpaikkoja, joiden tarkoituksena on saada hänet arvostamaan eläimiä ja luontoa enemmän. Peukaloisen retket on siis aikamoinen kasvutarina. Nils joutuu kaikenlaisiin tilanteisiin, joista pahimmat tapahtuvat varmasti ahneen, nälkäisen ja pitkävihaisen Smirre-ketun kanssa, joka mielellään pistäisi poskeen muutaman Nilsin matkakumppanin. Pelastusoperaatiot saavat pojan samalla huomaa kuinka tärkeitä hanhet lopulta hänelle ovat.
Lagerlöf kirjoitti Peukaloisen retket tilaustyönä luontoa esitteleväksi lukukirjaksi Ruotsin kouluille, josta johtuukin tuo välillä hermoille käyvä opettavainen sävy, joka saa liikaa valtaa tarinassa, sillä kirja esittelee laajasti Ruotsin maita ja mantuja. Lukemani kirja on lyhennelmä, sillä alkuperäisteoksen "jarruttavaa tietoainesta on karsittu pois". Hyvä näin. Mutta sitten jos Peukaloisen retkiä vertaa koulukirjoihin, niin ei todellakaan yhtä kuiva, tällasia satumaisia opuksia olisinkin voinut ihan vapaaehtoisesti lukea.
Peukaloiset retket on kuin oodi luonnolle. Tarina seuraa periaatteessa Nilsiä, mutta eksytään kirjassa aika vauhdikkaasti myös muille sivupoluille kuten kuulemaan eläin- ja kansansatuja, jotka ovat hyvinkin kasvatuksellisia. Poika oppii nöyryyttä ja hän kohtaa matkalla monia kasvunpaikkoja, joiden tarkoituksena on saada hänet arvostamaan eläimiä ja luontoa enemmän. Peukaloisen retket on siis aikamoinen kasvutarina. Nils joutuu kaikenlaisiin tilanteisiin, joista pahimmat tapahtuvat varmasti ahneen, nälkäisen ja pitkävihaisen Smirre-ketun kanssa, joka mielellään pistäisi poskeen muutaman Nilsin matkakumppanin. Pelastusoperaatiot saavat pojan samalla huomaa kuinka tärkeitä hanhet lopulta hänelle ovat.
Lagerlöf kirjoitti Peukaloisen retket tilaustyönä luontoa esitteleväksi lukukirjaksi Ruotsin kouluille, josta johtuukin tuo välillä hermoille käyvä opettavainen sävy, joka saa liikaa valtaa tarinassa, sillä kirja esittelee laajasti Ruotsin maita ja mantuja. Lukemani kirja on lyhennelmä, sillä alkuperäisteoksen "jarruttavaa tietoainesta on karsittu pois". Hyvä näin. Mutta sitten jos Peukaloisen retkiä vertaa koulukirjoihin, niin ei todellakaan yhtä kuiva, tällasia satumaisia opuksia olisinkin voinut ihan vapaaehtoisesti lukea.
_______
Selma Lagerlöf - Peukaloisen retket villihanhien seurassa
(Nils Holgerssons underbara resa, 1906)
WSOY, 1984
Kuvittanut: Maija Karma
Kuvittanut: Maija Karma
Omasta hyllystä
Tähtiä: ★★
Tähtiä: ★★
Minulle Peukaloiset retket ovat tuttuja vain tv-sarjan kautta, mutta tämä voisi olla kiva lukea myös kirjana. Ainakin siinä on erittäin ytimekäs aloitus. :)
VastaaPoistaSinulle on haaste blogissani: http://oksanhyllylta.blogspot.com/2015/07/3-kirjaa-haaste.html
Mukavaa, jos ehdit vastailemaan. :)
On joo todella selkeä aloitus ;D
PoistaKiitos haasteesta, varmasti vastailen!
Peukaloisen retket tv-sarja on minullekin tuttu lapsuudesta ja aina yhtä rakas. Olen harkinnut kirjan lukemista, mutta toistaiseksi en ole siihen ryhtynyt. Epäilen, että jos en pidä kirjasta niin se sitten vaikuttaa mielikuviin tv-sarjasta...
VastaaPoistaItse osaan aika hyvin pitää kirjat ja niihin perustuvat elokuvat tai sarjat erillään toisistaan. Yleensä vain se jonka jälkimmäiseksi lukee tai katsoo, on pettymys. Mutta en voi sanoa kauheasti suosittelevani tätä.
PoistaKuuntelin kirjasta vastikään äänikirjaversion, joka on hieman erilainen kuin tämä. Tämänkin olen lukenut kahteen kertaan sekä seurannut aikanaan tv-sarjankin. Taidan olla aika fani! Perinteisen sadun tuntu on vahva.
VastaaPoistaMukavaa että fanejakin löytyy :) Jos minulle tulee Peukaloista joskus ikävä, niin taidan pitäytyä suosiolla siinä tv-sarjassa...
Poista