"Lontoossa vilun, nälän ja kurjuuden keskellä."
kirjan alku
Regis Loisel on hyvin vapaasti inspiroitunut Sir James Matthew Barrien henkilöhahmoista, joten luvassa ei ole aivan perinteistä merirosvojen kanssa taisteluja - ei ainakaan tässä ensimmäisessä osassa.
Miljöönä 1887-luvun Lontoo. Peter-niminen poika viettää päivänsä turvattomilla, ankeilla kujilla ja kertoilee herkkiä tarinoita poikajoukolle. Käsipuolta on kuitenkin varottava. Se on juoppo ja väkivaltainen. Peterin äidillekin maistuu pullon suusta, muuta hänen maailmaansa ei mahdu. Ainut hyvä asia pojan elämässä tuntuu olevan vanha herra Kundal, joka ruokkii pojan ja viihdyttää tätä tarinoillaan, antaa jopa kirjoja luettavaksi.
Pitkän aikaa mietin, että Loisel on todellakin pistänyt Peter Panin ihan uusiin maisemiin, eikä mitään kovin tunnistettavaa alkuperäistarinasta olekaan jäänyt jäljelle lukuunottamatta poikajoukkiota (kadonneet lapset), jolle Peter kertoi tarinoita. Olin siis huolissani, mutta aiheetta; aivan albumin viimeisillä sivuilla hypätään tuttuun miljööseen merirosvoineen ja tavataan Helinä-keiju. Joka muuten sekin eroaa todella paljon Disneyn hoikasta ja täydellisestä mallikeijusta. Kiitos siitä.
Kuvitus on tunnelmaaluovaa ja erittäin ihailtavaa. Tavallisen maailman värimaailma on (kuten kuvista näkyy) synkempi ja värittömämpi kuin fantasiamaailmaan siirryttäessä. Lontoo-osa on aika rankkaa luettavaa, paljon rankempaa kuin mitä odotin, vaikka näin jälkeenpäin ajateltuna ei tuo kansikuvakaan mikään ilopilleri ole. Olisi siis pitänyt aavistaa. Tämä ei mikään lastensarjakuva todellakaan ole.
Miljöönä 1887-luvun Lontoo. Peter-niminen poika viettää päivänsä turvattomilla, ankeilla kujilla ja kertoilee herkkiä tarinoita poikajoukolle. Käsipuolta on kuitenkin varottava. Se on juoppo ja väkivaltainen. Peterin äidillekin maistuu pullon suusta, muuta hänen maailmaansa ei mahdu. Ainut hyvä asia pojan elämässä tuntuu olevan vanha herra Kundal, joka ruokkii pojan ja viihdyttää tätä tarinoillaan, antaa jopa kirjoja luettavaksi.
Pitkän aikaa mietin, että Loisel on todellakin pistänyt Peter Panin ihan uusiin maisemiin, eikä mitään kovin tunnistettavaa alkuperäistarinasta olekaan jäänyt jäljelle lukuunottamatta poikajoukkiota (kadonneet lapset), jolle Peter kertoi tarinoita. Olin siis huolissani, mutta aiheetta; aivan albumin viimeisillä sivuilla hypätään tuttuun miljööseen merirosvoineen ja tavataan Helinä-keiju. Joka muuten sekin eroaa todella paljon Disneyn hoikasta ja täydellisestä mallikeijusta. Kiitos siitä.
Kuvitus on tunnelmaaluovaa ja erittäin ihailtavaa. Tavallisen maailman värimaailma on (kuten kuvista näkyy) synkempi ja värittömämpi kuin fantasiamaailmaan siirryttäessä. Lontoo-osa on aika rankkaa luettavaa, paljon rankempaa kuin mitä odotin, vaikka näin jälkeenpäin ajateltuna ei tuo kansikuvakaan mikään ilopilleri ole. Olisi siis pitänyt aavistaa. Tämä ei mikään lastensarjakuva todellakaan ole.
Peter Pan -albumeja on ilmestynyt enemmänkin, mutta ilmeisesti vain muutama on suomennettu.
_______
Regis Loisel - Peter Pan: Lontoo
(Peter Pan 1 "Londres", 1990)
Semic, 1992
Kirjastosta lainattu
Tähtiä: ★★★★
Tähtiä: ★★★★
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti