MUUMIT Sarjakuvaklassikot X

"Kakkua saa jauhaa suu, vaikka maha pullistuu"

Muumi-kirjojen lisäksi ehdottomia suosikkejani ovat muumi-sarjakuvat, joista löytyy aikuislukijalle paljon hauskaa hoksattavaa. Tove Janssonin jälkeen ohjaksiin tarttui Lars Jansson ja tällä kertaa luettavana oli uusin, kymmenes albumi.

Tarinassa Muumit ja vampyyri on eläintarhasta kadonnut vampyyri ja koko laakson väki pelkää tulevansa sen puraisemaksi. Muumimamma uskoo löytäneensä vampyyrin keittiöstä, muttei raaski tehdä sille pahaa vaan piilottaa otuksen. Muumit ja televisiossa Muumipapan on tarkoitus mennä ostamaan uusi pöytä rikkimenneen tilalle, mutta kauppias esitteleekin television, jonka Muumipappa sortuu ostamaan. Aluksi muumit eivät ymmärrä tv:n tarkoitusta, mutta pian Muumipappa jää ensimmäisenä koukkuun. "Parasta katsoa, miksi tv on niin hirveä. Lasten tähden. Näin saan tietää, mistä varjella heitä. Se on isän velvollisuus."

Muumit ja televisio

Alikehittyneiden alueiden asessori on käymässä Muumilaaksossa etsimässä alikehittynyttä paikkaa sarjakuvassa Alikehittyneet muumipeikot, muttei löydä sopivaa. Muumipeikko haluaa piristää ja yrittää näyttämällä näyttää heidän olevan alikehittyneitä, muttei onnistu tehtävässä. Hän antaa olla ja muumien jatkaessa normaalia elämää asessori tajuaa heidän olevan täysin primitiivisiä. Hän alkaa sivistää muumeja ja Muumipappa päätyy presidentiksi.

"Me emme halua sivistyä enempää."

"Tyhmyyksiä. Tietysti te haluatte. Ajatelkaa vaikka tv:tä!"

"Ei!"

"Veroja..."

"Ei!"

"Mutta ilman veroja ette saa koskaan veronpalautuksia."

"Se on totta."

Niiskuneiti ihastuu Muumilaakson uuteen asukkaaseen Wärssyyn viimeisessä tarinassa Muumipeikko ja täti. Wärssy on hyvinpukeutunut gentleman sekä runoilija ja Muumipeikko on tietenkin hyvin mustasukkainen. Wärssyn Jane-täti tulee kylään ja hänhän on muumeillekin (valitettavasti) hyvin tuttu. Muumit esittävät olevansa tuhkarokossa, mutta se ei pidä tätiä poissa, vaan hän tulee hoitamaan perheen terveeksi!

Minua jaksaa aina huvittaa se kuinka jokainen sarjakuva alkaa Muumipeikon takapuolesta. Edellisissä osissa on ollut enemmän piikittelyä yhteiskunnalle, näistä en aistinut aivan samaa, mutta nopeasti se aika edelleen menee muumien valloittavassa seurassa.

_______________________________________________

★★★★
Lars Jansson - Muumit: Sarjakuvaklassikot X

Wsoy, (1994) 2017

Arvostelukappale

Muita postauksia
MUUMIT Sarjakuvaklassikot IX
MUUMIT Sarjakuvaklassikot VIII
MUUMIT Sarjakuvaklassikot V - VI
MUUMIT Sarjakuvaklassikot II - III

Mauri Kunnas yön kummallisuuksien äärellä, hui!

Eihän Suomi100 -haaste olisi mitään ilman Mauri Kunnasta! Ennakkoon en valinnut kirjoja minkään yhteisen teeman mukaan, mutta selvä yhtäläisyys näilla valitsemillani kirjoilla on näin jälkeenpäin katsottuna. Kunnaksen seurassa on turvallista käydä tutustumassa elämään yöllä sekä hieman pelottavampiinkin tuttavuuksiin. Vai ovatko ne lopulta edes pelottavia?

Hui kauhistus!
Kirjan pelkkä kansi on jo niin riemastuttavan höpsö ja hupaisa. Kansien välissä on pieniä tarinoita vampyyreistä, kummituksista, noidista, muumioista ja muista kauhistuttavista olennoista. Kertomukset eivät ole ollenkaan pelottavia, vaan Kunnaksen käsissä niistä muotoutuu hauskoja ja sympaatisia sukelluksia kummajaisten elämiin.

Empaattisissa tarinoissa mm. näytetään haamujen arkea öiseen aikaan, kerrotaan noidasta joka ei uskalla lentää luudallaan, mutta löytää sille toisen hyödyllisen käyttötarkoituksen, tutustutaan vampyyriin, joka potee hammassärkyä ja joutuu hammaslääkäriin. Ei kuulosta olleenkaan pelottavalta, eihän? Voin hyvin kuvitella pienet lukijat hihittelemässä näille hahmoille.

△     △     △

Kummallisuuksien käsikirja
Kummallisuuksien käsikirja on nimensä mukaisesti tietokirja kaikista kummallisuuksista ja mystisistä asioista ja olennoista kuten kuuhulluista, dzinneistä, haltijoista, tontuista, peikoista, möröistä, ufoista ja zombeista.

Kirjan ovat konneet Katariina Heilala ja Mirella Mäkilä ja kuvituksena käytetyt kuvat löytyvät Kunnaksen muista kirjoista, joten sen puolesta kauheasti uutta ei ole luvassa. Sen sijaan oli hauskaa miettiä mistä kirjasta mikäkin piirros on, en ole kuitenkaan aivan koko miehen tuotantoa lukenut.

Mielenkiintoisimpana pidin pieniä nippelitietolaatikoita, joissa yhdessäkin nimetään kuuluisat kummitustalot. Ihan täältä Etelä-Suomestakin löytyy monia. Kirjan loppuun voi kirjata ylös omat mörköhavainnot.

△     △     △

Yökirja
Päivä on päättynyt ja on aika käydä nukkumaan koko kaupungin hiljentyessä. Mimmi miettii mahtaako kukaan valvoa yöllä. Yökirja näyttää mitä kaikkea yöllä tapahtuu, kun suurin osa vielä nukkuu: "Yhtä valvottaa vauva, toista hammassärky. Moni lapsi tulee maailmaan juuri öiseen aikaan. Lehdenjakaja saa leipurilta tuoreen pullan. Yö on kiireistä aikaa myös takseille ja lentokentällä tapahtuu aina. Saattaapa tähtitaivaalta lentokoneiden lisäksi laskeutua  oudompaakin väkeä..."

Kunnaksen kuvissa on paljon yksityiskohtia, joita voisi etsiä pidemmänkin aikaa. Tässä kuvakirjassa jokaisella sivulla seikkailee unissakävelevä Herra Hakkarainen kunhan jaksaa tarkkaan etsiä. Seuraavana voisikin minulla olla lukuvuorossa Herra Hakkarainen-kirjat.

Hui kauhistus! ja Yökirja löytyvät myös yhteisniteestä Yötarinoita.

______________________________________________

★★★★★
Mauri Kunnas - Hui kauhistus!

Otava, 2008

Kirjastosta

★★★½
Mauri Kunnas - Kummallisuuksien käsikirja

Otava, 2011

Kirjastosta

★★★★★
Mauri Kunnas - Yökirja

Otava, 2007

Kirjastosta

Muita Kunnas-postauksia
Joulupukki
Apua, merirosvoja!
Viikingit tulevat!
Kuningas Artturin ritarit

Vampyrologia: Langenneiden todellinen historia

Rakas ystäväni, he ovat löytäneet minut, mutta väliäkö sillä. 
Olen menneisyyden mies, ja sinä olet tulevaisuus.

kirjan alku

Ensimmäiseksi huomion kiinnitti Vampyrologian upean näköinen kansi ja näyttävä on koko sisuskin. Kirja on luokiteltu tietokirjaksi, no jaa..., fiktiivinen tietokirja mielummin. Se on näköispainos erään vampyyritutkijan kadonneista muistiinpanoista. Siinä on esitetty kattava kuvaus langenneiden eli tutummin vampyyreiden historiasta. "Tämä ei kansantarua tai fantasiaa; tämä on painajainen, johon ihmiskunnan on pakko herätä." Vampyrologia esittelee monenlaista faktaa langenneista kuten vampyyrien polveutumisen, muuttumisen rituaalit, hahmon vaihtaminen, suojautuminen ja historialliset vampyyrit. Rinnalla kulkee kirjeenvaihto vampyyritutkijan ja erään salaperäisen kreivittären välillä, joka saa lopulta huolestuttavia piirteitä.



Tuo pieni tarina oli itseasiassa aika kiva lisä kirjaan, sillä etukäteen ajattelin tässä kerrottavan lähinnä "faktoja" vampyyreistä. Visuaalisuus ja ne kaikki pienet hauskat paperinpalaset ynnä muut ovat teoksen paras osuus. Nämä hiplailukirjat ovat vaan niin kivoja. Piirrokset ovat todella lumoavia ja taitavasti tehtyjä. Vampyrologia on selvästi suunnattu ihmisille, jotka tykkäävät tutkia ja ihmetellä ja kokea löytämisen ilon. Vampyyreistä tykkääminen ei myöskään haittaa.

_______

Vampyrologia: Langenneiden todellinen historia
Tekijä: Nicky Raven
Kuvitus: Gary Blythe

(Vampireology - The True History of the Fallen Ones, 2010)

Egmont, 2010

Kirjastosta
Hämärän jälkeen -haaste
Halloween-haaste
Tähtiä: ★★★★

Jonathan Carrollin novelleja

Naurujen maa ja Valkoiset omenat ovat minua aikoinaan ilahduttaneet ja koska harmillisesti muuta miehen tuotantoa ei ole tähän mennessä suomennettu, lähdin lukemaan novelleja, joita on ilmestynyt siellä sun täällä, novellikokoelmissa ja lehdissä. Niissäpä olikin etsiminen ja yksi viidestä jäi löytymättä.

