Sjón - Poika nimeltä kuukivi

"Lokakuun ilta on tyyni ja viileä."

kirjan alku

Lokakuu tuli ihan yllättäen ja eihän tässä ole kuin kaksi kuukautta, kun saa jo joulua alkaa odottamaan. Nyt kuitenkin nautitaan (tai miten sen nyt ottaa) syksystä vielä kun lehdetkin ovat värikkäinä puissa. Mutta siis: en ole kovinkaan paljon lukenut islantilaista kirjallisuutta ja tällä hetkellä tulee oikeastaan mieleen vain Salka Valka, joka oli elämys, joten ihmettelen miksen ole haalinut käsiini lisää sen maan kirjailijoiden kirjoja. Ehkä siksi, ettei niitä ole tullut vastaan.

Sjónin Poika nimeltä kuukivi ja minä törmäsimme toisiimme onnekkaasti. Kirja kertoo levottomasta pojasta, joka uneksii itselleen elämän. Katla-tulivuoren purkaus valaisee yötaivaan, maailmassa riehuu suuri sota ja Reykjavíkissa espanjantauti, mutta Máni Steinille todellisuus on kuin elokuvan kulissi, suuri laitakatu, joka houkuttelee salaisiin seikkailuihin. Takakansi

Kuusitoistavuotias Máni viettää aikansa elokuvateattereissa katsoen samat elokuvat yhä uudelleen ja rahoittaa harrastuksensa salaisilla miesasiakkaidensa tapaamisilla. Kiinnostuksen kohteena pojalla on myös vampyyrimäinen mottooripyörätyttö. En sen kummemmin koe pystyväni tai edes yritä lähteä avaamaan kirjaa, sillä minulle se oli outo ja jännittävä matka, josta en kaikkea ymmärtänyt, mutta joka vaikutti.

Poika nimeltä kuukivi on pieni kirja kooltaan ja sisälle vilkaistessa minimalistinen, mutta lauseiden taakse käykeytyy paljon enemmän. Kirjaan on helppo sukeltaa sen lyhyiden lauseiden vuoksi; ne luovat kiivaan temmon ja lauseet ahmii. Sisältö on rankempi ja hyvin väkevä. Sjón jättää paljon lukijan varaa; hän luo surrealistisen ja unenomaisen maailman.

"Oli näky kuinka karmea tahansa, pojan ilme ei värähdäkään. Yhdeksän päivän aikana hän sanoo tuskin sanaakaan. Reykjavík on ensimmäistä kertaa ottanut muodon, joka ilmentää hänen sisäistä elämäänsä. Mutta siitä hän ei aio kertoa kenellekään."

_______

Sjón - Poika nimeltä kuukivi

(Mánasteinn - Drengurinn sem aldrei var til, 2013)

Like, 2014

Kirjastosta
Tähtiä: ★★★

Daniel Defoe - Moll Flanders (Klassikkohaaste III)

"Oikea nimeni on niin tunnettu Newgaten pöytäkirjoissa eli rekistereissä ja Old Baileyssa ja siellä on yhä ratkaisematta niin tärkeitä, eritoten minun menettelyihini liittyviä asioita, ettei sovi odottaa minun panevan julki nimeäni tai sukupuutani tähän teokseen--."

kirjan alku

Kirjabloggaajien klassikkohaasteesta on tullut jo perinne, johon minä lähdin mukaan toisen osana aikana Cranfordin naisten merkeissä. Moll Flanders on klassikko neljänsadanvuoden takaa ja kuten kävi edellisen kirjan kanssa, ei tämäkään mikään nappivalinta ollut. Juonitiivistelmän saa tietoonsa vain jo lukemalla kirjan englanninkielisen nimen, joka kiteyttää todella hyvin romaanin sisällön: The Fortunes and Misfortunes of the Famous Moll Flanders, Etc. Who Was Born In Newgate, and During a Life of Continu'd Variety For Threescore Years, Besides Her Childhood, Was Twelve Year a Whore, Five Times a Wife [Whereof Once To Her Own Brother], Twelve Year a Thief, Eight Year a Transported Felon In Virginia, At Last Grew Rich, Liv'd Honest, and Died a Penitent. Written from her own Memorandums.

