"Hautajaiset oli määrä pitää hiljaisuudessa,
sillä vainajalla ei ollut ystäviä."
sillä vainajalla ei ollut ystäviä."
kirjan alku
Kuukausi hätäisesti vietettyjen häiden jälkeen 18 ikävuotta saavuttanut maalaisneito Nella matkaa Amsterdamiin tuoreen aviomiehensä kauppias Johannes
Brandtin luokse. Mies ei ole kuitenkaan edes häntä vastassa uudessa kodissa, vaan ovenraosta kurkistaa Johanneksen totinen sisko Marian takanaan perheen kaksi palvelijaa. Nella otetaan tylysti vastaan.
Miehen palatessa maisemiin Nella saa häneltä häälahjaksi nukkekaapin, joka on aivan kuin suora kopio heidän talostaan. Johannes antaa myös rahaa pienoistalon sisustukseen ja Nella lähettää viestin miniatyristille, jonka ilmoituksen on löytänyt käsityöläisten ja kauppiaiden luettelosta. Tavaroiden tultua perille Nella huomaa miniatyristin ottaneen erivapauksia tavaroiden suhteen ja paketista löytyy hänen tilaamiensa esineiden lisäksi jotain muitakin hyvin hämmentäviä tavaroita. Tulee tunne kuin niiden tekijä olisi ollut talossa vakoilemassa.
Alkuun Nella tuntee uudessa kodissaan olonsa epämiellyttäväksi ja turhaksi. Johannes on paljon poissa ja kotonakin ollessaan sulkeutuu huoneeseensa. Nella odottaa aviollisia velvollisuuksiaan vaimona, mutta mies pysyy yötkin kaukana hänen huoneestaan. Marinin kanssa on hankala tulla toimeen. Hän on todella tiukka tavoistaan, määräilevä ja jossain mielessä sulkeutunut. "Marin-rouvassa on jotakin outoa. Hän on solmu, jonka jokainen haluaa avata."
Juuri Marinin hahmo minua kiinnosti kaikkein eniten. Hänessä on salaperäisyyttä ja selittämättömiä asioita joiden suuntaan aluksi vain vihjaillaan ja jotka saivat minut valppaaksi, mutta sitten lässähti. Muutenkin monet henkilöt jäävät yksiulotteiseksi rekvisiitaksi, jotka on tuotu romaaniin vain yhtä, tiettyä tarkoitusta varten.
Oletin miniatyyreillä olevan suurempi rooli ja jotenkin kauhuelokuvamaisesti ennustavan tulevaisuutta jo hyvissä ajoin etukäteen, mutta ei se ihan niin mennyt. Itse miniatyrista puhumattakaan. Kaipasin vielä enemmän maagisuutta, vaikka mukavasti yllätyksiä ripotellaan pitkin kirjaa lukijalle, juuri sen verran vähän, että jää haluamaan lisää.
Jessie Burtonin kieli on kuvailevaa ja viihdyin hänen matkassaan vuoden 1686 Amsterdamin kaduilla. Viihdettä ja draamaa kaipaavalle suosittelen näyttäväkantista Nukkekaappia, jossa avaimenreiän kautta tirkistellen pysyy ajantasalla talon tapahtumista ja sen ihmisistä.
Miehen palatessa maisemiin Nella saa häneltä häälahjaksi nukkekaapin, joka on aivan kuin suora kopio heidän talostaan. Johannes antaa myös rahaa pienoistalon sisustukseen ja Nella lähettää viestin miniatyristille, jonka ilmoituksen on löytänyt käsityöläisten ja kauppiaiden luettelosta. Tavaroiden tultua perille Nella huomaa miniatyristin ottaneen erivapauksia tavaroiden suhteen ja paketista löytyy hänen tilaamiensa esineiden lisäksi jotain muitakin hyvin hämmentäviä tavaroita. Tulee tunne kuin niiden tekijä olisi ollut talossa vakoilemassa.
