Hellyyttäviä lastenkirjoja

Lastenkirjat ovat hieman hiljaiseloa viettäneet, mutta nyt on sitten sen tilanteen korjaamiseksi tullut raahattua kassillinen kotiin ja tässä parhaat palat niistä. Aivan ihastuttavia kirjoja kaikki kolme.

Ei! sanoi pieni hirviö - Kalle Guettler,
Rakel Helmsdal ja Aslaug Jonsdottir

(Nei! sagoi litla skrimslio, 2003)

Pieni Karhu, 2010
Kuvitus: Aslaug Jonsdottir

Kirjastosta lainattu
Tähtiä: ★★★★★

"On hiljaista ja rauhallista."

kirjan alku 

Ei! sanoi pieni hirviö on palkittu Islannissa lastenkirjapalkinnolla, eikä yhtään tarvitse ihmetellä miksi.

Joku koputtaa ovelle. Se on suuri hirviö, joka aina haluaa päättää kaikesta. Suuri hirviö riitelee, sotkee piirrustukset, jättää tussien tulpat auki ja käyttäytyy muutenkin törpösti. Olisikohan tämä päivä erilainen ja uskaltaako pieni hirviö olla vihdoinkin eri mieltä?

Kirja kertoo siitä kuinka tärkeää on osata sanoa ei. Eikä se koske vain pikkulapsia. Aikuisillakin tuntuu olevan ongelmia saman asian kanssa ja välillä annetaan toisten ihmisten pompottaa liikaa sen sijaan, että sanoisi ääneen omat ajatukset ja tunteet. Ehkä kun tarpeeksi on niellyt sontaa muiden suunnalta, niin rohkaistuu pienen hirviön tavoin ja huutaa EIIII!!

Kuvitus on hyvin yksinkertaisen selkeää, mutta samalla mielettömän onnistunutta ja mielenkiintoista. Voimakkaat hirviöhahmot ovat vaikuttavia, jotka näyttävät paperista leikatuilta, joille on vain piirretty yksityiskohtia kynillä. Satunnaisia elementtejä lukuunottamatta hirviöt ovat ainoat kuvitus sivuilla enkä kaivannutkaan mitään lisää.

Mörkki - Steve Smallman

(Scowl, 2014)

Mäkelä, 2014
Kuvitus: Richard Watson

Kirjastosta lainattu
Tähtiä: ★★★★½

"Oli ihmeen ihana kesäpäivä Kuppikakkumetsässä."

kirjan alku 

Mörkki-pöllö kiukuttelee päivät pitkät. Mikään ei ole hyvin. On liian märkää, liian kuuma, liian valkoista. Mörkki jopa mököttää unissaan. Kuppikakkumetsän muut eläimet haluavat piristää Mörkkiä, mutta hupihattu tai laulut eivät auta. Kunnes pikkulintu valtaa Mörkin oksan suuttuneena hupihattunsa rikkoutumisesta. Ensimmäistä kertaa joku mököttää vielä enemmän kun hän itse!

Kirja on mielialoista ja niiden vaihtelusta. Huonotuulisuus kuuluu kaikkien elämään ja pitäähän sitä välillä mököttääkin. Kunhan se ei liian kauaa jatku. Yllättävää oli, ettei kirja loppunutkaan hymyilevään Mörkkiin, niin kuin olisi voinut aavistella, vaan Mörkille annettiin lupa mököttää, koska siitä hän pitää kaikkein eniten. Tosin lopussa mökötys ei tuntunut olevan niin vakavaa kuin alussa.

Jos edellisen kuvakirjan kuvitus oli tummanpuhuvaa ja yksinkertaista, niin tämä on täynnä ihania värejä ja muotoja! Suloiset eläimet tuovat hymyn huulille, heillä on niin ihania ja ilmeikkäitä ilmeitä.

Pikkuinen kirjavoro - Helen Docherty

(The Snatchabook, 2013)

Mäkelä, 2013
Kuvitus: Thomas Docherty

Kirjastosta lainattu
Tähtiä: ★★★★★

"Pikkuinen Elisa kolossaan käy illalla kirjaa lukemaan."

kirjan alku 

Metsän väellä on iltaisin iltasadun lukuaika, mutta eräänä iltana satukirjat alkavatkin katoilla kodeista. Kuka niitä oikein vie? Rohkea Elisa-pupu ryhtyy selvittämään asiaa ennen kuin metsän väki käy liian villiksi spekulointeineen. Hän virittää varkaalle ansan kotiinsa ja saakin tämän kiinni itseteosta, mutta kyseessä onkin vain harmiton pieni Kirjavoro, jolle kukaan ei lue iltasatuja.

Rakastuin aivan ensiksi kuvitukseen, niin kuin yleensä käykin, eikä tuo kirjan nimikään ole yhtään hassumpi näin himolukijan näkökulmasta katsottuna ;) Tunnelma on tosiaan aivan kohdillaan näissä upeissa kuvissa, jotka ajoittuvat paljon yöhön. Elisa-pupun ja muiden metsän asukkien kodit taas näyttävät hyvinkin kutsuvilta noihin yömaisemiin verrattuna. Ne oikein hohtavat lämpöä ja turvaa.