Näinpä juuri. Moll Flanders -niminen nainen (paitsi että hän vaihtaa nimeään pitkin kirjaa) kertoo onnetonta elämäntarinaansa, jossa hän joutuu koittelemusten eteen ja yrittää selvitä niistä parhaansa mukaan. Juuri kun kaikki voisi päättyä onnellisesti, jotain kamalaa tapahtuu. Tuohon aikaan naisten tavoitteena on päästä hyvin naimisiin, mielellään rikkaan miehen kanssa, ja synnyttää lapsia. Köyhtynyt Moll Flanders joutuu keksimään omat keinonsa päästääkseen jälleen hyviin naimisiin kunniallisen miehen kanssa.

"Olkoon tämän yhden, läpikotaisin syntisen ja läpikotaisin kurjan ihmisolennon 

kokemus hyödyllisten varoitusten aarreaittana niille, jotka tämän lukevat."

Hahmona Moll Flanders on mielenkiintoinen. Vielä viisikymppisenäkin nainen on täyttä rautaa, hän ei alistu olemaan uhri vaan selviää elämän koittelemuksista. Moll Flanders on räväkkä ja arkailematon, jopa röykeä, ja hänen rinnallaan monien muiden klassikoiden hentoiset naiset jäisivät seinäruusuiksi. Kaiken tämänkin jälkeen joudun myöntämään, etten pitänyt hänestä pätkän vertaa. Moll Flanders synnytti esimerkiksi paljon lapsia, mutta jätti ne aina jonkun muun huostaan unohtaen heidät samantien. Kylmä ja itsekeskeinen nainen.

"Mutta kuinka helvetti voi vähitellen tulla niin luonnolliseksi, eikä 
vain siedettäväksi, vaan jopa miellyttäväksi, se on käsittämätöntä 
kaikille paitsi niille, jotka ovat sen kokeneet niin kuin minä."

Daniel Defoen Robinson Crusoe ei ole koskaan kiinnostunut ja tämä kokemus vain vahvisti tuota kantaa. Moll Flandersin saarnaava sävy ei oikein iskenyt. Nyt on ollut huonoa tuuria kirjojen valinnassa, mutta ehkä kolmas kerta toden sanoo! Vielä en ainakaan ole luovuttamassa Klassikkohaasteen suhteen :D

_______

Daniel Defoe - Moll Flanders

(The Fortunes and Misfortunes of the famous Moll Flanders, 1722)

Tammi, 1957

Kirjastosta
Tähtiä: ★★

Muita postauksiani:
Klassikkohaaste II

Pekka Hiltunen - Vilpittömästi sinun

"Kadulla levisi paniikki. Se kulki ihmisten 
kasvoilla ja heidän hätäisissä liikkeissään."

kirjan alku

Pekka Hiltusen Vilpittömästi sinun on Studio-rikossarjan ensimmäinen osa, josta viime vuonna ilmestyi jo kolmas osa. Näin ollen jatkan tutustumista suomalaisiin kirjailijoihin ja yllättävän paljon olen alkuvuonna heidän kirjojaan lukenutkin.

Älä astu suomalaisten naisten tielle

Lia on paennut keskinkertaisuutta Lontooseen. Elämä on yksinäistä, koska tämän suomalaisen naisen on vaikea päästää ihmisiä lähelleen. Päivisin hän työskentelee graafikkona laatulehdessä, illat lenkkeilee ja kulkee puistossa puhumassa patsaille.

Mutta Lian elämään astuu vaara. Hän kohtaa raa’an rikoksen, joka ei jätä rauhaan. Kun hän tapaa kiehtovan maannaisensa Marin, elämä muuttuu lopullisesti. Mari uskoutuu poikkeuksellisesta kyvystään: hän väittää osaavansa lukea ihmisiä ja nähdä heistä enemmän kuin muut. Marilla on myös epätavallinen työ. Hän johtaa hulppeassa Studiossa huippuammattilaisten tiimiä, joka ei epäröi vastustaa kovaa poliitikkoa ja naistenhyväksikäyttäjiä. Lialle avautuu vaarallisten operaatioiden ja yhteiskunnallisen kamppailun maailma. Mutta minkä kaiken Mari on valmis raivaamaan tieltään? Kuka tuo nainen todella on? Takakansi

