Lloyd Alexander - Kolmen kertomus & Hiidenpata (+elokuva)

"Taran halusi takoa miekan."

kirjan alku

Prydainin kronikat on viisiosainen fantasiasarja, joka pohjaa vanhaan eurooppalaiseen, erityisesti kelttiläiseen, perinteeseen. Sen kahden ensimmäisen osan eli Kolmen kertomuksen ja Hiidenpadan pohjalta Walt Disney teki Hiidenpata-piirroselokuvan, joka täällä Suomessa ehti tulla elokuvana ennen kuin kirjasarja kerettiin suomentamaan.

Taran on orpo poika, joka asuu Prydainin mailla pienellä Caer Dallbenin maatilalla ja hoitaa kasvatusisänsä tietäjä Dallbenin valkoista ennustajasikaa ja haaveilee urotöistä, vakkei osaa edes käyttää miekkaa. Yllättäen kylän rauha rikkoutuu: pimeyden ruhtinas Arawn haluaa saada koko Prydainin haltuunsa ja pahan voimat uhkaavat kaikkia maan asukkaita. Ennustajasika Hen Wen pakenee ja Taranin tehtävä on hakea se takaisin, sillä Hen Wen tietää enemmän kuin Taran osaa aavistaakaan. Taranin hurjat ja vaikeat seikkailut alkavat ja yhdessä ystäviensä kanssa hän taistelee Arawnia ja tämän sieluttomia ja tunteettomia sotilaista vastaan. Takakansi

Hiidenpadassa, Prydainin kronikoiden toisessa osassa, Paha on hyvin lähellä ja voimissaan, ja Hiidenpata, taikapata kammottavine - kuolleine ja silti taistelukykyisine - sotilaineen pitää pahan tiukasti pimeyden ruhtinas Arawnin komennossa. Ainoa keino murskata paha on Hiidenpadan haltuunotto. Valloitusretkelle lähtee Taran yhdessä muiden urhoollisten soturien kanssa. Takakansi

Molemmat kirjat, mutta varsinkin Hiidenpata kuvaa Taranin sisäistä kasvua. Hän on herkkä ja uppiniskainen, mutta kuitenkin epäitsekäs ja pitkin matkaa Taran joutuu valitsemaan mitä polkua haluaa kulkea - kirjaimellisesti ja kuvainnollisesti. Yksin poika ei kuitenkaan ole vaan kirjavaan retkeilijäjoukkoon mahtuu jos minkälaista kulkijaa: apulaissikopaimen Taranin lisäksi löytyy prinsessa, näkymättömyyden hallitseva kääpiö, bardi ja luihi otus Gurgi. Gurgin hahmosta tuli samantien mieleen Taru Sormusten Herrasta tuttu Klonkku. Lipevältä vaikuttava hahmo, jonka puheet itsestään kolmannessa persoonassa varsinkin toivat mieleen luisevan ja puistattavan Klonkun; "Mutta Gurgi löytää mutusteltavaa! Hyvin nopeasti - oi kyllä - hän on niin viisas saamaan sitä, lohduttamaan suurien, jalojen lordien vatsoja. Mutta he unohtavat Gurgi-raukan eivätkä anna hänelle edes suikaletta syötäväksi."

Toisen osan noitasisat varsinkin piristivät päivääni, sillä jotkut muut hahmot lähinnä tulivat ja menivät, mutta eivät jääneet mieleen sen erityisemmin. Ihan luettavia nämä kaksi ensimmäistä osaa ovat, vaikkeivät mitenkään mullista maailmaani. Huumoria löytyy ja aika hauskojakin keskustelunpätkiä, kahjouttakin.

Sarja kaipaisi kiperästi uusintapainosta, jotta nuo kamalat kannet voisivat painua unholaan - ja äkkiä kiitos! Kansien perusteella en kahta kertaa olisi katsonut kirjojen suuntaan ja sinne kirjaston varastoon ne olisivat edelleen jääneet pölyttymään.

_______

Lloyd Alexander - Kolmas kertomus

(The Book of Three, 1964)

Weilin+Göös, 1987
Päällyksen kuva: Eki Laakkonen ja Anne Peränen
Päällyksen suunnittelu: Päivikki Kallio

Kirjastosta lainattu
Tähtiä: ★★★

Kirjankansibingo: Lapsi

Lloyd Alexander - Hiidenpata

(The Black Cauldron, 1965)

Gummerus, 1988
Päällyksen kuva: Eki Laakkonen ja Anne Peränen
Typografia ja päällyksen suunnittelu: Päivikki Kallio  

Kirjastosta lainattu
Tähtiä: ★★★

_______

LUE KIRJA & KATSO ELOKUVA

Disneyn Hiidenpata-elokuva on selvästi ottanut kahdesta ensimmäisestä kirjasta parhaat palat ja koonnut ne sitten hyvin eteneväksi tarinaksi, joka pitää otteessaan. Siinä on selkeä juoni, hahmoja on karsittu liiat pois ja vauhtia ja vaarallisia tilanteita on rutkasti lisää. Pidän kovasti elokuvasta, eikä minulle Prydainin kronikat ole mitenkään pyhä, joten sen aika rankkakin muunteleminen ei haittaa tai aiheuta ärsytystä.

Gurgi on muuttunut söpöksi Purriksi, jota kyllä mielummin katselee kuin toisintoa kamalasta Klonkusta. Eiköhän yksi riitä. Purrista muistui sen verran mieleen, että ala-asteella kirnastelimme kaverin kanssa kumpi saa antaa hyljeterottimelleen nimen Purri. Lopputulosta en muista, mutta olihan rankka taistelu. Sydämenasia.

Joitain kohtia jäin kuitenkin kirjasta kaipaamaan kuten sen miten Hiidenpata lopulta tuhoutui. Mielestäni kirjaa versio on hienompi.

Muita Disneyn elokuvia kun alkaa miettimään, niin huomaan Hiidenpadan olevan itseasiassa hyvin erilainen, paljon pelottava kuin muut. Vieläkin vähän puistattaa. Ja ihanaa, tässä piirroselokuvassa ei yhtään laulua kuulla! Halleluja!

Kuvat: Disney Screencaps

_______

Hiidenpata
1985
Ohjaaja: Ted Berman ja Richard Rich
Ääninäyttelijät: Grant Bardsley, Freddie Jones, Susan Sheridan
Animaatio / Seikkailu / Perhe

Tähtiä: ★★★★