"Ottilia asui Pippurimyllytalon 24. kerroksessa."
kirjan alku
Olen innoissani siitä, että Chris Riddellin muutakin tuotantoa suomennetaan Ada Gootin lisäksi ja minut on sen verran aivopesty, että voisin lukea häneltä melkein mitä tahansa. Varsinkin siis näitä kuvitettuja kirjoja, sehän se paras anti on ;) Hänen piirroskuvansa ovat niin yksityiskohtaisia ja taidokkaita, etten ikinä lakkaa niitä ihastelemasta.
Ottilia Ruskeamaa asuu perheensä ja parhaan ystävänsä Mauri-herran kanssa Isossa
Kaupungissa ja vanhempien ollessa matkoilla ympäri maailmaa he pitävät huolta
näiden erikoisten esineiden kokoelmasta. Ottilian lempipuuhaa on visaisten pulmien ratkaiseminen ja ovelien suunnitelmien laatiminen Mauri-herran kanssa. Ne voittavat jopa lätäköissä hyppelyn.
Kaupungista alkaa kadota hienostopiirin sylikoiria ja pian sen jälkeen asunnoista jalokiviä. Ottilia pohtii asiaa Mauri-herran tukkaa harjatessa, sillä se auttaa ajatteluun. Mauri-herran mielipuuhaa se ei missään nimessä ole. Onneksi Ottilia on Kuka oot -puijausopiston laillistettu valepukujen valtiatar, minkä turvin he ryhtyvät selvittämään tapausta.
Ihastuin Ottilian hurmaavaan ystävään Mauri-herraan. Hän on sympaattinen, pieni ja karvainen olento norjalaiselta suolta, joka ei Ottilian lailla pidä sateesta, mutta tekee satunnaisesti ei-niin-kivoja asioita Ottiliaa ilahduttaakseen. Mauri-herra haaveilee myös Kuka oot -puijausopiston todistuksesta, mutta kukaan ei ole vielä hämääntynyt hänen valepukuyrityksistään.
Ottilia on nokkela tyttö, joka hyödyntää pulmissaan salakuuntelun taidon. Monikerroksisesta Pippurimyllystä kuulee kaikenlaista putkistoja tarkkaan kuuntelemalla. Ottilia on perinyt vanhemmiltaan tavaroiden keräilyinnon. Häneltä löytyy parittomien kenkien kokoelma (toinen kenkä käyttöön ja toinen osaksi kokoelmaa) sekä postikorttikokoelma vanhemmilta lähetyistä korteista. Postikorttien avulla hän tuntee olevansa lähempänä muuten kaukaisia vanhempiaan.
Ottilia ja keltainen kissa on piristävää vaihtelua Ada Gootti -kirjoihin, vaikka niistäkin suuresti tykkään. Kesällä Ottilian seikkailut jatkuvat kirjalla Ottilia menee kouluun.
Kaupungista alkaa kadota hienostopiirin sylikoiria ja pian sen jälkeen asunnoista jalokiviä. Ottilia pohtii asiaa Mauri-herran tukkaa harjatessa, sillä se auttaa ajatteluun. Mauri-herran mielipuuhaa se ei missään nimessä ole. Onneksi Ottilia on Kuka oot -puijausopiston laillistettu valepukujen valtiatar, minkä turvin he ryhtyvät selvittämään tapausta.
Ihastuin Ottilian hurmaavaan ystävään Mauri-herraan. Hän on sympaattinen, pieni ja karvainen olento norjalaiselta suolta, joka ei Ottilian lailla pidä sateesta, mutta tekee satunnaisesti ei-niin-kivoja asioita Ottiliaa ilahduttaakseen. Mauri-herra haaveilee myös Kuka oot -puijausopiston todistuksesta, mutta kukaan ei ole vielä hämääntynyt hänen valepukuyrityksistään.
Ottilia on nokkela tyttö, joka hyödyntää pulmissaan salakuuntelun taidon. Monikerroksisesta Pippurimyllystä kuulee kaikenlaista putkistoja tarkkaan kuuntelemalla. Ottilia on perinyt vanhemmiltaan tavaroiden keräilyinnon. Häneltä löytyy parittomien kenkien kokoelma (toinen kenkä käyttöön ja toinen osaksi kokoelmaa) sekä postikorttikokoelma vanhemmilta lähetyistä korteista. Postikorttien avulla hän tuntee olevansa lähempänä muuten kaukaisia vanhempiaan.
Ottilia ja keltainen kissa on piristävää vaihtelua Ada Gootti -kirjoihin, vaikka niistäkin suuresti tykkään. Kesällä Ottilian seikkailut jatkuvat kirjalla Ottilia menee kouluun.
_________________________________________
★★★★★
Chris Riddell - Ottilia ja keltainen kissa
(Ottoline and the Yellow Cat, 2007)
Gummerus, 2017
Arvostelukappale
Minä katsoin tätä tänään kirjastoautolla ja teki mieli lainata, mutta viittaus Ada goottiin vei hieman intoa lainaukseen, minä kun en oikein ole ihastunut goottijuttuihin. Mutta ehkä tämä ei niin goottimainen sitten olekaan.
VastaaPoistaTässä kirjassa ei ole mitään goottimaista vaan hauska parivaljakko ratkaisemassa kinkkistä juttua:) Suosittelen.
PoistaRiddell on kyllä kummallisten, sarjakuvamaisten tarinoiden laatimisen mestari! Hänen mielikuvituksensa ja kekseliäisyytensä on huima.
VastaaPoistaOlen nauttinut suuresti Riddellin kirjoista ja hänellä kyllä niitä ideoita riittää!
PoistaSamaa mieltä kuvituksen iloisuudesta ja hilpeydestä! Na täydensivät hyvin tarinaa siinä, missä teksti vaikeni taustalle.
VastaaPoistaKirjan kuvitus on todella hienoa ja saa hymyn huulille. Pelkkä tarina ei ehkä ihan näin hyvää arvostelua olisi saanut.
Poista