Andrei Makine - Ranskalainen testamentti

Ranskalainen testamentti - Andrei Makine

(Le testament francais, 1995)

WSOY, 1996
Päällys: Martti Ruokonen
Kannen kuva: Jacques Sassier

Omasta hyllystä

"Jo lapsena minä aavistelin, että se hyvin erikoinen 
hymy oli kaikille niille naisille tavallaan pieni voitto."

kirjan ensimmäinen lause

Helteisen aron laidalla Siperiassa kertojana toimiva pikku poika ja hänen siskonsa kuuntelevat ranskalaisen Charlotte isoäitinsä kertomuksia entisiltä ajoilta. Isoäidin tarinoiden kautta pariisilainen Neuillyn kylä herää lasten silmissä eloon ja he pääsevät kokemaan pieniä maistiaisia isoäidin elämästä. Hyvin tyynenä tunnetun isoäidin ulkokuori alkaa rakoilla ja hänen elämästään paljastuu mielenkiintoisia ja jännittäviä asioita lapsille.

"Isoäiti oli meille oikeudenmukainen ja hyväntahtoinen jumalhahmo, aina järkevä ja täydellisen tyyni. Hänen elämäntarinansa, josta oli jo kauan sitten tullut myytti, kohotti hänet tavallisten kuolevaisten surujen yläpuolelle. Ei, emme me yhtään kyyneltä nähneet. Vain tuskaan kiristyneet huulet, vavahtelevat posket, räpyttelevät silmäripset..."

Vastapainona kertomuksille ranskalaisten nautiskelevasta elämästä isoäidiltä löytyy myös tarinoita venäläisestä yhteiskunnasta ja siellä koetusta kurjuudesta ja puutteesta hänen itsensäkin kokemana. Näiden tarinoiden parissa kasvanut poika joutuu aikuisena tasapainottelemaan venäläisyytensä ja ranskalaisten juurien välillä.

Se oli rakkautta ensimmäisestä lauseesta lähtien. Kaunis, kerrassaan kaunis. Sen lumoa ei vähennä sota tai muu kurjuus ja sen taianomainen ilmapiiri imaisee mukaansa mielikuvitusmatkoille. Sykähdyttävät tarinat antavat rikkaita elämyksiä, enkä yksinkertaisesti saanut tarpeekseni. Pienessä kuvitteellisessa Saranzan kaupungissa päivät ovat samanlaisia ja tuon pölyisen kujan asukkaat kiehtovia. Parvekkeella taivasta tuijotellen veli ja sisko imaistaan mukaan maailmaan, jonka he vain pystyvät kuvitella, mutta joka on täyttä totta isoäidille.

"Minä tunsin, miten elämyksemme tyhjässä salissa irtosi vähitellen nykyhetkestä, asemalta, tuntemattomasta kaupungista, sen arkielämästä...
   Raskaat lehvästöt, pitkät punaiset nauhat seinillä, kostea asfaltti, kirskuvat renkaat, harmaanvioletti taivas. Käännyin Charlotteen päin. Hän ei enää ollutkaan siinä..."

Ikävänä miinuksena sekavat kannet, jotka itsessään eivät milläänlailla kutsu lukemaan.
Tämä kirja painuu varmasti mieleni sopukoihin ikuisiksi ajoiksi ja jos vastaan kävelee muitakin Makinen kirjoja, en epäröi tarttua niihin. Nyt kuitenkin makustelen tämän kirjan jättämien tunnelmien parissa vielä hetken...

"Parveke keinui keveästi, hävisi jalkojemme alta, alkoi leijua."

Tähtiä: ★★★★★

Michael Cunningham - Lumikuningatar (+satu)

Lumikuningatar - Michael Cunningham

(The Snow Queen, 2014)

Gummerus, 2014
Kannen valokuva: Pawel Gaul / Istock
Kannen suunnittelu: Eevaliina Rasanen

Kirjastosta lainattu

"Barrett Meeks näki Central Parkin yllä taivaallisen valon neljä päivää 
sen jälkeen kun rakkaus oli jälleen kerran kohdellut häntä kaltoin."

kirjan ensimmäinen lause

Michael Cunningham on minulle entuudestaan tuttu Tunnit romaanistaan, joka ei kylläkään kavunnut lempilukemistooni, mutta riitti vakuuttamaan miehen kirjoitustaidoista. Sopivasti silmiini osui miehen uusin romaani Lumikuningatar, joka välittömästi kiinnitti huomioni.

Päivä jona Barrett jätettiin tekstiviestillä ei suinkaan ollut hänen ensimmäinen eronsa. Parisuhde ei ottanut sujuakseen ja jättämisviestin saatuaan Barrett kulkee pitkin New Yorkin keskuspuistoa pimeänä marraskuisena iltana. Hän huomaa taivaalla valoilmiön, joka tuntuu jumalalliselta. Valoilmiö ei jätä Barrettia rauhaan, vaan se tuntuu olevan merkki jostain suuremmasta. Kaikkien yllätykseksi Barrett hakeutuu kirkkoon.

Eronsa jälkeen asunnoton Barrett palaa asumaan veljensä Tylerin ja tämän syöpää sairastavan elämänkumppanin Bethin luokse. Tyler on muusikko, joka yrittää parhaansa mukaan luoda unohtumatonta ja ainutlaatuista rakkauslaulua Bethille, mutta vain huumeet tuntuvat auttavan häntä pääsemään luovuuden tilaa ja sitä kautta lähemmäs tuota aluksi mahdottomalta tuntuvaa päämäärää.

Yllätyin vähäisestä henkilöiden määrästä, sillä näiden kolmen rinnalla esiintyy lähinnä enää erikoistavaraliikkeen omistaja Liz ja hänen nuori marmoriveistoksen näköinen rakastajansa Andrew. Liz tietää, ettei hän ikuisesti saa Andrew'ta pitää, mutta nautii tämän seurasta vielä kun voi.

Samalla kertaa niin synkkä mutta niin kaunis. Pidän kirjoista juuri siksi, että aihe voi olla oikeasti rankka, mutta taitava kirjailija saa sanoillaan maalattua sen niin, että lukijan on helpompi ottaa viesti vastaan ja sisäistää sen. Se jos mikä on lumoava taito. Juoni kulki verkkaisesti, joka tietenkin saattaa muutaman lukijan karkottaa, mutta mietiskelevä tahti sopi itselleni. Näennäisesti mitään kummempia ei tapahtunut, sillä kaikki tärkeä oli jossain muualla kuin juonikuvioissa.

Tutustuin kirjan lukemisen lomassa H.C. Andersenin Lumikuningatar -satuun, sillä kirjassa tuntui olevan paljon viittauksia siihen - muutenkin kuin itse nimen muodossa.

Lumikuningatar - H. C. Andersen

(The Snow Queen, 1845)

Valitut Palat, 2005
Kuvittanut: Anastasia Arhipova

Omasta hyllystä

Andersenin Lumikuningatar -sadussa peikko on keksinyt taulun, joka pienentää kaiken hyvän ja kauniin, mutta suurentaa kelvottoman ja ruman. Peili hajoaa ja sen pienet sirpaleet lentelevät ympäri maailmaa. Jotkut niistä osuivat ihmisten silmiin ja sinne ne jäivät tehden ihmisistä ilkeitä. Osa peilisiruista lensi suoraan sydämeen ja jäädytti sen.

Näin käy Kai-nimiselle pojalle, joka parvekkeella leikkii Grelda ystävänsä kanssa. Hän muuttuu ilkeäksi ja lähtee Lumikuningattaren matkaan jättäen Greldan etsimään leikkikaveriaan. Näin alkaa Lumikungatar -satu. Cunninghamin romaanissa on muutamia kohtia, jotka välittömästi tuon sadun toivat mieleen. Heti alussa on kohta Tylerista ja "peilisirusta": "Hän palaa ikkunaan. Jos tuulen lennättämän jääkiteen tarkoitus oli sulautua hänen silmäänsä, kyseinen muodonmuutos on jo tapahtunut; tämän pikkuisen suurennuslasin ansiosta hän näkee nyt selvemmin."

Loppupuolella samaiseen kohtaan vielä palataan: "Taas se roska hänen silmässään. Hän hieroo silmää, mutta roska ei suostu irtoamaan verkkokalvosta. Hänen mieleensä juolahtaa eräs asia: hänellä on ollut jotain silmässään jo hyvän aikaa. Hän on vain toisinaan tietoisempi ja toisinaan vähemmän tietoinen siitä.
   Ylllättävä, häivähdyksenomainen oivallus (aina niin): se makuuhuoneeseen lennähtänyt jääkide - kuinka kauan siitä onkaan jo aikaa? Silloin kun Beth teki kuolemaa ensimmäisen kerran; kun Tyler nousi sängystä ja sulki ikkunan; kun hän oli niin varma että pystyisi pitämään huolta kaikesta, kaikista...
   Onko se ollut hänen silmässään siitä saakka?"