Yksityiskohtien syvyys on ilmestynyt Portti-lehden numerossa 1/1991. Portti on scifin ja fantasian ystäville suunnattu lehti, jota julkaisee Tampereen Science Fiction Seura ry. Lehden mukaan siihen mennessä Jonathan Carrollin tuotantoa ei ollut tätä ennen suomennettu.

Novellissa naiskertoja poikkeaa lasilliselle punaviiniä Café Bremeniin rankan päivän jälkeen. Hänen hyräilynsä saa naapuripöydän miehen hyssyttelemään. Samalla nainen huomaa, että miehen edessä on kuvia hänen perheestään ja hämentyy. Kuvat esittävät huonoja tulevaisuudennäkymiä, johon suuntaan kaikki on tällä hetkellä menossa. Nainen voi kuitenkin vaikuttaa asioiden kulkuun miehen avulla, mutta tämä tarvitsee jotain vastineeksi, naisen lahjakkuuden.


Värisyttävän kosketuksen -antologiassa ilmestynyt novelli Neljännestä yli ymmärryksen on osa sen sisältämiä eroottisia kauhukertomuksia, jotka on toimittanut Michele Slung. Muita antologian kirjoittajia on mm. Stephen King, Angela Carter ja Clive Baker.

"Hän muuttui pimeässä aivan eri ihmiseksi. Nainen ei voinut nähdä häntä, joten hän olisi saattanut olla kuka tahansa."

Nainen ja mies ovat olleet yhdessä pitkään ja seksin piristämiseksi he ovat kuvitelleet olevansa tuhmassa kohtauksessa jonkun toisen kanssa. Viattomasti alkanut leikki saa mustasukkaisia piirteitä ja lopulta raja-aidat hämärtyvät.



Yksin hädässä on ilmestynyt Alienisti-lehden numerossa 1/2001, jota julkaisee Jyväskylän Science Fiction Seura 42. Novelli kertoo miehestä, joka ei suostu unohtamaan vaimoaan, vaikka on nähnyt tämän toisen miehen kanssa ja vieläpä tatuoidun ja pujopartaisen, vaikka vaimo inhoaa tatuointeja.

Pian realismi saa kyytiä ja kaiken takana on jotain todella yllättävää. Mieletön mielikuvitus tuolla Carrollilla.




Pyhän hirven kirkko ilmestyi osana Aavistus verta -kauhunovellikokoelmaa, jonka on toimittanut Ellen Datlow. Teemana on vampyyrit, mutta Carrollin novellissa ei pitkähampaisia verenimijöitä näy ja pienessä loppupuheessa Carroll kirjoittaakin, että "-- sanokaa mitä lystäätte, mutta vampyyreista suurin on kuolema."

Novelli muodostuu kirjeestä, jonka kirjoittaja on ollut lomamatkalla Sardiniassa ja joka muiden vieraiden kanssa on keskustellut unista. Yhden seurueen henkilön unet ovat alkaneet saada outoja fyysisiä piirteitä.

Näistä neljästä novellista tämä on hämärin ja taisi merkitys mennä minulta oli, vaikka kirjailija itse intoutui kirjoittamastaan. Kaikki näitä yhdistää jonkinasteinen outous, onhan kuitenkin kyse scifi- ja kauhukertomuksista. Näin ollen huomasin hypänneeni yli mukavuusalueeni, sillä juuri scifi (eikä oikeastaan kauhukaan) kuulu yleiseen lukemistooni. Uupumaan jäi ainoastaan Tähtivaeltaja 2/2001 ilmestynyt Uupunut enkeli (1990), mutta onneksi sain edes nämä neljä novellia haalittua käsiini.

_______

Jonathan Carroll - Yksityiskohtien syvyys

(The Sadness of Detail, 1990)

Omasta hyllystä

Jonathan Carroll - Neljännestä yli ymmärryksen

(-, 1990)

Kirjastosta

Jonathan Carroll - Yksin hädässä

(Alone Alarm, 1996)

Omasta hyllystä

Jonathan Carroll - Pyhän hirven kirkko 
(The Moose Church, 1991) 

Kannen kuva: Jukka Murtosaari

Kirjastosta

Muita postauksiani:
Jonathan Carroll: Valkoiset omenat

Vanhoja moderneja vampyyritarinoita

Ne ketkä luulivat löytävänsä listalta Twilightin kaltaisia kirjoja, voivat huokaista pettymyksestä tai helpotuksesta. Ihan miten vain. Alla olevat kirjat on kirjoitettu 1819-1954 luvulla ja jokainen on omalla tavallaan uraauurtava teos vampyyri- ja kauhugenressä. Kirjat on luettu silmällä pitäen Hämärän jälkeen -haastetta.

Vampyyri

John Polidorin Vampyyri on ensimmäinen moderni vampyyrikertomus, tarina verenhimoisesta lordi Ruthvenista. Vampyyrejä on ennenkin ollut kirjallisuudessa, mutta kyse on ollut pääasiassa maatyöläisistä, jotka palasivat kuolleista puraisemaan lampaita, lehmiä ja sukulaisiaan. Byronin henkilääkärinäkin toiminut Polidori esitteli kuitenkin ensimmäisenä viettelevän aristokraattivampyyrin kalpeine kasvoineen. "Matka lordi Ruthvenista kreivi Draculaan on vain lepakon siiven heilahdus--".

Vampyyri oli kauhukertomuskilpailun sivutuote, jonka Byron, Shelley, Mary Godwin ja tri John Polidor järjestivät Genevejärven huvilalla 1816. Frankenstein sai alkunsa samassa paikassa. Alle sadan sivun mittainen minikirja on taskuun sopivaa kokoa, mutta pienuudessaankin vaikuttavaa luettavaa. Seurapiireissä suosittu salaperäinen lordi Ruthvenista saa siveätkin neidit käyttäytymään sopimattomasti ja lukija aavistaa kaiken menevän kohti tuhoa. Onnellista loppua ei ole luvassa.

Carmilla

Carmilla on Sheridan Le Fanun tunnetuin kertomus, joka on vaikuttanut suuresti sekin myöhempään vampyyrikirjallisuuteen, kuten Bram Stokerin Draculaan. Esipuheen mukaan Carmilla on oppikirjaesimerkki klassisesta goottilaisesta kauhunovellista, siinä nuori neito joutuu vampyyrinaisen lumoihin. Jännitys rakentuu hienovaraisesti, lukija tietää asioiden oikean laidan ennen kirjan henkilöitä.

Tästä on tehty myös elokuvasovituksia kuuluisimpana Carl Dreyerin mukaelma Vampyr (1932). Siitä on kuitenkin poistettu kirjan sisältämät - yllättävän avoimet - viittaukset naisten väliseen rakkauteen. Carmilla on erittäin mainio ja hyvin kirjoitettu novelli.

Se oli kuin rakastajan kiihkeyttä; se sai minut nolostumaan, se oli vastenmielistä mutta silti vastustamatonta. Hekumallisin silmin hän veti minut lähelleen ja hänen kuumat huulensa vaelsivat poskeani pitkin, ja hän kuiskasi melkein nyyhkyttäen: "Sinä olet minun, ja me olemme yhtä ikuisesti."

Olen legenda

Robert Neville on maailman viimeinen ihminen, sillä koko muu ihmiskunta on muuttunut vampyyreiksi. Tässä hirviöiden kansoittamassa maailmassa Neville ei kuitenkaan ole avuton, sillä yöt hän on turvassa linnoitetussa talossaan ja päivisin hän armottomasti saalistaa ja tappaa vampyyreita yrittäen samalla löytää selitystä vampyyrien olemassaololle. Mutta kuinka pitkään yksinäinen mies voi selvitä maailmassa, jossa elää pelkkiä hirviöitä? Vai onko hän sittenkään niin yksin kuin kuvittelee? Takakansi

Olen leganda on scifin ja kauhun klassikkoteos, jota on luonnehdittu tärkeimmäksi vampyyriromaaniksi Stokerin Draculan jälkeen. Samalla kirja on voimakas kuvaus äärimmäisestä yksinäisyydestä ja turhautumisesta. Zombi-apokalypsitarinoiden lajityyppi on Richard Mathesonin kirjan myötä saanut alkunsa.

"Ei punasilmäisiä hirviöitä vaanimassa nukkuvien neitojen yllä, ei lepakoita räpyttelemässä ikkunoiden takana, ei mitään yliluonnollista. Vampyyri oli tosiasia, tarinaa ei vain ollut kerrottu oikein"

Kirjassa vampyyrit eivät ole tarunhohtoisia olentoja tai seksikkäitä miehiä nuorten naisten kimpussa. Aiemmat uskomukset on heitettävä romukoppaan, sillä tämän tarinan vampyyreille on olemassa tieteelliset syynsä. Kirjasta on tehty (tietenkin) elokuvasovituksia ja viimeksi tehdyssä pääosassa on Will Smith.

Aiheeseen sopiva kirjanmerkki :D

_______

John Polidori - Vampyyri

(The Vampyre and Other Tales of the Macabre, 1819)

Faros, 2005

Kirjastosta lainattu
Tähtiä: ★★★★

Sheridan Le Fanu - Carmilla ja muita kauhukertomuksia

(The House by the Chuchyard, 1863)

Savukeidas, 2012

Kirjastosta lainattu
Tähtiä: ★★★★★

Richard Matheson - Olen legenda

(I Am Legend, 1954)

Vaskikirjat, 20
Kansikuva: Jarno Kantelinen

Kirjastosta lainattu
Tähtiä: ★★★

Elizabeth Kostova - Historiantutkija

"Vuonna 1972 olin kuudentoista - nuori matkustamaan 
diplomaatin mukana työmatkoilla, isäni sanoi."

kirjan alku

Pitkään on Historiantutkija minua hyllyssä vaativasti tuijottanut, mutta ei se sentään siellä ole norkoillut yhtä kauan kuin eräät muut... Elättelin toiveita saada lukea tämän ohuempana painoksena, mutta näillä mennään. Historiantutkija on Elizabeth Kostovan esikoisteos.

