2.3.2017

Lars Kepler - Hypnotisoija (+elokuva)


"Tulta, ihan kuin tulta.
Ne olivat hypnotisoidun pojan ensimmäiset sanat."
kirjan alku

Lars Kepler kirjailijanimen taakse kätkeytyy ruotsalainen kirjailijapariskunta Alexander Ahndoril ja Alexandra Coelho Ahndoril. Hypnotisoija on ensimmäinen suomalaistaustaisesta rikoskomisario Joona Linnasta kertova dekkari ja samalla myös minun ensimmäinen Keplerini. Mikäli seuraavan ajattelin lukea, niin ihan heti se ei tapahdu, pitää ensin toipua Hypnotisoijasta.

Tukholmalaisen lähiön urheilukentältä löydetään raa'asti murhattu mies. Myöhemmin myös miehen vaimo ja tytär löytyvät surmattuina. Perheen poika Josef on elossa, mutta vakavasti loukkaantunut. Suomalaistaustainen rikoskomisario Joona Linna pyytää traumoihin erikoistunutta lääkäriä Erik Maria Barkia hypnotisoimaan Josefin, jotta murhaajan tuntomerkit saataisiin selville. Bark suostuu, vaikka on aiemmin vannonut, ettei enää koskaan hypnotisoi ketään. Samalla hän joutuu mukaan painajaismaisten tapahtumien ketjuun. Takakansi

Hypnotisoijassa seurataan kahta juonta, joista ei tiedä onko niillä tekemistä keskenään, ja jos on niin mitä. Kaikki ei tietenkään hyvän dekkarin tavoin avaudu hetkessä, vaan ripaus ripaukselta lukijalle valotetaan mm. Erikin menneisyyttä ja syytä miksi mies oli vannonut ettei hypnotisoi enää. Joona Linnastakin jotain kerrotaan, mutta sen kummemmin häneen ei perehdytä. Kenties sitten seuraavien osien aikana?

En pystynyt lukemaan kirjaa iltaisin ennen nukkumaan menoa, vaikka noin muuten ihan hyvin siedän kaikenlaista, tämä jäi kuitenkin piinaamaan liikaa, jos pimeinä iltoina sen erehtyi nappaamaan lukupinosta. Hypnotisoija on raaka ja siinä on ahdistavia juttuja, jotka eivät varmasti heikkohermoisille sovi. Paikoitellen on turhaa mäsäilyä väkivallalla, jota en arvosta. Kirja kyllä vie mukanaan vahdikkailla käänteillä ja piinavalla tunnelmalla. Kaikki päättyy elokuvamaiseen, nopealla tahdilla eteneviin traagisiin tapahtumiin lumisissa ja kylmissä maisemissa.



Hypnotisoija -elokuva

Katsoin Lasse Hallströmin ohjauksen oikeastaan ihan vain Mikael Persbrandtin vuoksi. Hän on minulle tuttu Komisario Beck -elokuvista kovanaamaisena poliisina. Mikään yllätys ei ole, että Joona Linnaa näyttelee suomalainen Tobias Zilliacus, sillä onhan hän kirjassakin suomalaistaustainen. Mainitaan myös Lena Olin, joka tekee huikean roolisuorituksen.

Luodakseen selkeämmän kokonaisuuden katsojalle kirjan toinen juoni on poistettu kokonaan - tai oikeammin liitetty saumattomasti pääjuoneen kuuluvaksi. Tämä valitettavasti aiheuttaa sen, ettei katsojalle jää hoksattavaksi juurikaan oivalluksia, vaan asiat tarjotaan heti valmiina.

Todella paljon on muutenkin tapahtumia joko muutettu ja jätetty kokonaan pois, joten yllätyksiä on luvassa, vaikka kirjan olisikin ennestään lukenut. Sinänsä ihan hyvä. Tällä tavalla joitain kauheuksia on voitu jättää huoletta pois ja itseasiassa juuri sellaisia, joiden katsomista etukäteen vähän pelkäsin. Emme siis onneksi kohdanneet näin visuaalisessa muodossa. Samat elementit löytyy kirjasta ja elokuvasta, mutta jälkimmäisessä pakka on pistetty huolella sekaisin.

Elokuvasta on myöskin tehty katsojaystävällisempi, sillä siinä on vähemmän väkivaltaa. Tarkennan heti perään, että raakuuttaa löytyy, mutta kirja on hyvin selkesti brutaalimpi ja kammottavampi. Keskiössä on Erikin ja hänen vaimonsa perhekriisi ja huonot välit toisiinsa, josta muodostuu selviytymistarina, kun heidän poikansa kidnapataan. Hypnotisointi on kaikkien tapahtumien alku ja juuri, mutta Erikin entistä työnkuvaa ei olleenkaan näytetä, vaan kaikki ohitetaan parilla hassulla lauseella. Tämä valinta kummastuttaa suuresti ja laittaa elokuvan hataralle pohjalle.

Synkempien trillereiden ystäville nämä molemmat sopivat, eikä väkivaltaa tai ahdistavaa tunnelmaa saa hätkähtää.
______________________________________________________________

½
Lars Kepler - Hypnotisoija
(Hypnotisören, 2009)
Tammi, 2011
Omasta hyllystä


Hypnotisoija (Hypnotisören)
Rikos/ Draama / Trilleri, 2012
Ohjaus: Lasse Hallström
Pääosissa: Tobias Zilliacus, Mikael Persbrandt, Lena Olin

8 kommenttia:

  1. Minua vaivasi kirjan ihmiskuvan toivottomuus; joidenkin osalle jo syntymässään langennut muuttumaton ja lohduton pahuus. Olen lukenut Joona Linnoista tämän lisäksi vain Vainoojan, ja minusta se oli (jos edes mahdollista) vieläkin väkivaltaisempi ja raa´empi kuin Hypnotisoija. Elokuvan katsomista en uskalla harkitakaan..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kauheasti vielä tee mieli lukea Kepleriltä jotain muuta, tässä on tarpeeksi sulateltavaa vähäksi aikaa. Kiitos siis varoituksesta.

      Poista
  2. Olen lukenut tuon kirjan ja elokuvakin kiinnostaisi. Ajattelin Hypnotisoijan lukemisen jälkeen, että luen Kepleriä jatkossakin, mutta enpä ole lukenut. Hypnis oli ihan jees, mutta ei nähtävästi silti saanut innostumaan niin paljon, että jaksaisin jatkaa sarjan lukemista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan, ihan hyvä Hypnotisoija on, mutta toisaalta voi hyvinkin olla, että tuttavuus jää tähän.

      Poista
  3. Minusta Hypnotisoija oli ihan hyvä, tosin preesens-muoto ja jatkuva kertojan/näkökulman vaihtuminen häiritsi. Kakkososa oli mielestäni huomattavasti huonompi, juoni tylsempi ja yksittäiset "luvut" todella lyhyitä, jopa parin sivun mittaisia, joten oli vaikea keskittyä lukemiseen. Jotkut myöhemmät osat vaikuttavat takakansitekstien perusteella mielenkiintoisilta, mutta saa nähdä, jaksanko enää niihin tarttua. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En edes huomannut preesens-muodon käyttöä:D Hypnotisoija on hyvä näin yksittäisenä kirja, mutta tosiaan en usko, että jaksaisin kauheasti samankaltaisia lukea peräkkäin. Tutustumisen arvoinen kuitenkin:)

      Poista
  4. Kaikki sarjan kirjat luettuna ja uusinta odotan innolla, Kaniininmetsästäjä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vautsi. Kiinnostaisi tietää mitä olet Mai pitänyt tähän menneissä parhainpana?

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...