Paljon on tulkinnanvaraisia asioita Lumikuningattaressa, josta pidän ja tästä maailmasta pidin enemmän kuin Tunnit -romaanista. Herkkä teos, joka ei soimaa ja näyttää ihmisten erilaisia tapoja etsiä itseään ja jotain sitä maailmaa suurempaa.

Tähtiä: ★★★★

Top Ten Tuesday 5. Kirjailijat joihin en ole vielä tutustunut

• Haruka Murakami
• Carol Shields
• Pari Ilmari Jääskeläinen
• Siri Hustvedt
• Tuomas Kyrö
• Angela Carter
• Diana Gabaldon 
• Isabel Allende
• Peter Hoeg
• Katherine Pancol

Parin kirjailijan kohdalla asia on jo korjattavana ja kirjat lukupinossa. Muilta on myöskin tarkoitus lukea jokin kirja heti kun ehtii. Tuossa oli siis vain pieni osa niistä kirjailijoista, joilta en ole vielä tähän mennessä ennättänyt mitään lukea. Niitä nimittäin riittää ;)


Muut TTT -postaukset:
Suosikkikirjat
Nuoruuteni kirjasarjat
Hienoimmat kirjablogien ulkoasut
Sarjat jotka aloittaisin mutten ole vielä ehtinyt

Tove Jansson - Kunniallinen petkuttaja

Kunniallinen petkuttaja - Tove Jansson

(Den ärliga Bedragaren, 1982)

WSOY, 1983
Päällys: Tove Jansson

Kirjastosta lainattu

"Oli tavallinen pimeä talviaamu ja lumisade jatkui yhä."

kirjan ensimmäinen lause

Ihastuin kovasti ensimmäiseen lukemaani aikuistenkirjaan Janssonilta, joten sillä linjalla jatketaan. Vaikka Aurinkokaupunki eroaa tyylillisesti paljonkin Kunniallisesta petkuttajasta, ei se saanut minua pitämään kirjasta yhtään sen vähempää.

Pupukirjoistaan tunnettu taitelija Anna Aemelin on elänyt yksin talossaan eristynyttä, mutta näennäisesti huoletonta elämää jo pitkän aikaa. Lumien sulaessa hän hän tekee kuvitustöitään kustantajalle ja talvella vastaa tunnollisesti lasten lähettämiin kirjeisiin.

Katri Klingiä ei kyläläisten keskuudessa tunneta hyväntahtoisena ihmisenä, mutta numeropää hänellä on ja asioiden ja kiistojen ratkomisessa Katri nautti kyläläisten luottamusta. Kauppalan asianajajan sijaan kyläläiset käyvät mielummin Katrin luona. Hänen kanssaan hoituu kaikki veroilmoituksista kauppakirjoihin. Katri asuu kahdestaan lukemista rakastavan pikkuveljensä Matsin kanssa, jolle Katri haluaisi veneen ostaa. Kenestäkään muusta Katri ei välitä vähääkään, ei edes koulutetusta koirastaan, jonka hän pitää kovan kurin alla.

Katri alkaa hoitamaan Annan asioita kylässä, sillä hänen mielestään hyväuskoista Annaa on petkutettu varsinkin raha-asioissa. Lopulta Katri muuttaa Matsin ja koiran kanssa asumaan Annan kotiin. Kahden hyvin erilaisen ihmisen kohdatessa - saati sitten yhdessä asuvan -muutos on välttämätön. Itse kirjan tapahtumat ovat pieniä, mutta suurin kuohunta ja muutos käydään henkilöiden pään sisällä. Anna huomaa itsessään muutoksia, joista ei pidä yhtään ja jotka eivät koskaan ole kuuluneet hänen luonteeseensa. Hän alkaa kiinnittää enemmän huomiota tekemisiinsä, eikä voi olla enää niin kuin kotonaan omassa kodissaan. Ja mikä pahinta: hänestä on tullut epäluuloinen Katrin tapaan.

 "Anna oli muuttunut ärtyisäksi ja vähäpuheiseksi. Hänet oli vallannut kaamea epäilys: häntä, hyväntahtoista ja ystävällistä ihmistä, oli näköjään perusteellisesti puijattu. Ensi kertaa elämässään Anna tuli epäluuloiseksi, eikä se ollut hänelle tai hänen ympäristölleen eduksi. Hän kuljeskeli ympäri taloa muistiaan penkoen ja pohtien kaikkia näitä ihmisiä, naapureita ja kustantajia ja pieniä viattomia lapsia, ja kaikki, järjestään kaikki olivat petkuttaneet häntä."