Eletään vuotta 1972. Kuusitoistavuotias tyttö löytää isänsä kirjastosta lohikäärmeen kuvalla koristellun salaperäisen kirjan. Pian hän saa luettavakseen kirjeitä, joissa pahoitellaan lukijan kohtaloa: hän on astunut syvälle pimeyden ja pahuuden vaikutuspiiriin.

Kirjeet ja diplomaattina toimivan isän salaileva käyttäytyminen herättävät tytössä pelkoa ja hämmennystä. Vihdoin isä suostuu kertomaan professori Rossista, joka katosi tutkiessaan merkillistä historiallista arvoitusta. Hän paljastaa seuranneensa Rossin jalanjälkiä eri puolilla Eurooppaa yhdessä professorin tyttären Helenin kanssa. Pahuuden lähde kutsui heitä selittämättömällä tavalla puoleensa, ja samalla kasvoi halu tietää siitä enemmän.

Vähitellen, mutta vääjäämättä tyttö saa kuulla Rossin, isänsä ja Helenin jäljittäneen ihmisvereen ja pimeyteen viehtynyttä hahmoa, joka on kauan sitten jättänyt taakseen elämän ja kuoleman rajan. Ensimmäisen kerran hänestä kirjoitettiin 1400-luvulla Draculana, lohikäärmeen poikana. Missä on hänen viimeinen hautasijansa? Miksi mysteeri on houkutellut puoleensa yhä uusia tutkijoita, jotka samalla asettavat henkensä suureen vaaraan? Vastaukset vaativat pahuuden kohtaamista silmästä silmään…  Takakansi

"Silloin en vielä tiennyt, niin kuin nyt tiedän, mitä hänen kesken jättämänsä lause jätti 

ilmaan - kaikki hyödyttömät sanat, menetyksen koko sanoinkuvaamattoman litanian."

Haaveilin lukiessa jonkinlaisista lyijykynäpiirroksista, joista olisi visuaalisesti nähnyt kaikki hienot historialliset paikat, joita Kostova pitkin matkaa kuvailee. Niin paljon en nimittäin ole reissanut, että tietäisin miltä ne kaikki näyttävät. Suurena yllätyksenä ei tullut, että Historiantutkijassa käsitellään paaaaljon historiaa, joka on suurin syy kirjan paksuuteen. Allekirjoittanut väsähti kaiken tietomäärän keskelle, en ole ihan niin intohimoinen historianharrastaja mitä kirja olisi vaatinut. En muista missä tämä oli (harhaisesti!) kauhukirjaksikin luokiteltu, no onhan tässä vampyyri. Ei kovin jännittävä muuten. Tai sitten tytön isän ja Helenin tutkimukset ehti puuduttaa aivot.

_______

Elizabeth Kostova - Historiantutkija

(The Historian, 2005)

WSOY, 2006
Päällys: Sanna Sorsa

Omasta hyllystä
Tähtiä: ★★½

TEATTERI: Vampyyrien tanssi

Miiko Toiviainen
Helsingin Kaupunginteatteri / Kuva © Mirka Kleemola 

Alkuun täytyy sanoa, että olen enemmänkin käynyt katsomassa pelkkiä näytelmiä, musikaalit eivät jostain syystä ole saaneet innostumaan - kunnes huomasin Helsingin Kaupunginteatterin ohjelmistossa Vampyyrien tanssin. Ja miksi? Tarina on ennestään tuttu Roman Polanskin The Fearless Vampire Killers or Pardon Me, But Your Teeth Are in My Neck (1967) -elokuvasta, joka sekin näytelmän tapaan edustaa kauhukomediaa. Vaativa laji, mutta onnistuessaan todella nautittavaa katsottavaa - aivan kuten tässäkin esimerkillisessä tapauksessa.

Vampyyrien tanssi on kerrassaan huikea musikaali! Jo pelkkä alku oli älyttömän hieno: Quasimodo-tyyppinen rääsyläinen soittamassa urkuja antaumuksella sävelten kajahtaessa voimallisesti salin takaosaan saakka. Se oli menoa se!

Petrus Kähkönen ja Raili Raitala
Helsingin Kaupunginteatteri / Kuva © Mirka Kleemola

Professori Abronsius (Antti Timonen/ Tuukka Leppänen) ja Alfred (Petrus Kähkönen/ Miiko Toiviainen) ovat tulleet syrjäiselle seudulle etsimään vampyyrejä ja asettuvat matkallaan majataloon, jonka omistajan herttaiseen tyttäreen Sarahiin (Raili Raitala/ Anna Victoria Eriksson) Alfred rakastuu. Lähistöllä asuva vampyyri kreivi von Krolock (Jonas Saari/Mikko Vihma) saa kuitenkin Sarahin pauloihinsa ja houkuteltua tämän mukaansa. Professori Abronsius ja Alfred seuraavat jälkiä kreivin linnaan.

