Bret Easton Ellis - Paljastajat

"Bruce soittaa Los Angelesista pilvessä ja auringon 
polttamana, ja sanoo minulle olevansa pahoillaan."

kirjan alku

Jos ei onnelliset tarinat ja miellyttävät päähenkilöt jostain syystä inspiroi ja haluat järkyttää itseäsi ja hieman laajentaa putkinäköisyyttä, ottaa laput pois silmistä, niin Paljastajiin on hyvä tarttua. Lukukokemus ei ollut mikään valoisa ja minun pitikin muistutella itselleni miksi ylipäätään pidin Easton Elliksen Alta nollasta. Ehkä yhden hänen kirjansa lukeminen toimii sopivana shokkihoitona matkalla vahvasti hedonistiseen maailmaan, mutta liika on liikaa. Amerikan psyko oli ainakin jo liikaa.

1980-luvun nuoret ovat menettäneet otteensa ympäröivästä maailmasta ja ajautuneet pinnallisuuden paratiisiin. "Los Angeles on amerikkalaisten myyttien ja unelmien kohtu ja hauta. Se ruumiinavaa tässä poikkeuksellisessa kirjassa joukon ihmisiä, jotka ovat ansassa ympäristön hekumallisessa kauneudessa ja omassa musertavassa moraalittomuudessaan." Vääryyden raja on jo aikoja sitten hämärtynyt ja tehdä saa ihan mitä huvittaa. Mikään ei kosketa. "Paljastaessaan nihilististä elämäänsä he pakenevat, toteavat itsensä parantumattomiksi tai luovuttavat tietäessään ettei sokaiseva pinnallisuus riitä auttamaan heitä, mutta oikeutuksensa olemassa oloonsa he aina löytävät."

Paljastajat koostuu lyhyistä novelleista, joissa kaikissa on keskenään samanlainen sanoma. Novellissa esiintyvien häiriintyneiden ja hukassa olevien nuorten elämä koostuu huumeista, seksistä, alkoholista ja väkivallasta. Heillä on huutava tyhjiö omassa sielunelämässäja millään ei ole merkitystä, muuta kuin itsellä. Mielihaluja saa vapaasti toteuttaa vailla seurauksia. Korostunut materialismi linkittyy tähän myös vahvasti. Välillä myös mietin mikä on saanut Easton Elliksen näitä kirjoja kirjoittamaan?

Kirjan pohjalta on tehty samanniminen elokuva ja trailerista päätellen kyse on leppoisammasta versioista. Siinä näyttelee mm. Winona Ryder ja tv-sarja Fargosta tuttu Billy Bob Thornton. Ehkä vielä joskus jonkun Bret Easton Elliksen kirjan luen. Älä vaan kysy miksi. Nyt on viimeinenkin viime vuoden puolella luettu kirja postattu ja seuraavaksi varmaan palailen (viimein) 2015 vuoden kirjatilaston kanssa.

_______

Bret Easton Ellis - Paljastajat

(The Informers, 1994)

Pikku-idis, 20
Kansi: Pia Pirhonen

Omasta hyllystä
Tähtiä: ★★

Muita postauksiani:
Bret Easton Ellis - Alta nollan

Bret Easton Ellis - Alta nollan

Alta nollan - Bret Easton Ellis

(Less Than Zero, 1985)

Tammi, 2012
Kansi: Markko Taina
Kannen kuva: iStockphoto

Omasta hyllystä

"Los Angelesin moottoriteillä ihmiset pelkää tulla liittymistä."

kirjan alku 

Joululahjaksi saatu kirja päätyi luettavaksi heti itselleni ostaman joululahjan (Manhattanin valot) jälkeen, sillä molempien kirjojen teemat pyörivät aikalailla samojen asioiden ympärillä: tyhjyys, huumeet, yöelämä... Aika roisi viikko siis on ollut takana. Alta nollan on Bret Easton Elliksen esikoisteos ja kirjailija oli tuolloin vain 20-vuotias. Paremmin hänet kuitenkin tunnetaan Amerikan psykosta, joka on hyvin ravisuttava teos ja johon ei tee mieli enää ikinä palata.

Clay on saapunut jouluksi kotiin ja pyöriin vanhan kaveriporukkansa kanssa vetäen viivaa ja mennen bileistä toisiin. Nämä hedonistiset rikkaat kakarat eivät tunnu tekevän elämällään mitään järkevää ja heidän tekemisensä ovat lähinnä ajantappoa. Selvinpäin ei ole suotavaa olla, sillä pitäähän olla jotain tylsyyttä vastaan. Kaverisuhteet ovat pinnallisia ja kanssakäyminen merkityksetöntä. Kertojana ja kirjan äänenä on Clay, mutta aivan kuin joku ulkopuolinen tarkkailisi tapahtumia ilman mitään tunnesidettä asiohin ja ihmisiin. Hän selostaa vain mitä tapahtuu kylmän viileään sävyyn.

Kukaan ei välitä kenestäkään ja vanhemmat ovat välinpitämättömiä lastensa elämän ja tekemisten suhteen. Taitavat olla itsekin aikamoisessa pöllyssä. Clayn sisarukset pystyvät puhumaan rauhassa ja avoimesti omasta huumeiden käytöstä samalla kun äiti ajaa autoa. No problem. Tämä yleinen välinpitämättömyys ja elämän tyhjyys valtaa koko kirjan ja sen täyttää vain huumeet, bileet ja satunnaiset sänkykumppanit. Claykin joutuu jossain vaiheessa miettimään mitkähän hänen sisarustensa nimet olivatkaan.

"Mutta ethän sä tartte mitään. Sulla on jo kaikki", mä sanon sille.
Rip katsoo mua. "Eikä oo."
"Mitä?"
"Ei mulla oo."
Seuraa hetken hiljaisuus ja sitten mä sanon: "Voi vittu Rip, mitä sulla ei muka oo?"
"Mull ei oo mitään menetettävää." Rip kääntyy ja menee takaisin makuuhuoneeseen.

Claylla on myös näennäisesti tyttöystävä Blair, mutta bileissä heillä molemmilla on säpinää muiden kanssa, eikä kumpaakaan oikein kiinnosta toisen tekeminen, varsinkaan Clayta, jonka mielestä he eivät edes enää ole yhdessä. Ja sattumaa tai ei, Clayn diilerin nimi on osuvasti Rip. Clay tapaa lomallaan paljon ihmisiä muttei muista edes missä hän heidät on tavannut ja keitä he ovat. Meno on sen verran villiä. Clayn "pelastus" on sentään opiskelut ja lopussa näyttää olevan myös toivonpilkahdus - tai niin minä haluan ajatella.

Ei ole helppoa lukea nuorista joiden elämä on ihan sekasin ja vailla päämäärään, eikä kukaan puutu asioihin. Niin se elämä kulkee merkitsemättömyydessä päivästä toiseen. Suureksi ihmetyksekseni huomasin Clayn käyvän psykiatrilla juttelemassa omasta elämästään. Tai niin olisi varmasti tarkoitus, mutta psykiatri on se joka omista jutuistaan jauhaa, sillä Clay ei itse kauheasti vaivaudu avautumaan. Ja sitten kun se hetki koittaakin, niin psykiatria ei voisi vähempää kiinnostaa Clayn ongelmat.

"-- js mulle nousee kylmä hiki pintaan ja huoneen toisella puolella istuu yks nuori kundi jonka mä jotem kuten tunnen ja se tuijottaa mua ja mä tuijotan vastaan ja mietin hämillään tunteekohan se mut mutta sitten mä tajuun että se on ihan turhaa. Kundi on niin pilvessä ettei se näe mua, ei näe mitään."

Alta nollan on hämmentävä kirja, mutta onneksi tiesin jo etukäteen Easton Elliksen rajun tyylin, sillä Amerikan psyko on vielä astetta rankempi tähän verrattuna. Tämä tyyli mikä Easton Elliksellä oli jo Amerikan psykon aikaan nostaa rumaa päätään tässä esikoisteoksessa: seksiä, väkivaltaa ja huumeita. Ja mieluitenkin kaikki samaan aikaan. Alta nollan vasta enteilee mihin suuntaan kirjailija on tulevaisuudessa menossa. Aivan mikään höpönpöppö kirja ei ole, sillä kyseessä on kuitenkin jonkin sortin kasvukertomus Clayn osalta. Loppua kohden hänellä tulee raja vastaan, eikä hän hyväksy kaikkia muiden juttuja enää, eikä näin ollen halua olla edes osallisena sellaiseen järjettömyyteen. Hyvä Clay!

Hieno ja sopivan moderni kansi on kirjassa, sillä Alta nollan ei tunnu vanhentuneen päivääkään 80-luvulta, vaan on edelleen valitettavasti hyvinkin ajankohtainen. Kirjasta on tehty myös samanniminen elokuva 1987, näyttelijöinä Andrew McCarthy, Robert Downey Jr. ja Jami Gertz. Se on rankka, mutta hieno elokuva, että jos tämän kirjan lukeminen ei kiinnosta, niin katso ihmeessä edes elokuva! Elokuva ei juurikaan seuraa kirjan juonetonta juonta, vaan siinä on selkeä tarina. Kirjailija itse ei tosin tainnut elokuvasta pitää ollenkaan. No eihän niillä kauheasti yhteistä olekaan.

Kirjalla on myös jatko-osa Kalliit yöt.

Tähtiä: ★★★