Katri omaan tyyliinsä ottaa heti määräysvallan talossa ja tyhjentää palvelijan huoneen vastusteluista huolimatta veljeään varten. Ylimääräiset roinat viedään huutokauppaan tai kasataan pinoksi järven jäälle, jotta kevät voi ne viedä mennessään. Anna alistuu Katrin määräysvaltaan, vaikka hänen olonsa onkin epämukava. Anna ei kuitenkaan ole ainoa, joka kokee suuria muutoksen tuulia, vaan Katrikin joutuu käymään läpi myös omat kriisinsä.

Pienen kylän kahden omissa oloissaan viihtyvän naisen yhteentörmäys oli kiehtova lukukokemus. Se on oivaltava ja jälleen kerran saa ihailla Janssonin ihmiskuvausta. Tapahtumia ja nopeatempoisuutta odottavat lukijat saavat pettyä, mutta psykologisemmasta otteesta pitävät saavat kirjasta varmasti paljon irti. Itse kuulun tässä tapauksessa jälkimmäiseen.

Tähtiä: ★★★½

Muita postauksiani:
Jansson - Aurinkokaupunki

MUUMIT sarjakuvaklassikot V-VI

Muumit sarjakuvaklassikot V - Tove Jansson

Muumit sarjakuvaklassikot VI - Lars Jansson
(Mumintrollet V, VI 1960)

WSOY, 2011

Kirjastosta lainattu

Palailin jälleen Muumisarjakuvien pariin viihtymään ja tällä kertaa lukeminen jatkuu ihan numerojärjestyksessä. Viides albumi on Tove Janssonin viimeinen, jonka jälkeen hänen veljensä astui ohjaksiin helpottaakseen Toven suurta työmäärää (tuonkin opin äskettäin lukemastani Muumimaailma ja todellisuus -kirjasta!). Ilaihduin suuresti huomatessani tuon toisen albumin kannessa yhden lempparihahmoistani eli Tahmatassun, joka on päässyt seikkailemaan myös albumien kansien väliin.

"Onpa se lujassa!"

Muumitalvi

Muumitalvi - Muumiperhe ei talviunille saa rauhassa mennä, vaan taloon astelee kutsumattomia vieraita. Neiti Muhvi, herra Narina ja Tahmatassu hakevat turvaa talvelta, eikä sen jälkeen kukaan nuku siinä talossa. Vieraat juoksuttavat hyväntahtoisia Muumeja toivomuksillaan.

"Hirveätä... Lumi tuli niin nopeasti, etten ehtinyt matkustaa Etelään, eikä taloni ole talviasuttava..."
"Neiti Muhvi voi luonnollisesti jäädä tänne, jos tahtoo..."

Muumipeikko merillä - Muumiperhe etsii seikkailua ja se alkaa Tuutikin tuomasta laivakompassista, jonka ympärille he rakentavat laivan ja lähtevät merelle hurjaan seikkailuun.

Hosulin kosinta - Hosulilla on omat erikoiset keinonsa yrittää näyttää kiintymyksensä sydämensä valitulle, mutta viesti ei tunnu menevän perille. Muumipeikko auttaa ujoa Hosulia. He kutsuvat paikalle psykiatri tri Schrunkelin ja meno alkaa käydä päättämäksi itse kullakin Muumilaakson asukille psykiatrin sekoittaessa heidän päänsä oudoilla neuvoilla.

"Muumipeikko, mikä se on?"

Muumin lamppu

Muumisarjakuvat jatkuvat nyt Lars Janssonin tekeminä.

Muumin lamppu - Muumipeikko ja Niiskuneiti löytävät rannalta lampun, jonka sisältä pulpahtaa lampunhenki. Kannattaa kuitenkin varoa mitä toivoo, sillä muuten voi joutua vaikka oikeuden eteen.

Muumipeikko ja rautatie - Muumilaaksoon ollaan rakentamassa rautatie ja Muumipeikko ja Nipsu yrittävät kaikin keinoin saada rakentajat lopettamaan sen tekemisen. Jossain vaiheessa Nipsu tajuaa rautatiestä tulevan hyödyn ja ryhtyykin kannattamaan rakentamista.

