Ian Fleming - Casino Royale

Casino Royale - Ian Fleming

(Casino Royale, 1953)

Gummerus, 1966

Omasta hyllystä

"Pelihuoneen monet hajut, tupakansavu ja hiki käyvät 
kello kolmen aikaan yöllä kuvottavan vastenmieliseksi."

kirjan alku 

Ensimmäinen lukemani Bond-kirja, vaikka elokuvia on tullut nähtyä enemmänkin. Ja niistä elokuvista sen verran, että Daniel Craigin James Bondia en voi sietää (Casino Royale keskeytyi ensimmäisen viiden minuutin jälkeen...) ja parhaimpien Bondien mitalit vie Roger Moore, Pierce Brosnan ja Sean Connery.

Salainen asiamies 007 James Bond lähetetään pieneen kylpyläkaupunkiin pelaamaan uhkapeliä venäläisten salaista asiamiestä Le Chiffreä vastaan. Tämä mies on nimittäin keinottelemalla hävinnyt suuren osan haltuunsa uskottuja varoja ja säälimätön kostojärjestö on jo perässä. Le Chiffre panee kaiken toivonsa uhkapeliin, mutta aliarvio vastustajansa James Bondin. Ja siellä missä on Bond, on myös aina joku kaunis nainen. Apulaisena miehellä on tällä kertaa viehättävä Vesper, jolla tosin on omat salaisuutensa.

Kaikkihan tietävät ainakin nimeltä James Bondin. "- Ja minun on Bond - James Bond." Mutta monta muuta seikkaa tuli itselleni yllätyksenä. Bond ei olekaan niin ihanteellinen mies, ei ainakaan mikään supersankari niin kuin ehkä oletin etukäteen. Mutta sen sijaan hän on ketjussa polttava (70 savuketta päivässä) sovinistisika, jolla on todella imarteleva kuva naisista ja heidän tarkoituksestaan: "Naiset olivat virkistystä varten. Työssä he olivat tiellä ja sotkivat asiat seksillään ja loukatuilla tunteilla ja sillä kaikkella muulla tunneaarteistolla, mikä seurasi heitä kaikkialle. Heidän suhteen oli pidettävä silmät auki ja oltava varuillaan." Periaatteessa tuo herättää ärsytykseni, mutta romaanin ainut nainen on tosiaan aika itkuinen ja heikko. Jälleen mukava naiskuva - tällä kertaa kirjailijan puolelta. Sisäinen feministini nosti päätään. "Mokomat mukavat, jotka luulivat pystyvänsä miesten töihin. Miksi hitossa he eivät voineet pysytellä kotona patojensa ja pannujensa parissa ja hameissaan ja juoruissaan ja jättää miesten töitä miesten tehtäväksi? -- Mokoma typerä naikkonen."

Casino Royalen juoni oli pettymys. Bondille annettu tehtävä ei ollut kovinkaan jännittävä tai vauhdikas, vaikka takaa-ajon sen sisälsikin, mutta muuten meno oli laimeaa. Pääasiassa oltiin kasinolla pelaamassa korttia, joten pieni korttipelien tuntemus ei siis olisi ollut haitaksi. Kaiken kukkuraksi peliin liittyvät lauseet oli ranskaksi, joka ei tehnyt ymmärtämisestä yhtään sen helpompaa. Ihan kuin ei olisi ollut muutenkin ongelmia pysyä kärryillä.

Lopuksi totean katsovani mielummin Bond-elokuvia kuin kulutan aikaani epämiellyttävän päähenkilön parissa. 50 vuotta vanhaksi kirjaksi kannet ovat todella kivat ja oikeastaan kiteyttää aika hyvin koko Casino Royalen sisällön. Tästä on hyvä jatkaa kohti ensi viikon dekkariviikkoa. Agatha Christie ainakin odottaa jo lukupinossa.

Tähtiä: ★★

Kirjankansibingo: Nainen

John Buchan - 39 askelta (+näytelmä)

39 askelta - John Buchan

(The Thirty-nine Steps, 1915)

Faros, 2011

Kirjastosta lainattu

"Tuona toukokuisena iltapäivänä palasin Citystä jokseenkin kyllästyneenä elämään."

kirjan ensimmäinen lause

39 askelta lienee tutuin monille (ei tietenkään todellisille kirjojen ystäville;) ) Alfred Hitchcockin ohjaamana elokuvana. Vakoilutarinana Buchanin 39 askelta se on näyttänyt tienviittaa tuleville seuraajilleen.

Richard Hannay pitää Lontoota ikävystyttävänä kaupunkina, kunnes alkaa tapahtua kaikenlaista: hermostunut mies pyytää päästä hänen asuntoonsa uskoutuen Hannaylle ja sekoittaen tämän samalla mukaan monimutkaisiin ja vaarallisiin poliittisiin kuvioihin. Tilanteen vakavuuden Hannay tajuaa viimeistään, kun tämä salaperäinen vieras löytyy seuraavana aamuna kuolleena. Alkaa kissa-hiiri -leikki, jossa kylmäpäinen Hannay sinkoilee sinne tänne yrittäen karistaa takaa-ajajat kannoiltaan ja törmää samalla monenlaisiin ihmisiin.

Kirja ei mitään hengästyttävä ole, eikä siinä ole todellista takaa-ajon tunnetta, vaikka siltä voikin kuulostaa. Hannay ehtii aina rauhassa miettiä seuraavaa askeltaan, milloinkaan ei ole liian kiire pitää pientä paussia ja hengähtää. Väkivaltaakaan ei kirjassa juuri ole, vaan olematon jännitys syntyy takaa-ajosta. Tosiaan tämä vakoilutarina on innoittanut monia muita jännäreitä ja inspiraation lähteeksi on otettu tavallinen pulliainen, joka luovii tiensä gangterit kannoillaan.

Kirja on pelkkää puhdasta takaa-ajoa, lukijan ei tarvitse ratkoa mitään tai edes yrittää pysyä mukana, sillä kärryiltä on mahdoton pudota. En kokenut kirjaa mitenkään sykähdyttäväksi tai edes viihdyttäväksi ajankuluksi. Eikä siitä jäänyt kauheasti mitään sanottavaa.

Tähtiä: ★★

Odottavin ja suhteellisen positiivisin mielin matkasin siis joulukuun viimeisinä päivinä viimeistä 39 askeleen teatteriesitystä katsomaan Helsingin kaupunginteatteriin, sillä kun kirja ei herätä kummempia tunteita, niin näytelmällä / elokuvalla on suuret mahdollisuudet onnistua.

39 askelta

Helsingin Kaupunginteatteri, Studio Pasila, 2014

Ohjaaja: Mikko Kivinen
Näyttelijät: Ilkka Forss, Risto Kaskilahti, Pertti Koivula, Jane Kääriäinen
TRAILER

"4 näyttelijää, 139 roolia"

39 askelta -näytelmä on todellinen aivot narikkaan näytelmä, josta on turha etsiä mitään syvällistä kansakuntia liikuttavaa sanomaa eli ei siis sovi tosikoille tai jöröjukille. Nauraa nimittäin joutuu. Näyttelijät naljailivat toisilleen, heittivät nokkelasti huulta ja näpäyttivät aika ajoin toisiaan. Heillä näytti olevan hyvin hauskaa ja minulla oli hauskaa katsella heidän hauskanpitoaan. Sain myöskin käsityksen, että näyttelijät improvisoivat välillä näytelmän aikana. Tiedä sitä mikä oli oikeasti sovittua ja mikä tahallista toisten jujuttamista, mutta ihan sama, tämä tyttö tykkäsi! Ja paljon!

Näytelmässä oli paljon nopeita roolivaihtoja, kekseliäitä juttuja kuten junan katolla hyppely, joka vaikutti ihan aidolta pelkän sumun ja takkia heiluttamisen ansiosta. Hulvatonta menoa kerrassaan, vaikka tunnustan, että kaikki vitsit eivät osuneet minun huumorini kenttään.

Entä kuinka uskollisesti oltiin kirjaa seurattu: sanoisin 90 prosenttisesti - oltiin siis lisäilty omia. Tämän kohdalla tuo on vain ja ainoastaan hyvä juttu, sillä näytelmähän olisi muuten ollut kuolettavan tylsä! Kuvitelkaa nyt: mies juoksemassa kaksi tuntia sinne tänne gangsterit ja poliisi kannoillaan. Voisiko joku pöyhiä tyynyni kiitos. Näytelmä seurasi enemmänkin sitä Alfred Hitchcockin samannimistä elokuvaa, jota minä en ole tietenkään nähnyt.

Hitchcockin elokuvan tapaan näytelmään on myös lisätty nainen, sillä kirjassa ei sanota halaistua sanaa yhdestäkään naisesta. Tämä lisäys on ihan hyvä juttu, ettei tullut liian maskuliininen pläjäys. Ilmeisesti Buchan ei ollut aluksi pitänyt Hitchcockin tekemistä perusteellisista muutoksista, mutta lämpeni elokuvan nähtyään ja piti sitä jopa omaa kirjaansa parempana. Olen samaa mieltä!

Tämä oli siis näytelmä minun makuuni, eikä ole edes mitään pahaa sanottavaa kenestäkään näyttelijästä, vaikka olihan varsinkin ne poijjaat aika vekkuleita ;) Kiitos ja kumarrus tekijöille!

Siinä olikin sitten ensimmäinen teatteribloggaukseni! Ja näitä tulkoo vielä paljon lisää!

Tähtiä: ★★★★½