Lavasteisiin ja näyttelijöiden asuihin on panostettu oikein huolella yksityiskohtia myöten ja pieneen tilaan on ihmeellisesti saatu mahtumaan kaikenlaista. Näyttävää jälkeä, ihan silmiä hivelee. Toisenlaista silmänruokaa tarjoilee tässä tapauksessa Mikko Vihman esittämä karismaattinen kreivi von Krolock (elokuvaversion kreivi ei sen sijaan mitenkään erityisen miellyttävä ollut), joka olisi varmasti saanut houkuteltua katsomosta aika montakin naispuolista katsojaa mukaansa. Komeaääninenkin vielä!

Mikko Vihma
Helsingin Kaupunginteatteri / Kuva © Mirka Kleemola 

Toinen laulullisesti todella lahjakas on Raili Raitala, joka valloittaa suurilla, herttaisilla silmillä ja leiskuvan punaisilla hiuksillaan, jotka toivat välittömästi mieleen Sharon Taten elokuvassa esittämän Sarahin. Hyvä ratkaisu. Yhteislauluista ei valitettavasti meinannut aina saada selvää sanoista, yksilauluista yleisesti ottaen sai. Musikaalin komediapuolesta piti suurimmaksi osaksi huolen parivaljakko professori Abronsius ja Alfred. Heillä tuntui pelaavan yhteen todella hyvin. Minä vain nojasin tuolissa taaksepäin ja nautin - ja nauroin.

Sanna Majuri, Antti Timonen ja Petrus Kähkönen

 Helsingin Kaupunginteatteri / Kuva © Mirka Kleemola

Kyllä minä etukäteen paljon tältä odotinkin kaiken hehkutuksen keskellä, mutta en joutunut pettymään! Turhaa ei siis se kaikki ylistys ole ollut.

_______________________

Michael Kunze - Jim Steinman
Script & Lyrics by Michael Kunze, Music by JIM Steinman  
Vocal and Dance Arrangements Michael Reed, Orchestrations Steve Margoshes 
  
Rooleissa Mikko Vihma, Raili Raitala, Jonas Saari, Anna Victoria Eriksson, Petrus Kähkönen, Antti Timonen, 

Tuukka Leppänen, Vuokko Hovatta, Leenamari Unho, Sanna Majuri, Laura Alajääski, Kari Mattila, 

Risto Kaskilahti, Miiko Toiviainen, Sofia Hilli, Juha Jokela, Kirsi Karlenius, Ilkka Kokkonen, Kai Lähdesmäki,

Hanna Mönkäre, Unto Nuora, Emilia Nyman, Sami Paasila, Tiina Peltonen, Peter Pihlström, Tuukka Raitala, 

Inka Tiitinen, Kaisa Torkkel 
  
Suomennos Marika Hakola, Ohjaus ja koreografia Markku Nenonen 
Kapellimestari Eeva Kontu, Lavastus Jani Uljas ja Jari Ijäs 
Puvut Elina Kolehmainen, Valosuunnittelu William Iles 
Äänisuunnittelu Kirsi Peteri ja Jori Tossavainen
Naamiointi ja kampaukset Jutta Kainulainen, Henri Karjalainen, Anu
Laaksonen, Milja Mensonen, Jaana Nykänen  

Chris Riddell - Ada Gootti ja kuoloa kamalammat kestit (#2)

"Ada hypähti seitsemän pienen savupiipun yli 
eleganteilla mustilla nuorallatanssijantossuillaan."

kirjan alku

On viimein tullut aika järjestää perinteikkäät täysikuukestit ja Kalmatollon suuret leipojaiset. Kalmatollon kartano täyttyy kuuluisista taiteilijoista, kokeista ja muista merkittävistä vieraista. Ada Gootti aavistelee kuitenkin, että Nurjamaa juonii jotain... Kaiken lisäksi Adan ujolla kamaripalvelijalla Marylebonella on yllättävä salaisuus, ja vaikuttaa pahasti siltä, että kaikki ovat unohtaneet Adan syntymäpäivän! Takakansi

Ada Gootti ja hiiren haamu oli viime vuonna yksi suurista ilostuttajista ja Adassa on paljon samaa kuin Bradleyn luomassa iki-ihanassa Flavia-hahmossa, jonka pariin itseasiassa palasin heti tämän kirjan jälkeen. Itsenäinen ja toimelias tyttö, joka ajautuu seikkailuihin kera mitä mahtavimpien seuralaisten. Periaatteessa kirjassa on yksi punainen lanka, jota rikastuttamaan on keksitty monia sivujuonteita, joita sitten käsitellään enemmän tai vähemmän.

Siitä ei pääse yli eikä ympäri, etteikö Riddellin kuvat olisi hyvin taidokkaasti tehty ja niitä onneksi esiintyy kirjassa melkeinpä joka sivulla. Hahmot ovat hyvin persoonallisen näköisiä, vaikka tällä kertaa tuntuikin heitä olevan ehkä vähän liian suuri joukkio. Monet olivat onneksi ennestään tuttuja edellisestä kirjasta.

