22.8.2015

Harper Lee - Kaikki taivaan linnut


"Atlantasta alkaen hän oli katsonut ravintolavaunun 
ikkunasta ja tuntenut miltei ruumiillista riemua."
kirjan alku

Minäkin tunsin melkein ruumiillista riemua saadessani Harper Leen Kaikki taivaan linnut käsiini vähän yllättäen (kiitos pikalainojen!). Tästä onkin jo monia monia monia vuosia aikaa, kun ensi kertaa tapasin Scoutin ja Atticuksen ja ihastuin heidän tiiviiseen perheeseen ja moraaliin. Kaikki taivaan linnut on jatkoa Kuin surmaisi satakielen klassikkoromaanille.

Alabama 1950-luvulla. Scout on jo kasvanut aikuiseen ikään ja palaa kotiseudulleen Maycombiin vierailemaan vanhentuneen isänsä luona, jossa hän joutuu vaikeiden pohdintojen ja kysymysten ääreen, kun lapsena opitut uskomukset eivät olekaan välttämättä yhtä kuin totuus. Ajat ovat muuttuneet. Scout omaa tosiaan edelleen lapsuudessa opitun horjumattoman uskon siitä mikä on oikein ja väärin. Hänen oikeuskäsityksensä on melkeinpä mustavalkoinen, ja tällä reissulla nainen joutuu pohtimaan omaa suhdettaan isäänsä ja yhteisöön, jonka parissa hän asui niin monet vuodet.

Tietenkin Scoutin nuoruudessa oli se oma viehkonsa, mutta tässäkin kirjassa saadaan siitä vielä nauttia pienissä paloissa, kun Scout muistelee lapsuuttaan. Suurella nautinnolla luinkin nämä kohdat, oli enemmän kuin mahtavaa palata Scoutin mukana menneisiin aikoihin: Jemin ja Dillin kanssa vietettyihin päiviin ja hauskoihin tempauksiin. Pienet ilot ne tekee elämästä elämisen arvoisen Mieleeni jäi etenkin herätyskokous kalalammen luona: "Ponnistuksesta punoittava Dill kävi taas istumaan etupenkkiin, missä hän huuteli Aa-men aina tilaisuuden tullen." Voi että minulla oli hauskaa tätä lukiessa! Scout oli lapsena niin totinen ja määrätietoinen ja se raskausjuttu kuvasi tyttöä niin hyvin. Voi pikkuista.

Politiikkafilosofioinneista en niin välittännyt ja sitä oli ehkä aavistuksen verran liikaa makuuni. Scout ei aina pysynyt Jack-setänsä vauhdikkaan ajatuksenjuoksun perässä, mutta en kyllä minäkään! Kuin surmaisi satakielen tapaan tämäkin kirja jatkaa valkoisten ja tummaihoisten välisten suhteiden kuvaamista. Jälkimmäisten oikeudet eivät ole läheskään samaa luokkaa kuin valkoisten. Kaikki taivaan linnut kuvaa erittäin hyvin etelävaltoiden silloista tilaa. Nykytilanteen soisi olevan paljon parempi.
_______

Harper Lee - Kaikki taivaan linnut
(Go Set a Watcman, 2015)
Gummerus, 2015
Kannen suunnittelu: Jenni Noponen
Kirjastosta lainattu
Tähtiä:

6 kommenttia:

  1. Luin tämän myös vasta ja mietin meidän nykyaikaamme... Pidin kyllä kirjasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uutisissakin oli taas poliisin ampuneen tummaihoisen nuoren :/ En tiedä ollaanko sitä menty yhtään parempaan suuntaan. Kiva että tykkäsit! :)

      Poista
  2. Minäkin pidin kirjasta ja lapsuusmuistoista. Alku oli vähän liiankin leppoinen huumoripläjäys, mutta onneksi vakavampikin osuus tuli esille. Itse tykkään yhteiskunnallisiin asioihin kantaaottavista kirjoista. Tämä oli sellainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minuun iski enemmän ehkä juuri alkupuolisko ja sitten tietenkin nuo lapsuusajan muistot :) <3 Nuo yhteiskuntakeskustelut meni jo vähän yli ymmärryksen (ja etenkin mielenkiinnon).

      Poista
  3. Odettelen tätä jo kovasti äänikirjaksi. Itse kuuntelin Kuin surmaisi satakielen vasta viime vuonna ja kyllähän minä siitä pidin, mutta jotenkin se jäi laimeammaksi, mitä odotin. En tiedä, oliko väärä valinta kuunnella englanniksi, jäikö jotakin ymmärtämättä. Toisaalta taas nautin juuri siitä alkuperäiskielestä. Kirjasta jäi ihanan lämmin ja auringon täyttämä mielikuva, vaikka asiat olivatkin rankkoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sittenhän sinulla Serentis on hyvä mahdollisuus pitää tästä kirjasta! :) Nimittäin monet Kuin surmaisi satakielen -fanit ovat ehkä olleet vähän pettyneitä tähän. Ja se leffa, oooh ♥

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...