Casino Royale - Ian Fleming
(Casino Royale, 1953)
Gummerus, 1966
Omasta hyllystä
"Pelihuoneen monet hajut, tupakansavu ja hiki käyvät
kello kolmen aikaan yöllä kuvottavan vastenmieliseksi."
kello kolmen aikaan yöllä kuvottavan vastenmieliseksi."
kirjan alku
Ensimmäinen lukemani Bond-kirja, vaikka elokuvia on tullut nähtyä enemmänkin. Ja niistä elokuvista sen verran, että Daniel Craigin James Bondia en voi sietää (Casino Royale keskeytyi ensimmäisen viiden minuutin jälkeen...) ja parhaimpien Bondien mitalit vie Roger Moore, Pierce Brosnan ja Sean Connery.
Salainen asiamies 007 James Bond lähetetään pieneen kylpyläkaupunkiin pelaamaan uhkapeliä venäläisten salaista asiamiestä Le Chiffreä vastaan. Tämä mies on nimittäin keinottelemalla hävinnyt suuren osan haltuunsa uskottuja varoja ja säälimätön kostojärjestö on jo perässä. Le Chiffre panee kaiken toivonsa uhkapeliin, mutta aliarvio vastustajansa James Bondin. Ja siellä missä on Bond, on myös aina joku kaunis nainen. Apulaisena miehellä on tällä kertaa viehättävä Vesper, jolla tosin on omat salaisuutensa.
Kaikkihan tietävät ainakin nimeltä James Bondin. "- Ja minun on Bond - James Bond." Mutta monta muuta seikkaa tuli itselleni yllätyksenä. Bond ei olekaan niin ihanteellinen mies, ei ainakaan mikään supersankari niin kuin ehkä oletin etukäteen. Mutta sen sijaan hän on ketjussa polttava (70 savuketta päivässä) sovinistisika, jolla on todella imarteleva kuva naisista ja heidän tarkoituksestaan: "Naiset olivat virkistystä varten. Työssä he olivat tiellä ja sotkivat asiat seksillään ja loukatuilla tunteilla ja sillä kaikkella muulla tunneaarteistolla, mikä seurasi heitä kaikkialle. Heidän suhteen oli pidettävä silmät auki ja oltava varuillaan." Periaatteessa tuo herättää ärsytykseni, mutta romaanin ainut nainen on tosiaan aika itkuinen ja heikko. Jälleen mukava naiskuva - tällä kertaa kirjailijan puolelta. Sisäinen feministini nosti päätään. "Mokomat mukavat, jotka luulivat pystyvänsä miesten töihin. Miksi hitossa he eivät voineet pysytellä kotona patojensa ja pannujensa parissa ja hameissaan ja juoruissaan ja jättää miesten töitä miesten tehtäväksi? -- Mokoma typerä naikkonen."
Casino Royalen juoni oli pettymys. Bondille annettu tehtävä ei ollut kovinkaan jännittävä tai vauhdikas, vaikka takaa-ajon sen sisälsikin, mutta muuten meno oli laimeaa. Pääasiassa oltiin kasinolla pelaamassa korttia, joten pieni korttipelien tuntemus ei siis olisi ollut haitaksi. Kaiken kukkuraksi peliin liittyvät lauseet oli ranskaksi, joka ei tehnyt ymmärtämisestä yhtään sen helpompaa. Ihan kuin ei olisi ollut muutenkin ongelmia pysyä kärryillä.
Lopuksi totean katsovani mielummin Bond-elokuvia kuin kulutan aikaani epämiellyttävän päähenkilön parissa. 50 vuotta vanhaksi kirjaksi kannet ovat todella kivat ja oikeastaan kiteyttää aika hyvin koko Casino Royalen sisällön. Tästä on hyvä jatkaa kohti ensi viikon dekkariviikkoa. Agatha Christie ainakin odottaa jo lukupinossa.
Tähtiä: ★★
Olen joskus vuosia sitten lukenut jokusen Bondin kirjan muodossa, mutta ne tuntuivat niin erilaisilta kuin elokuvaversiot etten niistä oikein innostunut. Graigistä kyllä tykkään bondina ja tämä uusi Casino-leffa on minusta hyvä myös. :)
VastaaPoistaTämän vanhan kirjan kansi on tosi kiva, oikein tyylikäs. Olisi ehkä sopinut myös piirroskuvaruutuun, jolloin bingo yhden ruksin päässä? :)
Elokuvat ovat omaankin mieleeni enemmän, mutta tulipahan edes joku Bond luettua :)
PoistaKyllä se olisi siihenkin sopinut, mutta varmaankin jo seuraavassa postauksessa on tulossa kirja joka tuohon piirroskuva kohtaan myös menee...