"Minä tulin taas, isä Salvador. Olen Esperanza Díaz,
sen kuolleen tytön äiti. Paitsi, että hän ei ole kuollut"
sen kuolleen tytön äiti. Paitsi, että hän ei ole kuollut"
kirjan alku
Esperanzan ihmeet pomppasi alunperin lukulistalle Kaunokirjallisen maailmanvalloitus -haasteen tiimoilta, mutta miksipä sitä ei voisi lukea, vaikka Meksiko onkin jo valloitettu.
-- kertomus naisesta, joka etsii kadonnutta lastaan. Matka vie Esperanzan meksikolaisiin kyliin, Tijuanan rähjäisiin ilotaloihin ja lopulta Yhdysvaltoihin saakka. Ja niin kuin kaikki matkat, on Esperanzan matka lopulta matka itseen: se on kertomus äidinrakkaudesta, itsensälöytämisestä ja rakastumisen ihmeestä. Lumovoimaisena näyttämönään tarinalla on meksikolaisen kulttuurin värikylläisyys ja maagisuus. Takakansi
-- kertomus naisesta, joka etsii kadonnutta lastaan. Matka vie Esperanzan meksikolaisiin kyliin, Tijuanan rähjäisiin ilotaloihin ja lopulta Yhdysvaltoihin saakka. Ja niin kuin kaikki matkat, on Esperanzan matka lopulta matka itseen: se on kertomus äidinrakkaudesta, itsensälöytämisestä ja rakastumisen ihmeestä. Lumovoimaisena näyttämönään tarinalla on meksikolaisen kulttuurin värikylläisyys ja maagisuus. Takakansi
Esperanzan ainoa tytär Blanca on kuollut ja hänelle on pidetty hautajaisetkin, kun epätoivoinen äiti rukoilee suosikkipyhimystään, San Judas Tadeonia, epätoivoisten tapausten suojelijaa. Myöhemmin pyhimys ilmestyy hänelle likaisessa uuniluukussa kertoen, ettei Blanca olekaan kuollut. Kukaan muu ei usko Blancan olevan elossa, mutta Esperanza alkaa epätoivoisesti etsiä tytärtään odottaen pyhimyksen ilmestyvän hänelle uudestaan uuniluukkuun antamaan lisää ohjeita tai vihjeitä tyttärensä olinpaikasta.
Oli aika... hmmm... mielenkiintoinen tarina. Esperanza joutuu erilaisiin paikkoihin ja kohtaa monenlaisia miehiä (paljon himokkaita) matkallaan. Hän päätyy itsekin työskentelemään ilotaloon päästäkseen sisäpiiriin ja sitä kautta löytääkseen tyttärensä, mutta välttyy silti kaikkein likaisimmalta työltä, sillä miehet ovat aivan hulluina häneen ja Esperanzan annetaan laatia omat rajansa. En ihan tiedä voiko tätä kuitenkaan kasvukertomukseksi sanoa, sillä en ole vakuuttunut, että Esperanza olisi mitään uutta ja mullistavaa itsestään matkalla oppinut.
Toinen kirjan kertojaäänistä on isä Salvador, joka on (hänkin) ihastunut Esperanzaan. Isä Salvador seurailee kauhuissaan naisen puhelinsoittojen välityksessä Esperanzan matkaa ja toimii tämän neuvonantaja. Eikö se yleensä mene niin, että kun etsii jotain tiettyä, niin löytääkin matkan varrella aivan jotain muuta odottamatonta. Esperanza ainakin löytää Enkelin.
_______
María Amparo Escandon - Santitos - Esperanzan ihmeet
(Esperanza's Box of Saints, 1998)
Gummerus, 1999
Kannen kuva: Christian Clayton
Kannen kuva: Christian Clayton
Omasta hyllystä
Tähtiä: ★★★
Tähtiä: ★★★
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti