17.3.2017

Tove Jansson - Muumipeikko ja pyrstötähti


"Samana aamuna, jolloin Muumipeikon isä sai joen yli vievän
sillan valmiiksi, keksi pikku otus Nipsu erään kummallisen asian."
kirjan alku

Blogihistoriani aikana tämä taitaa olla ensimmäinen kerta kun luen jonkun kirjan uudelleen. Yleensä käy niin, että haaveilen vanhojen suosikkien uusintalukemisesta, mutta haaveeksi se sitten lopulta jääkin. Muumi-kirjat ovat tähän tarkoitukseen sopivan matalakynnyksisiä aloittaa ja niissä on ihanaa elämänfilosofiaa, joka väkisinkin tarttuu - ainakin hetkeksi.

Muumilaaksossa on rauhallista. Uusi silta on vasta maalattu, Muumipeikko kalastelee helmiä ja Muumimamma järjestelee näkinkenkiä kukkapenkkien ympärille. Mutta sitten puhkeaa myrsky, ja muitakin pahaenteisiä merkkejä alkaa näkyä. Joku järjestää Muumimamman hillopäärynät ja Muumipeikon helmet suureksi tähdeksi, jolla on pitkä pyrstö. Piisamirotta puhuu kauheita tulisesta tähdestä, joka voi tehdä kaikista muhennosta. Muumipeikko ja Nipsu päättävät lähteä kysymään neuvoa Yksinäisten Vuorten Tähtitornin professoreilta. Siitä tulee pitkä ja vaarallinen matka. Takakansi

Muumipeikko ja pyrstötähti on ahdistavin muumi-kirja sen maailmanlopun tematiikan vuoksi. Ajankohtaisuus on hyvinkin tätä päivää ja rinnastettavissa nykymenoon. Kuitenkin kaiken tuon jälkeen on sanottava, että kirja on pääosin hyvin hupaisa. Tove Jansson on kirjoittanut valloittavaa huumoria ja hassuja dialogeja kuten Nuuskamuikkusen ja Nipsun keskustelut koskien materialismia:

"- Minä tiedän. Kaikki muuttuu vaikeaksi jos haluaa omistaa esineitä, kantaa
niitä mukanaan ja pitää ominaan. Minä vain katselen niitä - ja kun lähden tieheni,
ovat ne minulla päässäni. Minusta se on hauskempaa kuin matkalaukkujen raahaaminen.
- Minä olisin voinut pitää ne selkärepussani, Nipsu sanoi synkeänä. Ei ole olleenkaan
samaa vain katsella asioita kuin koskettaa niitä ja tietää ne omikseen." 



Niiskut ovat ensimmäistä kertaa mukana ja Niisku ainakin haluaa aina vain kokoustaa ja keskustella asiasta kuin asiasta. Pikku-Myy sen sijaan kirjasta puuttuu kokonaan. Hilpeyttä aiheuttaa hemuli, joka välittää vain postimerkeistään ja hyönteisten keräilystä: "- Olenko minä pelastanut teidät? hemuli kysyi hämmästyneenä. Ei se ollut tarkoitukseni. Minä etsin eräitä hyönteisiä, jotka melusivat tuolla alhaalla."

Maailmanloppukaan ei syrjäytä hänen tärkeysjärjestyksessä ensimmäisenä olevaa postimerkkikokoelmaa: "Hemuli oli ainoa, joka ei ihmetellyt, että maailma oli vielä olemassa. Hän kantoi postimerkkikansionsa alas hiekalle ja sanoi: - Nyt minä järjestän sen seitsemännen kerran. Ja jos joku vielä panee toimeen hulinoita, en tiedä mitä teen!"

Hahmogallerian pessimistisimmälle olennolle eli Piisamirotalle naureskelin ja osa siitä taisi olla naurua myös itselleni - olenhan aina välillä aikamoiseen pessimismiin taipuvainen. Uskon, että jokainen voi löytää kirjan jostain hahmosta pilkahduksen itseään tai sitten pieniä piirteitä vähän kustakin. Muumipeikolla on luja ja vankkumaton luotto muumimammaan - maailmanlopun äärelläkin. Äiti varmasti tietää miten kaiken voi pelastaa.


Jos kiinnostaa tietää, miten muumit päätyivät asumaan Muumilaaksoon, kannattaa lukea ensimmäinen muumikirja nimeltä Muumit ja suuri tuhotulva. Siitä myös näkee miten erinäköisiksi Jansson on muumit piirtänyt verrattuna nykypäivänä tunnettuihin pyöreänenisiin pulluroihin.
______________________________________________


Tove Jansson - Muumipeikko ja pyrstötähti
(Kometjakten, 1955)
Uudelleen luettua -haaste 
Ajattomia satuja ja tarinoita -haaste
Omasta hyllystä

6 kommenttia:

  1. Oi muumit!♥ Olisipa ihana lukea niitä pitkästä aikaa. Nuo elämänviisaudet ja lempeä kerronta ovat niissä kultaa :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nää on kyllä niin ihanan lohdullisia tarinoita, joista saa parhaimmillaan mielenrauhaa♥

      Poista
  2. Muumit <3 Niissä on kyllä paljon ammennettavaa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinpä juuri, näillä on paljon annettavaa niin lapsille kuin aikuisille♥

      Poista
  3. Voi muumit ♥ Tämä multa on vielä lukematta, sekä Muumipappa ja meri. Koitin itseasiassa vuoden vaihteessa kuunnella tätä äänikirjana, mutta se ei oikein luonnistunut. Mulla on jotenkin tapana lukea noita repliikkejä mielessäni telkkarimuumien äänillä, joten se lukija oli ihan vääränlainen sitten :D Tämä on itseasiassa ainoa muumikirja, jota ei löydy omasta hyllystä. Pitäisi hankkia, niin voisi lukeakin. ♥ Muumien filosofiasta olet oikeassa. Kylläpä muuten itseänikin yllätti ensimäisen kirjan piirrustustyyli! /Tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon hyvin, että äänikirjan kuunteleminen on ollut hankalaa, minäkin nimittäin lukiessa kuulen telkkarimuumien äänet päässäni:D Minulla on menossa jo uusintakierros, mutta muutama vielä uupuu omasta hyllystä. Muumimaailma ja todellisuus -kirjassa on näytetty Janssonin piirtämiä ensimmäisiä muumihahmoja ja ne vasta erikoisia olivat, mustia ja punaiset silmät.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...