Luin Anne B. Ragden Berliininpoppelit-trilogian pari vuotta sitten ja rakastuin niihin kirjoihin päätä pahkaa, joten olin superinoissani, että sarja ei jäänytään trilogian mittaiseksi vaan jatkuukin vielä! Ulkonäöllisestikin se solahtaa kauniisti muiden joukkoon, mutta itse tarinassa ollaan hypätty ajassa jonkin verran eteenpäin Vihreiden niittyjen jälkeen.
Sikatilan perinyt Torunn on myynyt osuutensa eläinlääkäriasemasta ja tyytynyt parisuhteeseen Christerin kanssa, joka ei ole mikään ihannemies ja hän ajatteli, etten voi elää täällä, en tietenkään voi, mutta jään
kuitenkin hetkeksi, kunnes tulee se hetki, jolloin todella tajuan,
etten voi jäädä. Tapansa mukaan Torunn tekee äkkikäännöksen ja palaa Neshovin perintötilalle, joka on möllöttänyt koko tämän ajan hylättynä ja rapistuneena vuokralle annettujen peltojen keskellä. Kööpenhaminassa asuva Erlend elää kumppaninsa Krummen ja kolmen lapsen kanssa jakaen vastuun lapsista lesbopariskunta Lizzin ja Jytten kanssa. Erlende kanssa eläminen on suureleistä draamaa ja hysteriaa, jossa kuitenkin toinen tasapainottaa toista.
Hautaisurakoitsija Margido sinnittelee muuttuvan yhteiskunnan pyörteissä. Hän on lopen kyllästynyt ja uupunut, ja alakulon syytä hän ei itsekään aina ymmärrä. Hautaustoimisto on jäämässä pahasti ajasta jälkeen, kun asiat hoidetaan nykyään sähköpostitse ja kaiken pitäisi löytyä netistä Facebookin kuolinilmoitussivuja myöten. "Lämpöä, eläviä käsiä, aito olka jota vasten itkeä, pieniä lohdun sanoja korvan juuressa. No, no... Nyt he saivat tietää siitä tietokoneen näytön välityksellä." Olisi hommattava uusi työntekijäkin. Eniten Margido kaipaa veljentytärtään Torunnia, jonka lähtö Neshovista tapahtui hyvin ikävissä tunnelmissa.
Perintötila alkoi niin mutustelevasti ja varkkaisesti, että piti ihan miettiä oliko näin edellisissäkin osissa, kunnes teksti vei jälleen mennessään. Ragden kuvailu on tarkkanäköistä, eikä hän maalaile ihmiskuvauksia vaaleanpunaisten lasien lävitse, mutta silti niissä on mukana hellyyttä ja lämpöä. Armeliaisuutta. Paljoa ei tarvinnut mieleen palautella tarinaa, kun vähitellen muisti jo kaikenlaista. Hahmot on ottanut omakseen jo ensimmäisestä kirjasta alkaen ja kaikki aika heidän kanssaan on laatuaikaa.
Perintötila on kirja tavallisesta arjesta ja ihmisten valinnoista samoin kuin omien virheiden ja menneisyyden kohtaamisesta. Jatkoa voinee odottaa.
Hautaisurakoitsija Margido sinnittelee muuttuvan yhteiskunnan pyörteissä. Hän on lopen kyllästynyt ja uupunut, ja alakulon syytä hän ei itsekään aina ymmärrä. Hautaustoimisto on jäämässä pahasti ajasta jälkeen, kun asiat hoidetaan nykyään sähköpostitse ja kaiken pitäisi löytyä netistä Facebookin kuolinilmoitussivuja myöten. "Lämpöä, eläviä käsiä, aito olka jota vasten itkeä, pieniä lohdun sanoja korvan juuressa. No, no... Nyt he saivat tietää siitä tietokoneen näytön välityksellä." Olisi hommattava uusi työntekijäkin. Eniten Margido kaipaa veljentytärtään Torunnia, jonka lähtö Neshovista tapahtui hyvin ikävissä tunnelmissa.
Perintötila alkoi niin mutustelevasti ja varkkaisesti, että piti ihan miettiä oliko näin edellisissäkin osissa, kunnes teksti vei jälleen mennessään. Ragden kuvailu on tarkkanäköistä, eikä hän maalaile ihmiskuvauksia vaaleanpunaisten lasien lävitse, mutta silti niissä on mukana hellyyttä ja lämpöä. Armeliaisuutta. Paljoa ei tarvinnut mieleen palautella tarinaa, kun vähitellen muisti jo kaikenlaista. Hahmot on ottanut omakseen jo ensimmäisestä kirjasta alkaen ja kaikki aika heidän kanssaan on laatuaikaa.
Perintötila on kirja tavallisesta arjesta ja ihmisten valinnoista samoin kuin omien virheiden ja menneisyyden kohtaamisesta. Jatkoa voinee odottaa.
★★★★
Anne B. Ragde - Perintötila
Anne B. Ragde - Perintötila
(Alltid tilgivelse, 2016)
Tammi, 2017
Arvostelukappale
Kiitos muistutuksesta hyvästä sarjasta! Luotan tanskalaiseen huumorintajuun, ja kaikki kirjat, joissa kuvataan hautausurakoitsijoita, ovat yleensä makuuni.
VastaaPoistaIlo on minun puolellani:D Aika jännän huomion olet tehnyt hautausurakoitsijoista kirjoissa. Minun mieleeni ei ainakaan nyt tule muita, joissa sellaisiin olisin törmännyt, mutta ehkäpä Oatesin Haudankaivajantyttärestä yksi löytyy.
PoistaKirjasarja on minulle täysin uusi tuttavuus. Tykkään kansikuvista.
VastaaPoistaTämä onkin sarja, jota lähdin lukemaan täysin kansikuvan perusteella, onhan ne hienoja<3
PoistaMinullekin tämä oli ensimmäinen kerta kun tästä kirjasarjasta kuulin, kuulostaa mielenkiintoiselta! :) Olisikin ihana löytää joku koukuttava sarja pitkästä aikaa, saisi nauttia yhdenlaisesta maailmasta kauemminkin kuin yhden kirjan ajan!
VastaaPoistaMahtavaa että pääsen toitottamaan Berliininpoppeleita ihmisten tietoisuuteen:) Totta, välillä on mukava löytää kirja, jonka tarina ei jääkään siihen yhteen kirjaan ja tätä ainakin voin suositella sellaiseksi lukemiseksi.
PoistaOlen tainnutkin kuulla tästä sarjasta nimenomaan sinun blogisi kautta - en ainakaan muista törmänneeni näihin muualla, enkä oikein ole tiennytkään, mistä näissä oikein on kyse. Kansikuvat näyttävät kiehtovilta.
VastaaPoistaJos joskus haikailet maalaiselämän ja vähän kummemman suvun pariin, niin nappaa kirjastosta Berliinipoppelit:)
PoistaBerliinipoppeleista olen lukenut ja kuullut aika ajoin, mutta en ole tullut lukeneeksi. Kirjoituksesi luettuani ihmettelen, miksihän en. Laitetaanpa sarja mieleen!
VastaaPoistaEn voi muuta kuin suositella lämpimästi:) Hahmot ovat ainakin mitä mainioimpia. Blogeissa näitä joskus harvoin vilahtelee.
PoistaIhan outo kirjailija ja kirjasarja minulle. Kiitos vinkistä. Enpä olekaan pahemmin tanskalaista kirjallisuutta tullut edes lukeneeksi. (ja kuitenkin Blixen on aina ollut yksi suurimpia suosikkejani)
VastaaPoistaTästä sarjasta voi loistavasti aloittaa Tanskan maahan tutustumisen:) En olekaan Blixeniä vielä lukenut, vaikka kerran melkein jopa aloitin, mutta sitten tulikin muuta...
PoistaSiitä onkin jo kauan kun luin Berliininpoppelit. Ihan kuin se olisi ollut minulle jotenkin ristiriitainen lukukokemus, en muista enää tarkkaan. Mieleen se on kuitenkin jäänyt erikoisen miljöönsä ja hahmojensa vuoksi. Voisin hyvin lukea tämän jatko-osan (ja miksipä en alkuperäisiä kolmeakin uudelleen).
VastaaPoistaHarmi ettet muista mikä romaanissa jäi hankaamaan vastaan, kun itse olen niin hurahtanut Berliininpoppeleihin etten voi moista kuvitella :D Sana 'erikoinen' kiteyttää hyvin sarjan.
PoistaVoi että! Lukiessa tätä tekstiä mieleen tulvahti yhtäkkiä hirveästi muistoja tästä sarjasta, lähinnä Erlendistä, näyteikkunoista ja kristallifiguureista mutta vähän myös sioista. Voisi tosiaan lukea uudelleen ja sitten lukea tämän. Ihanaa.
VastaaPoistaOih Erlend ja hänen näyteikkunansa<3 Jos en olisi erittäin tyytyväinen nykyisessä ammatissani, niin somistaja olisi voinut olla varteenotettava vaihtoehto:D
PoistaSuunnitelmasi kuulostaa hyvältä.
Muutama vuosi sitten aloin lukemaan ensimmäistä osaa, sinnittelin 70 sivua ja jätin kesken kun en vaan kerta kaikkiaan keksinyt minkä siinä pitäisi koukuttaa. Olin aiemmin lukenut sen yksittäisen Ragden suomennoksen jossa seurattiin kerrostaloelämää ja siitä taas pidin todella paljon! Mulle on jäänyt fiilis, että kaikki rakastaa Berliininpoppeleita ja siitä "kerrostalokirjasta" ei tykännyt kukaan :-D
VastaaPoistaMinäkin olen saanut sen kuvan, että juuri kukaan ei ole tykännyt tuosta kerrostaloelämä-kirjasta (Satunnaista seuraa?) toisin kuin Berliininpoppeleista. Onneksi ilmoittauduit tykkääjäksi, niin voin jopa odottaa kirjalta jotain!
PoistaIhastuin näihin aikoinaan norjalaisten ystävien suosittelemana ja olen kovin iloinen, ettö jatkoa seuraa. Erlend ja Krummen olivat suosikkejani, näen ihan silmissäni ne Swarovski-kokelmat. Tv-sarja oli myös tosi hyvä.
VastaaPoistaEn olekaan t-sarjaa nähnyt! - tosin en tiedä uskallanko katsoa, hahmot on niin vahvasti maalautunut mieleen, että ne tuskin kuitenkaan vastaan tv-sarjan näyttelijöitä. Kenties sitten kun aikaa on kulunut enemmän.
PoistaKatsoin aikoinaan Berliininpoppelit-trilogiaan perustuvan tv-sarjan, mutta kirjoja en ole lukenut. Sarja oli ihan ok, mutta en sen perusteella kuitenkaan lämmennyt niin paljoa, että jaksaisin lukea vielä lisää suvun tarinaa.
VastaaPoistaTv-sarjat tai elokuvat harvoin tavoittavat sitä mitä kirja vaikka joskus on niinkin käynyt, mutta ymmärrän hyvin jos sarjan perusteella ei kirjoihin huvita käydä käsiksi.
Poista