"Nipsu, meidän..."
"Ei nyt. Kun on näin paljon väkeä, täytyy löytää jokin keino ansaita rahaa..."
"Voisimme pysäyttää radan..."
"Nyt ei ole aikaa! Minusta tulee rikas!"

Muumipappa ja vakoojat - Muumipapan nuoruuden ystävä Vinssi tulee kylään saaden Muumipapan kaipaamaan nuoruuden kokemista uudelleen. He ajautuvat keskelle painajaismaista vakoiluseikkailua.

Muumipeikko ja sirkus - Eläinsuojeluyhdistyksen edustaja on Muumilaaksossa ja Muumipappa liittyy toimintaan mukaan Muumilaakson naisten sekaan. Hänestä tehdään kunniajäsen. Projektina yhdistyksellä on lakkauttaa sirkus sen eläinten vangitsemisen vuoksi. Eläimet on kuitenkin johonkin sijoitettava vapauttamisen jälkeen...

Janssonin Kirjakiusaus -haastematka jatkuu vauhdikkaasti.

Tähtiä: ★★★★★

Muita postauksiani:

MUUMIT sarjakuvaklassikot II - III

Charlaine Harris - Veren imussa

Veren imussa - Charlaine Harris

(Dead to the World, 2004)

Gummerus, 2011

Kirjastosta lainattu

"Löysin oveeni teipatun viestin kun palasin töistä kotiin."

kirjan ensimmäinen lause

Sookie Stackhouse 4

Ajaessaan töistä kotiin Sookie huomaa tien laidassa juoksevan puolialastoman miehen. Sookie ottaa muistinsa menettäneen miehen kyytiin, sillä hän on tunnistanut kuka tämä on. Eric ei itse kuitenkaan muista mitä on tapahtunut tai kuka hän on. Omahyväisen ja vihjailevan Ericin tilalla on herkkä ja haavoittuvainen Eric. Uusi Eric saa Sookien syystäkin hämmennyksiin, sillä häntä on entistä vaikeampi vastustaa.

Pian selviää, että Ericin muistin menetyksen takana on hämmästyttävän voimakkaat noidat, joilla olisi Ericille vielä käyttöä. Sookie suojelee miestä ja löytää tietenkin itsensä jälleen vastoin tahtoaan keskeltä noitien, vampyyrien ja ihmissusien välien selvittelyä. Eikä huolia vähennä myöskään kadonnut Jason-veli.

Tätä menoa sarja varmaan käy aika villiksi, sillä jokainen kirja on tähän mennessä esitellyt uusia taikaolentoja parikin kappaletta. Mitähän mielikuvituksellisia hahmoja tulee tarinaan mukaan sitten viimeisissä osissa...Nyt mukaan soppaan saatiin noidat ja wiccat. Ja puumat. Voi hyvänen aika.

Vaikka pidän joka kirjassa olevasta omasta juonestaan, niin jonkinlaista kunnon selkärankaa kirjat vielä tarvitsisivat. Ne on vähän irrallisia toisistaan. Nyt alkoi sarja jo hieman puuduttaa tätä lukijaa, joten ainakin tältä erää saa sarjan loput osat jäädä lukematta hetkeen.

Sarjan kansista en ole tainnut mitään mainita, mutta onhan ne aika mauttomia. Mitäänsanomattomia ja tylsiä.

Tähtiä: ★★★

Muita postauksiani:
Verenjanoa Dallasissa
Kylmäveristen klubi

Halloween tunnelmia

Tunnelma ja ruoka ovat iso osa Halloweenia ja tämä vuosi oli ensimmäinen kerta, kun panostin edes yhtään tähän omituiseen päivään. Selvästi tämä blogin pitäminen on saanut minut innostumaan uusista jutuista. Saa nähdä mitä jouluna sitten keksin (kyllä, sekin juhla on jo melkein ovella)! Halloween meni siis hyvän ruuan ja pienen askartelun lomassa leffoja ja kirjoja unohtamatta.

Halloween kirjat

Halloween -lukuhaasteeseen tuli luettua 10 teosta, joihin linkit alla.

Alan Bradley - Kuolema ei ole lasten leikkiä
Charlaine Harris - Verenjanoa Dallasissa
Audrey Niffenegger - Hänen varjonsa tarina
Clive Barker - Veren kirjat 1
Charlaine Harris - Kylmäveristen klubi
Marko Hautala - Kuokkamummo
P.C. Cast & Kristin Cast - Merkitty
Stephen King - Doloreksen tunnustus
Terhi Ekebom - Kummituslapsi
Charlaine Harris - Veren imussa (postaus tulossa)

Listalta nostaisin muutaman kirjan: Kuolema ei ole lasten leikkiä ja Kummituslapsi olivat niitä huipputeoksia ja iloinen olin myös törmätessäni Hänen varjonsa tarinaan ja Kuokkamummoon (onneksi siis vain tuon nimiseen kirjaan, eikä oikeaan Kuokkamummoon!).
Matkalla kauhujen maahan pääsin tutustumaan vampyyreihin, ihmissusiin, kummituksiin, hautausmaihin, kuolleisiin, noitiin, loitsuihin... ja lista sen kun jatkuu. Oli kuitenkin mukava päästä takaisin tuolta reissulta ja nyt lukupinossa odottelee kaikenlaisia muita opuksia.

Kiitos Emilielle hurjasta haasteesta!

Halloween elokuvat

Toki sitä tuli myös Halloweenin aikaan katsottua muutamia elokuvia.

Päätön ratsumies (Sleepy Hollow, 1999) on Johnny Deppin ja Christina Riccin tähdittämä kauhuelokuva, jonka ohjaaja on maaginen Tim Burton. Ichabod Crane lähetetään pieneen kylään pysäyttämään murhanhimoinen päätön ratsumies. Tosin Ichabod ei aluksi usko moiseen uskomukseen ennen kuin omin silmin tämän näkee.

Kauhua pahimmasta päästä tämä ei todellakaan ole, sillä pidin tätä enemmänkin huvittavana näin toista kertaa elokuvan nähtyäni.

Tähtiä: ★★★★


Dark Shadows (2012) esittelee taas tutun kasan hahmoja ja joukkoa johtaa kukas muukaan kuin Johnny Depp - Tim Burton parivaljakko jälleen. Muita näyttelijöitä ovat mm. Michelle Pfeiffer, Helena Bonham Carter, Eva Green ja Chloe Grace Moretz.

Vampyyri Barnabas Collins on ollut elävältä haudattu kaksi vuosisataa, kunnes hän palaa muuttuneeseen maailmaan vuonna 1972. Barnabas vannoo palauttavan kotinsa ja sukunsa maineen menneeseen kunniaan pitkävihaisen Angelique-noidan tempuista huolimatta.

Tähtiä: ★★½


Beetlejuice (1988) komedia on sekin Tim Burtonin käsialaa (yllätysyllätys). Juuri kuollut pariskunta huomaa jääneensä haamuiksi omaan taloonsa. Uusi perhe muuttaa taloon, mutta pariskunta ei pidä heistä, sillä he alkavat remontoida taloa aivan uudenlaiseksi. Pariskunta yrittää kummitustempuillaan pelotella perheen ulos talosta, mutta epäonnistuvat karusti. Voisivathan he kutsua Beetlejuicen paikalle...

Päätöntä menoa ja rajusti yliampuva. Näyttelijöistä löytyy Michael Keaton, Alec Baldwin, Geena Davis ja Winona Ryder.

Tähtiä: ★★★

Casper (1995) soveltuu vaikka koko perheelle. 'Haamutohtori' James Harvey saapuu tyttärensä kanssa vanhaan vetoisaan Whipstaff Manor -linnaan. Sen ahne omistaja on palkannut tohtori Harveyn karkottamaan linnan näkymättömät asukit: ystävällisen, mutta yksinäisen Casper-haamun, jonka ainoa toive on löytää ystävä ja hänen skandaalimaiset setänsä Stretchin, Stinkien ja Fatson ('Haamutrio').

Päärooleissa Bill Pullman ja Christina Ricci.

Tähtiä: ★★★★

Crow (1994) nauttii kulttimaineesta ja sen keskiössä oleva Eric ammutaan tyttöystävänsä kotona. Vuosi tapahtuneen jälkeen Eric nousee haudasta ja päättää kostaa oman ja tyttöystävänsä kuoleman.

Loistava elokuva varsinkin Halloweenin aikaan. Pääroolin osassa loistaa Brandon Lee, joka - surullista kyllä - kohtasi myös oman loppunsa kesken elokuvan kuvausten.

Tähtiä: ★★★★½

Halloween fiilistelyyn sopii ehdottomasti kappale:

Michael Jackson - Thriller
 Sen musavideo kannattaa katsoa, jos vielä ei ole nähnyt!

HAPPY HALLOWEEN!