Kirjan lopusta löytyy edellisen kirjan tapaan erillinen pieni suloinen tarina Adan kamaripalvelija Marylebonen elämästä. Tällä kertaa tarina oli erityisen toimiva ja vetävä. Tuollaiset pienet kivat lisäjutut ovat aivan ihastuttavia. Ada Gootti ja kuoloa kamalammat kestit on nopea ja maukas luettava ja mikäli näitä suomennetaan vielä lisää, niin aion ehdottomasti lukea.

Hagridin sukulainen kenties?

_______

Chris Riddell - Ada Gootti ja kuoloa kamalammat kestit

(Goth Girl and the Fete Worse Than Death, 2014)

Gummerus, 2016

Kirjastosta lainattu
Tähtiä: ★★★★½

Muita postauksiani:
Chris Riddell - Ada Gootti ja hiiren haamu

Bret Easton Ellis - Paljastajat

"Bruce soittaa Los Angelesista pilvessä ja auringon 
polttamana, ja sanoo minulle olevansa pahoillaan."

kirjan alku

Jos ei onnelliset tarinat ja miellyttävät päähenkilöt jostain syystä inspiroi ja haluat järkyttää itseäsi ja hieman laajentaa putkinäköisyyttä, ottaa laput pois silmistä, niin Paljastajiin on hyvä tarttua. Lukukokemus ei ollut mikään valoisa ja minun pitikin muistutella itselleni miksi ylipäätään pidin Easton Elliksen Alta nollasta. Ehkä yhden hänen kirjansa lukeminen toimii sopivana shokkihoitona matkalla vahvasti hedonistiseen maailmaan, mutta liika on liikaa. Amerikan psyko oli ainakin jo liikaa.

1980-luvun nuoret ovat menettäneet otteensa ympäröivästä maailmasta ja ajautuneet pinnallisuuden paratiisiin. "Los Angeles on amerikkalaisten myyttien ja unelmien kohtu ja hauta. Se ruumiinavaa tässä poikkeuksellisessa kirjassa joukon ihmisiä, jotka ovat ansassa ympäristön hekumallisessa kauneudessa ja omassa musertavassa moraalittomuudessaan." Vääryyden raja on jo aikoja sitten hämärtynyt ja tehdä saa ihan mitä huvittaa. Mikään ei kosketa. "Paljastaessaan nihilististä elämäänsä he pakenevat, toteavat itsensä parantumattomiksi tai luovuttavat tietäessään ettei sokaiseva pinnallisuus riitä auttamaan heitä, mutta oikeutuksensa olemassa oloonsa he aina löytävät."

Paljastajat koostuu lyhyistä novelleista, joissa kaikissa on keskenään samanlainen sanoma. Novellissa esiintyvien häiriintyneiden ja hukassa olevien nuorten elämä koostuu huumeista, seksistä, alkoholista ja väkivallasta. Heillä on huutava tyhjiö omassa sielunelämässäja millään ei ole merkitystä, muuta kuin itsellä. Mielihaluja saa vapaasti toteuttaa vailla seurauksia. Korostunut materialismi linkittyy tähän myös vahvasti. Välillä myös mietin mikä on saanut Easton Elliksen näitä kirjoja kirjoittamaan?

Kirjan pohjalta on tehty samanniminen elokuva ja trailerista päätellen kyse on leppoisammasta versioista. Siinä näyttelee mm. Winona Ryder ja tv-sarja Fargosta tuttu Billy Bob Thornton. Ehkä vielä joskus jonkun Bret Easton Elliksen kirjan luen. Älä vaan kysy miksi. Nyt on viimeinenkin viime vuoden puolella luettu kirja postattu ja seuraavaksi varmaan palailen (viimein) 2015 vuoden kirjatilaston kanssa.

_______

Bret Easton Ellis - Paljastajat

(The Informers, 1994)

Pikku-idis, 20
Kansi: Pia Pirhonen

Omasta hyllystä
Tähtiä: ★★

Muita postauksiani:
Bret Easton Ellis - Alta nollan

Sergei Lukjanenko - Yöpartio

"Liukuportaat kulkivat hitaasti, hieman nytkähdellen, 
kuten vanhoilla metroasemilla yleensä."

kirjan alku

Yöpartio aloittaa viisiosaisen sarjan Valon ja Pimeyden taisteluista ja vielä viimeisen osan suomennosta ilmeisesti odotellaan. Takakannen mukaan kirja on fantasiaa/kauhua, mutta tuo kauhu osa on hieman kyseenalainen. Jännitys-sana toimisi paremmin. Pidän kansista kovasti, vaikka se antaakin kirjasta aika rajun kuvan. Aivan noin kovanaamaksi kirjan päähenkilöä Antonia en sanoisi, mutta ymmärrän kansien tarkoituksen.

Moskovassa tavallisten ihmisten joukossa elävät vampyyrit, ihmissudet ja noidat. He ovat jakautuneet Valon ja Pimeyden puolelle ja pitääkseen sovun yllä on Valon puoli perustanut Yöpartion ja Pimeyden puoli Päiväpartion. Niiden tarkoitus on vahtia toisen puolen toimintaa ja katsoa etteivät he ylitä oikeuksiaan kuten etteivät vampyyrit metsästä luvatta ihmisiä. Keskitason velho, Anton, kuuluu Yöpartioon ja hän joutuu ensimmäistä kertaa aivan ummikkona kenttätöihin ja samantien hänet vetäistään mukaan juonitteluihin.

