16.9.2016

Miniarvioita uutuuksista


Vai pitäisikö sanoa kahdesta uutuudesta ja yhdestä viime vuoden kirjasta. Yleensä tapanani on ollut pyrkiä tekemään jokaisesta kirjasta oma bloggauksensa, mutta sattuneista syistä en koneella ole viime aikoina juuri ollut ja bloggaamattomien kirjojen pino kasvaa, niin helpotan urakkaani niputtamalla kolme samaan. Mikään näistä ei myöskään viiden tähden kirja ollut, joten lyhyempi esittely riittänee.



"Täytän tänään sata vuotta."
kirjan alku

Yksitoistavuotias Anahita Chaval, jalosukuisen mutta köyhtyneen intialaisperheen tytär, ystävystyy omapäisen prinsessa Indiran kanssa ja pääsee osaksi tämän satumaista elämää lemmikkinorsuineen ja palatseineen. Prinsessan virallisena seuralaisena Anahita matkaa kauas Englantiin sisäoppilaitokseen juuri ennen ensimmäisen maailmansodan syttymistä. Englannin maaseudulla hän tutustuu nuoreen Donald Astburyyn, joka on upean Astburyn kartanon perijä, sekä tämän juonittelevaan äitiin.

Lähes vuosisata vuotta myöhemmin Rebecca Bradley, nuori amerikkalainen filmitähti, elää julkisuuden valokeilassa. Kesken elokuvan filmausten Englannin maaseudulle Astburyn kartanoon saapuu yllättäen Ari Malik selvittämään isoisoäitinsä Anahitan menneisyyttä. Pian Astburyn suvun tarkoin varjelemat salaisuudet alkavat paljastua. Takakansi

Lucinda Rileyn Keskiyön ruusua odotin tänä vuonna kovasti. En ole aikaisemmin lukenut häneltä mitään, mutta joskus vuosia sitten katsomani dokumentti sai minut lisäämään Rileyn 'suomennosta odotellaan' -listalle. Nautin valtavasti isoäidin kiehtovista osuuksista, mutta Rebeccan tarina oli turhan höttöinen ja romanttinen makuuni. Jos kirjan kliseet ja itsestäänselvyyksien kertomiset ohittaa, jää jäljelle oikein hyvä tarina.

Yksi kirjan tutkimuslähteistä on muuten ollut Ruth Prawer Jhabvalan Kuumuus ja kiihko. Kannattaa lukea, jos Intia kiinnostaa.



*****



"Kohotin katseeni kun kuulin naurua, 
jäin katsomaan kun näin tytöt."
kirjan alku

Kesällä 1969 neljätoistavuotias kalifornialaistyttö Evie on tylsistynyt, yksinäinen ja janoaa uusia kokemuksia. Hänen vanhempansa ovat juuri eronneet, hän riitautuu parhaan ystävänsä kanssa, hänen ihastuksensa on lähtenyt kaupungista. Evie ihastuu puistossa kohtaamaansa hippityttöön Suzanneen ja päätyy tämän matkassa kommuuniin, jota pyörittää karismaattinen Russell. Kesä kuluu kommuunin maatilalla vetelehtien. Vähitellen raadollinen totuus idyllin taustalla alkaa paljastua, ja lopulta tapahtumat riistäytyvät kokonaan käsistä. Takakansi

"Laulut lietsoivat minun omaa oikeamielistä murhettani, kuviteltua ykseyttäni maailman perimmäisen traagisuuden kanssa. Miten ihanaa minusta olikaan tuskistella sillä lailla, ruokkia tunteitani kunnes ne kasvoivat sietämättömiksi. Halusin että koko elämä tuntuisi yhtä kuumeiselta ja pakahduttavan merkitykselliseltä, niin että jopa värit ja sää ja maut olisivat täyteläisempiä. Sitä laulussa luvattiin, sitä ne luotsasivat minusta esiin"

Emma Clinen esikoisromaani Tytöt on paljon puhuttu ja kohuttu. Se on kirja nuoruuden haavoittuvuudesta ja vaikutusalttiudesta. Evie on tyttö, joka haluaa kuulua johonkin ja kuten kirjassakin sanotaan: haluamme kaikki tulla nähdyiksi. Taustalla on tositarina Mansonin johtamasta kultista, joka on lopulta turha viittaus, romaani olisi pysynyt pystyssä omilla jaloillaankin. Tytöt ei ole mitään maailman iloisinta luettavaa, mutta ainakin se saa ajattelemaan.



*****



"Juna kaarsi Kajaanin asemalle juuri samalla hetkellä kun Mira ja hänen veljensä Heikki porhalsivat asemalaiturille laukkuja raahaten."
kirjan alku

Maalaistyttö Mira muuttaa Helsinkiin ja alkaa etsiä asuntoa, koska ei voi ikuisesti asua serkun nurkissa. Käpylästä löytyy ihana kämppä, jos Mira suostuu hoitamaan talonmiehen tehtäviä kesän ajan. Hänellä ei ole lainkaan kokemusta sellaisesta työstä, eikä kaikki sujukaan kommelluksitta. Muut talon asukkaat ovat mukavia ja ymmärtäväisiä, mutta rouva Tiitinen valittaa kaikesta, ja erityisen ärsyttävä on piikittelevä, aina vihaisen oloinen lakimies Ossi Manner. Takakansi

Asta Ikonen on entuudestaan tuttu nuortenkirjoistaan, mutta Rakkautta rappukäytävässä loikkaa aikuisten viihderomaanien puolelle. Tämä kirja vei minut niihin ihaniin tunnelmiin kun nuorena luin Ikosen Kettukuja-kirjoja ja vaikka en voi sanoa olevani romantiikka- tai viihdegenren ylin ystävä, niin onhan tämä suloinen tarina.

_______

Lucinda Riley - Keskiyön ruusu
(The Midnight Rose, 2013)
Bazar, 2016
Kannen suunnittelu: Eevaliina Rusanen
Arvostelukappale
Seitsemännen taiteen tarinat
Tähtiä:

Emma Cline - Tytöt
(The Girls, 2016)
Otava, 2016
Arvostelukappale
Tähtiä:

Asta Ikonen - Rakkautta rappukäytävässä
Reuna, 2015
Kannen piirros: Riikka Nikko
Kirjastosta
Tähtiä: ½

6 kommenttia:

  1. Minulla on näistä Tytöt parhaillaan kesken, ja olen tykännyt siitä tosi paljon. Eli harkitsen ihan viittä tähteä kirjalle Goodreadsiin. :) Keskiyön ruusukin kiinnostaa. Siinä on niin ihana kansi! Omaan haasteeseeni en sitä tosin varmaan ehdi lukemaan, mutta joskus talven mittaan ehkä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, että sinä olet Tytöistä jotain löytänyt mitä minä en:) Kylmänä talvena olisi varmasti mukava fiilistellä Keskiyön ruusun parissa kesää.

      Poista
  2. Minäkin luin Tytöt vasta ja pidin yllättävän paljon :)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tytöt taitaa olla sellainen kirja, että siitä joko pitää kovasti tai sitten ei, mutta hienoa että se ainakin on herättänyt keskustelua.

      Poista
  3. Olen lukenut Tytöistä ristiriitaisia kommentteja ja se on jäänyt odottamaan vuoroaan lainapinossa. Toivottavasti ehdin lukea sen ennen uhkaavaa eräpäivää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo kokemukset ovat ilmeisesti menneet laidasta laitaan, mutta lukemallahan se selviää mitä mieltä itse on:)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...