Pidin kovasti siitä, että suomalaistytöt oli pistetty seikkailemaan Suomen ulkopuolelle ja vieläpä Lontooseen - jonne on muuten pakko päästä takaisin käymään! Miljöön vaihtaminen jonnekin koto-Suomea kauemmas oli ratkaisuna juurikin raikas ja jännittävä. Kansainvälistä potentiaalia, joten ei ihme, että Vilpittömästi sinua on käännetty ainakin kuuteen maahan ja yksi näistä on osuvasti Britannia.

Muuten kyse on aika normaalista dekkarista, jossa samaan aikaan seurataan kahden rikosjutun etenemistä: Lia selvittää auton takakontista löytyneen ruumiin henkilöllisyyttä ja Studio yrittää käräyttää erään poliitikon. Toimiva kombinaatio, kun aina jotain tapahtui vähintään toisella rintamalla. Marin erikoiskyvyt jäi alkua lukuunottamatta unholaan ja olisin nimenomaan kaivannut enemmän niiden käyttämistä. Erilaisuus/erikoisuus kun on aina plussaa.

_______

Pekka Hiltunen - Vilpittömästi sinun

Gummerus, 2013

Omasta hyllystä
Tähtiä: ★★★

María Amparo Escandón - Santitos: Esperanzan ihmeet

"Minä tulin taas, isä Salvador. Olen Esperanza Díaz, 
sen kuolleen tytön äiti. Paitsi, että hän ei ole kuollut"

kirjan alku

Esperanzan ihmeet pomppasi alunperin lukulistalle Kaunokirjallisen maailmanvalloitus -haasteen tiimoilta, mutta miksipä sitä ei voisi lukea, vaikka Meksiko onkin jo valloitettu.

-- kertomus naisesta, joka etsii kadonnutta lastaan. Matka vie Esperanzan meksikolaisiin kyliin, Tijuanan rähjäisiin ilotaloihin ja lopulta Yhdysvaltoihin saakka. Ja niin kuin kaikki matkat, on Esperanzan matka lopulta matka itseen: se on kertomus äidinrakkaudesta, itsensälöytämisestä ja rakastumisen ihmeestä. Lumovoimaisena näyttämönään tarinalla on meksikolaisen kulttuurin värikylläisyys ja maagisuus. Takakansi

Esperanzan ainoa tytär Blanca on kuollut ja hänelle on pidetty hautajaisetkin, kun epätoivoinen äiti rukoilee suosikkipyhimystään, San Judas Tadeonia, epätoivoisten tapausten suojelijaa. Myöhemmin pyhimys ilmestyy hänelle likaisessa uuniluukussa kertoen, ettei Blanca olekaan kuollut. Kukaan muu ei usko Blancan olevan elossa, mutta Esperanza alkaa epätoivoisesti etsiä tytärtään odottaen pyhimyksen ilmestyvän hänelle uudestaan uuniluukkuun antamaan lisää ohjeita tai vihjeitä tyttärensä olinpaikasta.

Oli aika... hmmm... mielenkiintoinen tarina. Esperanza joutuu erilaisiin paikkoihin ja kohtaa monenlaisia miehiä (paljon himokkaita) matkallaan. Hän päätyy itsekin työskentelemään ilotaloon päästäkseen sisäpiiriin ja sitä kautta löytääkseen tyttärensä, mutta välttyy silti kaikkein likaisimmalta työltä, sillä miehet ovat aivan hulluina häneen ja Esperanzan annetaan laatia omat rajansa. En ihan tiedä voiko tätä kuitenkaan kasvukertomukseksi sanoa, sillä en ole vakuuttunut, että Esperanza olisi mitään uutta ja mullistavaa itsestään matkalla oppinut.

Toinen kirjan kertojaäänistä on isä Salvador, joka on (hänkin) ihastunut Esperanzaan. Isä Salvador seurailee kauhuissaan naisen puhelinsoittojen välityksessä Esperanzan matkaa ja toimii tämän neuvonantaja. Eikö se yleensä mene niin, että kun etsii jotain tiettyä, niin löytääkin matkan varrella aivan jotain muuta odottamatonta. Esperanza ainakin löytää Enkelin.

