Pingviini Piitu - Marcus Pfister
(Pit, der kleine Pinguin, 1987)
Lasten Keskus, 1992
Omasta hyllystä
"Kaukana Eteläisen jäämeren saarrella eleli hilpeä pingviiniyhdyskunta."
kirjan ensimmäinen lause
Yhdyskunnan nuorimmainen Piitu yrittää lentää kuten muut linnut, jotka yhtenä päivänä saarelle laskeutuvat. Hän kuitenkin pöllähtää aina mahalleen. Uiminen ja sukellut sen sijaan pikkupingviiniltä sujuvat.
Pitää keskittyä asioihin, jotka oikeasti haluaa oppia, eikä vain sen takia, että joku toinenkin osaa sellaista. Se voi olla jokin hieno taito, mutta kannattaa valita asioita, jotka tuottavat itselle sen parhaimman hyvänolon tunteen, tekee asioita itseään varten - ei muita. Piitu innostuu sukeltamisesta ja vaikka häntä jännittääkin syöksyä mereen pää edellä, hän on päättänyt tehdä sen.
Pienenä minulle luettiin Piitu -kirjoja, joten ihan vain nostalgian kannalta erittäin tärkeitä kirjoja minulle. Pfisterin kirjoissa viehättää eritysesti kuvitus. Muistan myös hänen Sateenkaarikala -kirjansa, jossa kalan suomut on tehty kiiltäviksi. Lapsena juuri tuollaiset asiat kiinnostivat ja vaikuttivat positiivisesti lukukokemukseen.
Piitun uudet ystävät - Marcus Pfister
(Pits neue Freunde, 1987)
Lasten Keskus, 1992
Omasta hyllystä
" "Hei äiti, katso tänne!" pikkupingviini Piitu hihkui emolleen."
kirjan ensimmäinen lause
Erään uimareissun jälkeen Piitu istahtaa pienelle saarelle meren keskelle istumaan väsyneenä, mutta vesisuihku heittääkin pingviinin ylös ilmaan. Näin Piitu ja Valtteri Valas tutustuvat. Valaan avulla Piitu pääsee kokeilemaan avantoa, rekiajelua, hän tapaa merinorsun, merileijonia ja koittaa temppuilla lumipallo nokkansa päälle.
Piitu lähtee perheensä ja pingviiniyhteisön luota katsomaan maailmaa. Hän pääsee kokemaan ja tekemään kaikenlaista uutta ja ihmeellistä. On paljon asioita, joita nuori Piitu ei ole edes tiennyt olevan.
Piitu ja Pinni - Marcus Pfister
(Pit und Pat, 1989)
Lasten Keskus, 1992
Omasta hyllystä
"Pingviini Piitu heräsi lempeään keinuntaan."
kirjan ensimmäinen lause
Piitu palaa kotikulmilleen seikkailtuaan tarpeekseen maailmalla. Sininokkainen Pinni-neiti kiinnittää heti Piitu huomion ja pian on jo häiden aika!
On Piitun aika palata kotikulmilleen ja myöhemmin asettua aloilleen. Söpöä, että Piitulla ja Pinnillä on eriväriset nokat. Sekä myös heidän Petu lapsellaan. Myös Petu saa kokea pettymiksiä kirjan lopussa isänsä Piitun tapaan, mutta ei ole ongelmia, joita ei voisi ratkaista. Sitä vartenhan ne vanhemmat on ;)
Hyvin yksinkertaisiahan tarinat ovat, voisi sanoa, mutta näin kerran luettua - sitten lapsuuden - en kauheasti välittänyt tuosta seikasta. En kyllä ihan heti ensi vuonna lukisi uudelleen.
Piitu ohoi! - Marcus Pfister
(Pit ahoi!, 1993)
Lasten Keskus, 1993
Omasta hyllystä
"Oli varhainen aamu."
kirjan ensimmäinen lause
Aamu-uinnillaan Piitu huomaa vanhan laivan. Kiinnostuneena hän saapuu laivaa tutkimaan ja tapaa siellä pienen laivarotan.
Tätä kirjaa en muistanutkaan yhtään, joten tulihan eteen jotain uuttakin. Parhaimpia kuvituksia näistä kaikista neljästä kirjasta, mutta harmi ettei tarina jatkunut loogisessa järjestyksessä niin kuin kolme edellistä on mennyt. Tämä olisi voinut olla vaikka jatko-osa kirjalle Piitun uudet ystävät.
Lämminhenkisiä, suloisia ja pehmeästi kuvitettuja lastenkirjoja.
Tähtiä: ★★★★
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti