Bret Easton Ellis - Alta nollan

Alta nollan - Bret Easton Ellis

(Less Than Zero, 1985)

Tammi, 2012
Kansi: Markko Taina
Kannen kuva: iStockphoto

Omasta hyllystä

"Los Angelesin moottoriteillä ihmiset pelkää tulla liittymistä."

kirjan alku 

Joululahjaksi saatu kirja päätyi luettavaksi heti itselleni ostaman joululahjan (Manhattanin valot) jälkeen, sillä molempien kirjojen teemat pyörivät aikalailla samojen asioiden ympärillä: tyhjyys, huumeet, yöelämä... Aika roisi viikko siis on ollut takana. Alta nollan on Bret Easton Elliksen esikoisteos ja kirjailija oli tuolloin vain 20-vuotias. Paremmin hänet kuitenkin tunnetaan Amerikan psykosta, joka on hyvin ravisuttava teos ja johon ei tee mieli enää ikinä palata.

Clay on saapunut jouluksi kotiin ja pyöriin vanhan kaveriporukkansa kanssa vetäen viivaa ja mennen bileistä toisiin. Nämä hedonistiset rikkaat kakarat eivät tunnu tekevän elämällään mitään järkevää ja heidän tekemisensä ovat lähinnä ajantappoa. Selvinpäin ei ole suotavaa olla, sillä pitäähän olla jotain tylsyyttä vastaan. Kaverisuhteet ovat pinnallisia ja kanssakäyminen merkityksetöntä. Kertojana ja kirjan äänenä on Clay, mutta aivan kuin joku ulkopuolinen tarkkailisi tapahtumia ilman mitään tunnesidettä asiohin ja ihmisiin. Hän selostaa vain mitä tapahtuu kylmän viileään sävyyn.

Kukaan ei välitä kenestäkään ja vanhemmat ovat välinpitämättömiä lastensa elämän ja tekemisten suhteen. Taitavat olla itsekin aikamoisessa pöllyssä. Clayn sisarukset pystyvät puhumaan rauhassa ja avoimesti omasta huumeiden käytöstä samalla kun äiti ajaa autoa. No problem. Tämä yleinen välinpitämättömyys ja elämän tyhjyys valtaa koko kirjan ja sen täyttää vain huumeet, bileet ja satunnaiset sänkykumppanit. Claykin joutuu jossain vaiheessa miettimään mitkähän hänen sisarustensa nimet olivatkaan.

"Mutta ethän sä tartte mitään. Sulla on jo kaikki", mä sanon sille.
Rip katsoo mua. "Eikä oo."
"Mitä?"
"Ei mulla oo."
Seuraa hetken hiljaisuus ja sitten mä sanon: "Voi vittu Rip, mitä sulla ei muka oo?"
"Mull ei oo mitään menetettävää." Rip kääntyy ja menee takaisin makuuhuoneeseen.

Claylla on myös näennäisesti tyttöystävä Blair, mutta bileissä heillä molemmilla on säpinää muiden kanssa, eikä kumpaakaan oikein kiinnosta toisen tekeminen, varsinkaan Clayta, jonka mielestä he eivät edes enää ole yhdessä. Ja sattumaa tai ei, Clayn diilerin nimi on osuvasti Rip. Clay tapaa lomallaan paljon ihmisiä muttei muista edes missä hän heidät on tavannut ja keitä he ovat. Meno on sen verran villiä. Clayn "pelastus" on sentään opiskelut ja lopussa näyttää olevan myös toivonpilkahdus - tai niin minä haluan ajatella.

Ei ole helppoa lukea nuorista joiden elämä on ihan sekasin ja vailla päämäärään, eikä kukaan puutu asioihin. Niin se elämä kulkee merkitsemättömyydessä päivästä toiseen. Suureksi ihmetyksekseni huomasin Clayn käyvän psykiatrilla juttelemassa omasta elämästään. Tai niin olisi varmasti tarkoitus, mutta psykiatri on se joka omista jutuistaan jauhaa, sillä Clay ei itse kauheasti vaivaudu avautumaan. Ja sitten kun se hetki koittaakin, niin psykiatria ei voisi vähempää kiinnostaa Clayn ongelmat.

"-- js mulle nousee kylmä hiki pintaan ja huoneen toisella puolella istuu yks nuori kundi jonka mä jotem kuten tunnen ja se tuijottaa mua ja mä tuijotan vastaan ja mietin hämillään tunteekohan se mut mutta sitten mä tajuun että se on ihan turhaa. Kundi on niin pilvessä ettei se näe mua, ei näe mitään."

Alta nollan on hämmentävä kirja, mutta onneksi tiesin jo etukäteen Easton Elliksen rajun tyylin, sillä Amerikan psyko on vielä astetta rankempi tähän verrattuna. Tämä tyyli mikä Easton Elliksellä oli jo Amerikan psykon aikaan nostaa rumaa päätään tässä esikoisteoksessa: seksiä, väkivaltaa ja huumeita. Ja mieluitenkin kaikki samaan aikaan. Alta nollan vasta enteilee mihin suuntaan kirjailija on tulevaisuudessa menossa. Aivan mikään höpönpöppö kirja ei ole, sillä kyseessä on kuitenkin jonkin sortin kasvukertomus Clayn osalta. Loppua kohden hänellä tulee raja vastaan, eikä hän hyväksy kaikkia muiden juttuja enää, eikä näin ollen halua olla edes osallisena sellaiseen järjettömyyteen. Hyvä Clay!

Hieno ja sopivan moderni kansi on kirjassa, sillä Alta nollan ei tunnu vanhentuneen päivääkään 80-luvulta, vaan on edelleen valitettavasti hyvinkin ajankohtainen. Kirjasta on tehty myös samanniminen elokuva 1987, näyttelijöinä Andrew McCarthy, Robert Downey Jr. ja Jami Gertz. Se on rankka, mutta hieno elokuva, että jos tämän kirjan lukeminen ei kiinnosta, niin katso ihmeessä edes elokuva! Elokuva ei juurikaan seuraa kirjan juonetonta juonta, vaan siinä on selkeä tarina. Kirjailija itse ei tosin tainnut elokuvasta pitää ollenkaan. No eihän niillä kauheasti yhteistä olekaan.

Kirjalla on myös jatko-osa Kalliit yöt.

Tähtiä: ★★★

  

Jay Mclnerney - Manhattanin valot

Manhattanin valot - Jay Mclnerney

(Bright Lights, Big City, 1984)

WSOY, 1986
Päällyksen kuva: Petri Holm

Omasta hyllystä

"Sinä et ole sellainen kaveri, jonka kuuluu olla 
tällaisessa paikassa tähän aikaan aamusta."

kirjan ensimmäinen lause

Mclnerneyn esikoisromaani Manhattanin valot saavutti laajan suosion ja kirjasta on tehty myös elokuva, jota tähdittää Michael J. Fox ja Kiefer Sutherland. Kirjaan tuskin olisinkaan heti törmännyt ilman tuota leffaa ja huomaan saavani paljon kirjavinkkejä juuri leffoista, mikä on ihan kiva, kun joskus ne on näitä vähän tuntemattomampia teoksia - ainakin itselleni.

Kirjan päähenkilö työskentelee newyorkilaislehdessä faktojen tarkastajana asuen liian kalliissa asunnossa. Vaimona hänellä on suosiota nauttiva malli, joka kuitenkin häipyi kuvioista pian häiden jälkeen, mutta päähenkilö ei osaa päästää hänestä irti. Huumeiden värittämässä yöelämässä päähenkilö pyörii pinnallisen ystävänsä Tadin kanssa, jonka mielestä miehen pitäisi käyttää hyödyksi jättämiseksi tulemista kertomalla yökerhon naisille vaimonsa kuolleen leukemiaan.

Päähenkilöä ei kirjassa mainita nimeltä ja huomattavaa on myös, että kannessakin oletetun päähenkilön silmät on peitetty. Hän on siis suhteellisen nimetön ja kasvoton tyyppi, joka tuntuu olevan hieman kujalla elämästä. Osasyitä on varmasti kuollut äiti ja vaimo, joka otti ja lähti. Huumeet kuuluvat miehen elämään hänen yrittäessä pysyä kaupungin kiihkeässä sykkeessä mukana. Välillä tarinassa palataan päähenkilön mukana hänen äitinsä kuolinvuoteen äärelle ja täytyy kyllä sanoa, että siinä vasta olikin mahtava äiti! Hän halusi viime hetkillä tietää kaiken pojastaan, nekin asiat mistä ei yleensä äiti-poika -keskusteluissa tule vastaan.

Tad kuuluu miehen suppeaan (joskin olemattomaan) ystäväpiiriin, vaikka päähenkilöllä ei tunnu olevan häneenkään mitenkään erityisen läheinen suhde. Tad tykkää liikkua yöelämässä ja vetää päähenkilönkin mukaansa. Hän on aika persoonaton tyyppi, jonka elämään ilmeisesti mahtuu vain naiset ja seuraava viiva. Päähenkilö menee ns. virran mukana ilman sen kummempia päämääriä. Päähenkilön herääminen tapahtuukin vasta loppupuolella, jolloin hän ottaa työstään loparit, jonka tulkitsin niin ettei hän olekaan täysin välinpitämätön elämänsä suhteen, vaan haluaa asioiden muuttuvan. Hän on kuitenkin pitkään haaveillut kirjailijan urasta, mutta päivät vain kuluvat tutkien lehteen tulevien artikkeleiden tietojen paikkaansapitävyyttä.

Yllättävää oli, että lukija asetettiin päähenkilön saappaisiin ja tämän asetelman sisäistäminen vei hetken aikaa, sillä en muista ennen moiseen törmänneeni: "Et ole vuosiin omistanut kelloa. Jos olisit jatkuvasti selvillä kellonajasta, saisit edes hiukan tukevamman jalansijan elämäsi liukkaalla pinnalla." Joku syvällinen merkitys tuntuu olevan myös lehdissä uutisoidussa naisessa, joka on sekä koomassa että raskaana, mutta siitä jokainen saa tehdät omat tulkintansa, sillä en ole vielä saanut sen suhteen ajatuksiani kasaan. En sanoisi kirjaa rankaksi lukukokemukseksi, vaikka sellainen kuva siitä helposti tulee. Varsinkaan kun tämän jälkeen aloitin suoraan Easton Elliksen Alta nollan. Josta siis lisää vasta seuraavassa postauksessa.

Tähtiä: ★★★