_______

María Amparo Escandon - Santitos - Esperanzan ihmeet

(Esperanza's Box of Saints, 1998)

Gummerus, 1999
Kannen kuva: Christian Clayton

Omasta hyllystä
Tähtiä: ★★★

Jo Nesbø - Verta lumella, osa 1 (Dekkariviikko)

Verta lumella, osa 1 - Jo Nesbo

(Blood on Snow, 2015)

Johnny Kniga, 2015
Päällyksen kuva: Photobooth
Päällys: Martti Ruokonen

Kirjastosta lainattu

"Pumpulimainen lumi kieppui ympäri katulampun valossa."

kirjan alku

Dekkarituntemukseni jälleen laajenee, sillä yhtään Nesbon kirjaa en aikaisemmin ole lukenut, joten näin ollen sillä ei ole paineita vertautua kirjailijan muihin paksuihin dekkareihin. Odotuksia ei juuri ollut, joten kaikki hyvä on pelkkää positiivista.

Joulu 1977. Päähenkilö on oslolainen Olav, joka on löytänyt omaksi alakseen ihmisten tappamisen. Huumeiden tai parittamisen kanssa työskentelyyn hän on aivan liian heikko ja herkkäluontoinen. Olavin seuraava toimeksianto saa kuitenkin miehen varuilleen, sillä se liippaa liian läheltä pomon yksityisyyttä. Ja tuolla alueella liikkuminen on hyvin riskialtista tekijän itsensä kannalta, sillä ei ole hyvä tietää pomostaan liikaa.

Olav rikkoo radikaalisti perinteisten dekkarien palkkamurhaajan olemusta. Tässä ei olekaan kyse kylmähermoisesta ja tunteettomasta miehen järkäleestä, jonka elämän ainut tarkoitus on suorittaa hänelle annettu tehtävä moitteettomasti ja herättää kauhua ympärillään. Olav on helläsydäminen romantikko, joka vähättelee itseään ja jonka heikkoutena on naiset (ja sen hän itse tietää) kuten rampa ja kuuromykkä Maria ja huumekauppias Hoffmanin vaimo. Tämä sympaatinen ja hieman hömelö hahmo sai täysin minut puolelleen jo alkumetreistä lähtien, enkä pitänyt häntä niin kovin pahana miehenä, vaikka hei haloo, hänhän on palkkamurhaaja! Sitä se kirjojen lukeminen teettää; Voi tuntea empatiaa vaikka ketä kohtaan.

"Ja meissä herää toivo, tuskallinen ja hermostuttava toivo, joka kaihertaa eikä suostu sammumaan. Toivo siitä että on olemassa keino huijata kuolemaa, eräänlainen takareitti paikkaan, josta emme tienneet. Että on olemassa jotain, millä on merkitystä. Että on olemassa tarina."

Ja Olav luki vieläpä Victor Hugon Kurjia. Kukapa sellaisesta miehestä voisi olla pitämättä. Päähenkilö mies, joka rakastuu naiseen ei tunnu niin kliseiseltä ja miljoonaan kertaan nähdyltä kuin dekkarien naiset, jotka retkahtaa mieheen ja saavat minut huokaamaan ärsytyksestä. No tai riippuu miten asia on kuvattu. Mistähän tämäkin johtuu.

Tarina vetäisee välittömästi mukaansa, mutta aivan liian pian tuo yhteinen reissumme loppui. Toisen parisataasivua ei olisi yhtään haitannut. Niin vaivatonta se lukeminen oli ja kieli kaikenlisäksi erittäin hyvää. Nautin siis kovasti ja kirjan jatko-osaa saamme odottaa vielä syksyyn asti. Jos jollain on laajempi kokemus Nebon kirjoista, niin saa suositella jotain hyvää luettavaa hänen tuotannostaan, sillä aion kyllä palata tämän miehen rikosromaanien ääreen!

Tähtiä: ★★★★½

Kirjankansibingo: Abstrakti kuvio