"Valitsin paikan, jossa oli mahdollisimman vähän ihmisiä, ja riuhtaisin itseni irti varjostani. Tavalliseen tapaan ohikulkijoiden katseet kääntyivät välittömästi sivuun. Kuinka monta kertaa päivässä  te ihmiset törmäätte meihin... Valon ja Pimeyden palvelijoihin, velhoihin ja ihmissusiin, noitiin ja parantajiin. Katsotte meihin päin, mutta teille ei ole oikeutta nähdä meitä. Olkoon niin myös vastaisuudessa."

 

Ihanaa, ettei päähenkilö ole mikään kaikkein paras ja kyvykkäin, kaikki-onnistuu -tyyppi. Samaistun paremmin normaaleihin, ongelmien kanssa oikeasti taisteleviin henkilöihin. Anton löytää itsensä ison työurakan keskeltä ja häntä vaivaa myös moraaliset kysymykset, joihin ei ole helppoa tai sitä oikeaa ratkaisua. Kaikki nuo seikat tekevät kirjan henkilöstä niin paljon uskottavamman. Kiinnostavia hahmoja oli myös muutama muu lisää kuten Antonin työkumppani Olga, jonka hän ensi kertaa tapasi pöllön hahmossa. Monet muut jäivätkin sitten aika etäisiksi.

Pidän Yöpartiota hyvin omalaatuisena kirjana, jonka lukeminen oli erittäin virkistävää. On vampyyrejä, ihmissusia ja rakkautta, mutta kliseisiin kirjailija ei sorru, vaikka noista edellä mainituista saisi vaikka minkälaisen flopin tehtyä. Voin vain kuvitella miltä sarja näyttäisi, jos se olisi annettu jonkun toisen kirjailijan käsiteltäväksi... Hyvä siis näin. Erittäin hyvä. Yöpartio on myöskin toiminnantäyteinen, mutta liian hengästyttäväksi meno ei kuitenkaan mene. Valppaana Yöpartio vahtii Pimeyden tekemisiä ja toisinpäin.

Musiikista kiinnostunut saattaa saada muutamia kuuntelemisen arvoisia vinkkejä; venäläistä ja sitten ihan englantilaista.

_______

Sergei Lukjanenko - Yöpartio

(Ночной дозор, 1998)

Into, 2012
Kansi: Tex Hänninen / BunnyDuck Grafiks

Kirjastosta lainattu
Tähtiä: ★★★½

Buffy - vampyyrintappaja: Pitkä matka kotiin vol.1

"Mitä maailman muuttamiseen tulee... Kun se on kerran 
tehty, maailma ei enää ole entisensä."

kirjan alku

Byffy - vampyyrintappaja tv-sarja lopetettiin seitsemännen kauden jälkeen ja jatkettiin sitten sarjakuvan muodossa, jotenka Pitkä matka kotiin käsittää ikään kuin kahdeksannen kauden.

Vampyyrintappajat ovat ryhmittyneet suureksi joukoksi ja laittavat paikat mäsäksi. Sarjakuvan keskiössä on edelleen Buffy, joka ensimmäisellä kaudella sai tietää olevansa Valittu (kuulostaapa harrypottermaiselta), mutta jolla meni aikaa tuon asian hyväksymiseen. Nykyään tappohommat näyttävät sujuvan aikamoisella rutiinilla.

Kyllähän tämän sarjakuvan ihan tajusi, vaikka täytyy myöntää, että jotkut käänteet meni ohi aika reippaasti ja syy ei kuulemma ole pelkästään siinä etten noita kaikkia tuotankausia ole nähnyt, mutta kyllähän tämä on ensisijaisesti tarkoitettu asiaan perehtyneelle. Ja totean tehteeni oikein päätöksen, kun Buffyn katselemisen lopetin - olisinkohan ehkä muutaman alkujakson nähnyt :D

Eteneminen on hiukkasen sekavanpuoleista ja epäloogista ja jotenkin vaan sekopäistä. Puolet enemmällä sivumäärällä olisi voinut ehtiä avaamaan tapahtumia hiukan paremmin. Pieni selkeytys tarinaan ei olisi haitannut.

Sarjakuvien kansiin on joissain tapauksissa panostettu paljon enemmän kuin sisältöön tai ainakin juuri tämän kannen piirrustustyyli miellyttää silmää enemmän kuin itse ruudut. Huijausta, joutuu pettymään kun odotti toisenlaista.

_______

Joss Whedon - Buffy - vampyyrintappaja: Pitkä matka kotiin vol.1
Piirros: Georges Jeanty
Kansitaide: Jo Chen

(Buffy the Vampire Slayer: Volume One: The Long Way Home, 2007)

readme.fi, 2009

Kirjastosta lainattu
Tähtiä: ★½