Liv Strömquistin teoksia

Liv Strömquistin teokset ovat aiheensa puolesta varmasti kuuminta hottia tänä aikana kun pinnalla ovat esimerkiksi feminismi, politiikka, luokkayhteiskunta, tasa-arvo ja ilmastonmuutos. Blogeissa olen törmännyt näihin sarjakuva-albumeihin vähän väliä, mikä on huippua ihan senkin kannalta, että todella harvoin mikään  s a r j a k u v a  on niin monella luvussa ja sen jälkeen vielä esiteltynä blogin puolella! Pidän tästä suuntauksesta ja toivon jatkossakin törmääväni vastaavaan ilmiöön.😄


PRINSSI CHARLESIN TUNNE
Kymmeneen lyhyempään sarjakuvaan jaettu albumi pohtii mitä on rakkaus, parisuhde ja avioliitto. Se kyseenalaistaa suhteen valta-asetelmat ja normit, joita emme välttämättä ole edes tulleet ajatelleeksi, sillä ne ovat niin iskostettuja päähämme. Strömquist ehtii samalla tarttua moniin muihinkin kysymyksiin, jotka tarjoavat hauskoja ja huolestuttaviakin oivalluksia: Miksi miesten on mahdoton puhua tunteista? Oliko Ronald Reaganin vaimo kommunisti? Mitä mustasukkaisuus on? Miksi kaikki rakastavat Raymondia, vaikka Raymond vihaa kaikkia naisia?

Albumista poimittua:

• Lause "miehet saavat avioliitossa pallon jalkaansa" on huuhaata; eron jälkeen miesten fyysinen terveys, psyykkinen hyvinvointi ja itsetunto huonontuvat. Toisinkin kuin naisilla, joihin ero vaikuttaa aivan päinvastoin. 
• Patriarkaatti loi tilanteen, jossa naiset olivat pakotettuja ajamaan sivellisyyden kulttuuria: nujertamalla oman seksuaalisuutensa he saivat pääsyn yhteiskunnan tauloudellisiin mahdollisuuksiin.
• "Rakkaudesta" on perinteet hylänneessä, uskonnottomassa ja individualistisessa yhteiskunnassa yksinkertaisesti tullut se asia, joka luo elämään merkitystä.

Strömquist on käyttänyt hyödyksi tutkimustietoa ja haastatteluja, joiden lähteet on merkattu albumiin ylös, jos kiinnostaa tutkia jostain asiaa lisää. Prinssi Charlesin tunne herätti paljon ajatuksia ja tuntemuksia kuten alun neljän todella hyvin tienaavan mieskoomikon vitsien peruselementtien esittely. Ehkä olisi aika päivittää kliseitä? Kaikesta en ollut samaa mieltä ja välillä albumi näyttäytyi hyvinkin kyynisenä, mutta kaiken kaikkiaan vahva suositus.

Prinssi Charlesin tunne

✚   ✚   ✚

 
NOUSU JA TUHO
Nousu ja tuho käsittelee puolestaan kapitalismia, yhteiskuntaluokkia ja varallisuuden jakamista. Se ei ole yhtä napakka paketti kuin Prinssi Charlesin tunne, vaan mielenkiintoni hiipui puolessa välissä. Voi toki johtua siitä, että politiikka - varsinkaan Ruotsin - ei ole erikoisalaani tai varsinkaan suuria intohimon kohteitani. Alun mielenkiintoisen ilmastonmuutos-osion jälkeen siirryttiin ihan liian nopeasti politiikkaan.

Takakannesta: Miksei kukaan puutu maailmanlaajuiseen äärimmäisen rikkauden ongelmaan? Miksi etsimme mindfulnessia itämaisista opeista, vaikka oma länsimainen, kapitalistinen järjestelmämme on historiallisesti täysin ylivoimainen mitä tulee hetkessä elämiseen?

Albumista poimittua:

• Tosi-TV:ssä työväenluokka esitetään ja dramatisoidaan vajavaisina ja viallisina ihmisinä ja heistä voi tulla "kokonaisia ihmisiä" vain seuraamalla asiantuntijoiden neuvoja, joita leimaavat keskiluokan sosiaaliset arvot. 
• "Luulen, että menestykseni mediassa perustuu siihen, että... olen aina uskaltanut panostaa johonkin epävarmaan, koska minulla on erittäin hyvin pärjäävien, valkoisten vanhempieni tarjoama taloudellinen perusturva."
• Globaalin kapitalismin taloudelliset epäoikeudenmukaisuudet ja ahneuden voi nähdä tiettyjen liian rikkaiden sukujen perinnöllisenä psyykkisenä häiriönä.

Sarjakuva onneksi loppuu varsinaiseen herkkupalaan eli asiantuntijoiden ehdotuksiin siitä, kuinka poistaa äärimmäinen vauraus, sillä sehän on valtava maailmanjaaluinen ongelma. Näyttää äkkiä luettuna hassun hauskalta ajatukselta, mutta on siinä ideaa. Strömquistin mukaan 1% maailman väestöstä omistaa enemmän kuin jäljelle jäävät 99%. Se pistää miettimään.

Nousu ja tuho

✚   ✚   ✚

Kiitos Sammakolle näiden kustantamisesta ja lukulistalle jää vielä Strömquistin Kielletty hedelmä.

Liv Strömquist
Prinssi Charlesin tunne (Prins Charles känsla, 2010)
Nousu ja tuho (Uppgång och Fall, 2016)

Kirjastosta

Elena Ferrante - Ne jotka lähtevät ja ne jotka jäävät

Näin Lilan viimeistä kertaa viisi vuotta sitten, talvella 2005.

Olen aina yhtä innoissani, kun postin paketista paljastuu Elena Ferranten jokin Napoli-sarjan osa! Elena ja Lila jaksavat kiehtoa osasta toiseen ja tietenkin matkakuume on taattu. Kirjat ovat juuri sen mittaisia, ettei lukeminen lopu aivan yhdellä istumalla. Takaraivossa kummitteli ajatus sarjan loppumisesta, sillä viimeinen, neljäs osa, julkaistaan syksyllä (niin kaukana mutta niin lähellä!).

Takakannesta: Elena ja Lila ovat aikuistuneet ja elämä on vienyt heitä eri suuntiin. Kipakka Lila on jättänyt miehensä ja työskentelee nyt makkaratehtaalla karuissa oloissa. Lahjakas Elena on lähtenyt Napolista opiskelemaan ja julkaissut esikoisteoksensa; sen tuoma menestys avaa hänelle ovet oppineiden ja varakkaan sivistyneistön piireihin.

Eurooppa ympärillä kuohuu. Myös 1970-luvun Italiassa yhteiskunta mullistuu, poliittiset rakenteet, naisten asema ja sukupuoliroolit ovat murroksen kourissa. Lila ja Elena taistelevat päästäkseen pois vankiloistaan, kumpikin omastaan, ja pyrkivät irti patriarkaalisesta määräysvallasta, kurjuudesta ja tietämättömyydestä. Vaikka haasteita riittää niin lasten, aviomiesten kuin rakastajien kanssa, vahva side Lilan ja Elenan välillä pysyy, alati muuttuvana ja elävänä. 

Elena ja Lila eivät ole enää niin läheiset, sillä heidän välillään on ihan fyysinenkin välimatka. Silti näyttämisen halu on säilynyt ja Elena tuntee yhä jäävänsä jalkoihin, vaikka joillakin mittapuilla mitattuna hän on päässyt yhteiskunnassa pitkälle ja arvostetumpaan asemaan. Hän on myöskin päässyt pois Italian pikkukujilta, vaikkakin - hurjaa kyllä - kaipaa takaisin. "-- ja minun kävi häntä sääliksi, mutta samalla kadehdin häntä. Lapsellinen varmuuteni siitä, että hänet oli tarkoitettu tekemään ihmeellisiä asioita, kasvoi valtavaksi ja kaduin, että olin lähtenyt Napolista ja irrottautunut hänestä, tunsin jälleen tarvetta olla hänen lähellään."

Elenan ja Lilan vivahteikkaan ystävyyden kuvauksen lisäksi kirja pitää sisällään aikamoisen yhteiskunnan kuvauksen. Italia kuohuu ja sotajalalla ovat ainakin kommunistit, fasistit ja ammattiyhdistysliike. On vallankaapausyrityksiä, poliisin voimatoimia, tulitaisteluita ja verilöylyjä. Kortteleissa kahakoidaan. En voinut kolmannen osan kohdalla olla aistimatta sitä miten onnettomia kaikki olivat omilla tahoillaan. Elena luo kirjailijanuraansa, mutta sitä jarruttaa kahden lapsen saaminen. Mies ei tunnu arvostavan vaimoaan yhtään. Lila taas on keskellä yhteiskunnan kuohuntaa ja näkee sen lähietäisyydeltä sekä joutuu kuin puolivahingossa suoraan sekaan.

"--halusin sanoa ja tehdä kaikkea, mitä
ajattelin että hän olisi sanonut ja tehnyt--

Ferrante on taituri vailla vertaa. Hienoja henkilöitä. Mielenkiintoista pohdintaa. Lumoava Italia.

Mitenköhän tarina tulee päättymään? En malta odottaa! Lämpenevätkö Elenan ja Lilan välit ja säilyykö riippuvuussuhde yhä.

★★★★★
Elena Ferrante - Ne jotka lähtevät ja ne jotka jäävät

(Storia di chi fugge e di chi resta, 2013)

Wsoy, 2018

Arvostelukappale

Napoli-sarja
Uuden nimen tarina (#2)
Loistava ystäväni (#1)

Pekka Hiltunen - Vilpittömästi sinun

"Kadulla levisi paniikki. Se kulki ihmisten 
kasvoilla ja heidän hätäisissä liikkeissään."

kirjan alku

Pekka Hiltusen Vilpittömästi sinun on Studio-rikossarjan ensimmäinen osa, josta viime vuonna ilmestyi jo kolmas osa. Näin ollen jatkan tutustumista suomalaisiin kirjailijoihin ja yllättävän paljon olen alkuvuonna heidän kirjojaan lukenutkin.

Älä astu suomalaisten naisten tielle

Lia on paennut keskinkertaisuutta Lontooseen. Elämä on yksinäistä, koska tämän suomalaisen naisen on vaikea päästää ihmisiä lähelleen. Päivisin hän työskentelee graafikkona laatulehdessä, illat lenkkeilee ja kulkee puistossa puhumassa patsaille.

Mutta Lian elämään astuu vaara. Hän kohtaa raa’an rikoksen, joka ei jätä rauhaan. Kun hän tapaa kiehtovan maannaisensa Marin, elämä muuttuu lopullisesti. Mari uskoutuu poikkeuksellisesta kyvystään: hän väittää osaavansa lukea ihmisiä ja nähdä heistä enemmän kuin muut. Marilla on myös epätavallinen työ. Hän johtaa hulppeassa Studiossa huippuammattilaisten tiimiä, joka ei epäröi vastustaa kovaa poliitikkoa ja naistenhyväksikäyttäjiä. Lialle avautuu vaarallisten operaatioiden ja yhteiskunnallisen kamppailun maailma. Mutta minkä kaiken Mari on valmis raivaamaan tieltään? Kuka tuo nainen todella on? Takakansi

Pidin kovasti siitä, että suomalaistytöt oli pistetty seikkailemaan Suomen ulkopuolelle ja vieläpä Lontooseen - jonne on muuten pakko päästä takaisin käymään! Miljöön vaihtaminen jonnekin koto-Suomea kauemmas oli ratkaisuna juurikin raikas ja jännittävä. Kansainvälistä potentiaalia, joten ei ihme, että Vilpittömästi sinua on käännetty ainakin kuuteen maahan ja yksi näistä on osuvasti Britannia.

Muuten kyse on aika normaalista dekkarista, jossa samaan aikaan seurataan kahden rikosjutun etenemistä: Lia selvittää auton takakontista löytyneen ruumiin henkilöllisyyttä ja Studio yrittää käräyttää erään poliitikon. Toimiva kombinaatio, kun aina jotain tapahtui vähintään toisella rintamalla. Marin erikoiskyvyt jäi alkua lukuunottamatta unholaan ja olisin nimenomaan kaivannut enemmän niiden käyttämistä. Erilaisuus/erikoisuus kun on aina plussaa.

_______

Pekka Hiltunen - Vilpittömästi sinun

Gummerus, 2013

Omasta hyllystä
Tähtiä: ★★★

Harper Lee - Kaikki taivaan linnut

"Atlantasta alkaen hän oli katsonut ravintolavaunun 
ikkunasta ja tuntenut miltei ruumiillista riemua."

kirjan alku

Minäkin tunsin melkein ruumiillista riemua saadessani Harper Leen Kaikki taivaan linnut käsiini vähän yllättäen (kiitos pikalainojen!). Tästä onkin jo monia monia monia vuosia aikaa, kun ensi kertaa tapasin Scoutin ja Atticuksen ja ihastuin heidän tiiviiseen perheeseen ja moraaliin. Kaikki taivaan linnut on jatkoa Kuin surmaisi satakielen klassikkoromaanille.

Alabama 1950-luvulla. Scout on jo kasvanut aikuiseen ikään ja palaa kotiseudulleen Maycombiin vierailemaan vanhentuneen isänsä luona, jossa hän joutuu vaikeiden pohdintojen ja kysymysten ääreen, kun lapsena opitut uskomukset eivät olekaan välttämättä yhtä kuin totuus. Ajat ovat muuttuneet. Scout omaa tosiaan edelleen lapsuudessa opitun horjumattoman uskon siitä mikä on oikein ja väärin. Hänen oikeuskäsityksensä on melkeinpä mustavalkoinen, ja tällä reissulla nainen joutuu pohtimaan omaa suhdettaan isäänsä ja yhteisöön, jonka parissa hän asui niin monet vuodet.

Tietenkin Scoutin nuoruudessa oli se oma viehkonsa, mutta tässäkin kirjassa saadaan siitä vielä nauttia pienissä paloissa, kun Scout muistelee lapsuuttaan. Suurella nautinnolla luinkin nämä kohdat, oli enemmän kuin mahtavaa palata Scoutin mukana menneisiin aikoihin: Jemin ja Dillin kanssa vietettyihin päiviin ja hauskoihin tempauksiin. Pienet ilot ne tekee elämästä elämisen arvoisen ♥ Mieleeni jäi etenkin herätyskokous kalalammen luona: "Ponnistuksesta punoittava Dill kävi taas istumaan etupenkkiin, missä hän huuteli Aa-men aina tilaisuuden tullen." Voi että minulla oli hauskaa tätä lukiessa! Scout oli lapsena niin totinen ja määrätietoinen ja se raskausjuttu kuvasi tyttöä niin hyvin. Voi pikkuista.

Politiikkafilosofioinneista en niin välittännyt ja sitä oli ehkä aavistuksen verran liikaa makuuni. Scout ei aina pysynyt Jack-setänsä vauhdikkaan ajatuksenjuoksun perässä, mutta en kyllä minäkään! Kuin surmaisi satakielen tapaan tämäkin kirja jatkaa valkoisten ja tummaihoisten välisten suhteiden kuvaamista. Jälkimmäisten oikeudet eivät ole läheskään samaa luokkaa kuin valkoisten. Kaikki taivaan linnut kuvaa erittäin hyvin etelävaltoiden silloista tilaa. Nykytilanteen soisi olevan paljon parempi.

_______

Harper Lee - Kaikki taivaan linnut

(Go Set a Watcman, 2015)

Gummerus, 2015
Kannen suunnittelu: Jenni Noponen

Kirjastosta lainattu
Tähtiä: ★★★★