"Jokaisella ihmisellä on taakkanaan menneisyys."
kirjan alku
Korppinaiset on jonkinlainen jatko Yö ei saa tulla -kirjalle, vaikka suoraan sitä ei missään mainita. Itse ainakin suosittelen aloittaamaan edellä mainitusta kirjasta, muuten kaikkia merkityksiä ei ymmärrä ja Korppinaisissa mainitaan monta kertaa edellisen kirjan tapahtumia. Tiina Raevaara on vikkelään kavunnut suosikkikirjailijoideni joukkoon, sillä häneltä tietää mitä odottaa: luonnon suuri rooli, magiaa ja jotain selittämätöntä.
"Se oli erilaista kuin meidän todellisuutemme, jossa korpit
tiivistyivät pimeästä yöstä ja ihmiset kuolivat aina uudestaan, jokaisen
muistoissa eri lailla."
Johannes palaa isovanhempiensa unohdettuun perintötaloon, jonka aikoo
kunnostaa kodiksi itselleen ja kadotetulle rakastetulleen Aalolle. Talo
pitää sisällään outoja vihjeitä hänen isänsä kuolemasta, jota hän on
pitänyt onnettomuutena, mutta menneisyys pakenee hänen ulottuviltaan
aivan kuin Aalo vuosia aiemmin. Isän kohtalo vaivaa Johanneksen mieltä
yhä pahemmin. Samalla hänen täytyy voittaa Aalon sydän takaisin
puolelleen. Takakansi
Upeiden kansien sisällä on yhtä upea tarina. Siinä missä edellinen osa oli mystinen ja unenomainen, Korppinaiset keskittyy Johanneksen isän menneisyyden tutkimiseen, mutta toki nuo samat elementit ovat seuranneet miestä tähänkin kirjaan - minun onnekseni, sillä juuri niihin viimeksi rakastuin. Todellisuus ja kuvitelma kiemurtelevat toistensa lomissa. Perintötalo pitää sisällään muistoja ja salaisuuksia, joista Johannes yrittää päästä osalliseksi ja hän saakin selville isänsä liittyneen hämäriin ihmiskokeisiin. Korppinaisissa pohditaan kuolemaa ja sen viivästyttämistä. Maaginen realismi vie mennessään ja kauhukin kurkottaa päätään, kun linnut ilmestyvät suljettuun huoneeseen kuin tyhjästä polvelle istumaan.
Aalon ja Johanneksen suhde ei ole aivan terveellä pohjalla, eivätkä he välttämättä ole maailman miellyttävimpiä ihmisiä, mutta heidän tarinansa on pakko kuulla. Iso osa tarinaa on korpit ja naakat, jotka asuttavat talon ullakkoa. Intertekstuaalisia viittauksia voi toki hakea ja helposti löytää, mutta minulle Raevaaran luonto ja sen eläimet on ihan oma lukunsa. Kirjailijan vahva suhde luontoon näkyy ja se liitettynä yliluonnollisuuksiin tekee tästä voimakkaan ja silti hauraan lukukokemuksen.
Upeiden kansien sisällä on yhtä upea tarina. Siinä missä edellinen osa oli mystinen ja unenomainen, Korppinaiset keskittyy Johanneksen isän menneisyyden tutkimiseen, mutta toki nuo samat elementit ovat seuranneet miestä tähänkin kirjaan - minun onnekseni, sillä juuri niihin viimeksi rakastuin. Todellisuus ja kuvitelma kiemurtelevat toistensa lomissa. Perintötalo pitää sisällään muistoja ja salaisuuksia, joista Johannes yrittää päästä osalliseksi ja hän saakin selville isänsä liittyneen hämäriin ihmiskokeisiin. Korppinaisissa pohditaan kuolemaa ja sen viivästyttämistä. Maaginen realismi vie mennessään ja kauhukin kurkottaa päätään, kun linnut ilmestyvät suljettuun huoneeseen kuin tyhjästä polvelle istumaan.
"Kun
olin ollut pieni ja kiivennyt tikkaita ensimmäisiä kertoja, joku oli
aina seissyt selkäni takana. Kuin joku olisi siellä nytkin. Vilkaisin
taakseni, mutta käytävä oli tyhjä. Vain ilmavirta osui kasvoilleni. Ehkä
tässä talossa ei koskaan voinut olla todella yksin."
Aalon ja Johanneksen suhde ei ole aivan terveellä pohjalla, eivätkä he välttämättä ole maailman miellyttävimpiä ihmisiä, mutta heidän tarinansa on pakko kuulla. Iso osa tarinaa on korpit ja naakat, jotka asuttavat talon ullakkoa. Intertekstuaalisia viittauksia voi toki hakea ja helposti löytää, mutta minulle Raevaaran luonto ja sen eläimet on ihan oma lukunsa. Kirjailijan vahva suhde luontoon näkyy ja se liitettynä yliluonnollisuuksiin tekee tästä voimakkaan ja silti hauraan lukukokemuksen.
_______
Tiina Raevaara - Korppinaiset
Like, 2016
Kirjastosta lainattu
Tähtiä: ★★★★
Tähtiä: ★★★★