Alkuun Nella tuntee uudessa kodissaan olonsa epämiellyttäväksi ja turhaksi. Johannes on paljon poissa ja kotonakin ollessaan sulkeutuu huoneeseensa. Nella odottaa aviollisia velvollisuuksiaan vaimona, mutta mies pysyy yötkin kaukana hänen huoneestaan. Marinin kanssa on hankala tulla toimeen. Hän on todella tiukka tavoistaan, määräilevä ja jossain mielessä sulkeutunut. "Marin-rouvassa on jotakin outoa. Hän on solmu, jonka jokainen haluaa avata."
Juuri Marinin hahmo minua kiinnosti kaikkein eniten. Hänessä on salaperäisyyttä ja selittämättömiä asioita joiden suuntaan aluksi vain vihjaillaan ja jotka saivat minut valppaaksi, mutta sitten lässähti. Muutenkin monet henkilöt jäävät yksiulotteiseksi rekvisiitaksi, jotka on tuotu romaaniin vain yhtä, tiettyä tarkoitusta varten.
Oletin miniatyyreillä olevan suurempi rooli ja jotenkin kauhuelokuvamaisesti ennustavan tulevaisuutta jo hyvissä ajoin etukäteen, mutta ei se ihan niin mennyt. Itse miniatyrista puhumattakaan. Kaipasin vielä enemmän maagisuutta, vaikka mukavasti yllätyksiä ripotellaan pitkin kirjaa lukijalle, juuri sen verran vähän, että jää haluamaan lisää.
"Tapaamme vielä jonakin päivänä, te ja minä. Vaadin sitä. Olen
varma,
että niin tapahtuu. Minusta tuntuu, että te olette kirkas tähti joka opastaa
minua, mutta toivoani varjostaa pelko, ettei teidän valonne olekaan suopea."
että niin tapahtuu. Minusta tuntuu, että te olette kirkas tähti joka opastaa
minua, mutta toivoani varjostaa pelko, ettei teidän valonne olekaan suopea."
Jessie Burtonin kieli on kuvailevaa ja viihdyin hänen matkassaan vuoden 1686 Amsterdamin kaduilla. Viihdettä ja draamaa kaipaavalle suosittelen näyttäväkantista Nukkekaappia, jossa avaimenreiän kautta tirkistellen pysyy ajantasalla talon tapahtumista ja sen ihmisistä.
_______________________________
★★★½
Jessie Burton - Nukkekaappi
(The Miniaturist, 2014)
Otava, 2017
Kirjastosta
Minäkin kuvittelin miniatyyreillä ja niiden tekijällä olevan paljon isompi rooli tarinassa. Odotin myös koko ajan tunnelman kehittyvän jotenkin piinaavammaksi. Eihän se tunnelma kyllä kiva ollut, mutta painostava tunnelma syntyi aivan eri tahoilta kuin odotin.
VastaaPoistaPetyin tähän kovasti, jo siksi etten päässyt tekstin imuun missään vaiheessa.
Ehkä pitäisi siirtyä vanhaan hyvään tapaa ja jättää takakannet lukematta. Asennoiduin sinun lailla johonkin mystisempään tarinaan ja salaperäiseen miniatyristiin, mutta sen osalta vaisuksi jäi. Muuten tämä oli hyvä.
PoistaMinulle tämä oli historiallinen herkkupala ja tarina vei kivisillä kujilla lujaa vauhtia. Tämä olisi mielenkiintoinen näytelmä.
VastaaPoistaTotta, lavalla, valkokankaalla tai televisiossa tämä voisi olla hieno teos! Miljöö oli ainakin miellyttävä ja tapahtumia riittää.
PoistaMinä en ollut etukäteen lukenut takakantta. Tai no, syksyllä olin kirjakatalogista tästä lukenut, mutta en enää tarkkaan muistanut, mistä kirja kertoikaan. Odotuksia ei siis juurikaan ollut, odotin vain historiallista lukuromaania. Kyllä tämä minut koukutti, mutta jäin lopulta kaipaamaan paljon enemmän. Kuulemma kirjailijan toinen kirja on parempi, toivottavasti sekin suomennetaan.
VastaaPoistaOlen samaa mieltä, että jos viihdyttävyyttä kaipaa niin Nukkekaappi on hyvä valinta, mutta syvemmän sisällön kaipaajille tämä ei välttämättä ole tarpeeksi. Kiinnostaisi tuo mainitsemasi toinen kirja lukea mikäli se tosiaan suomennetaan.
Poista