Yasunari Kawabata - Lumen maa

Lumen maa - Yasunari Kawabata

(Yukiguni, 1947)

Keltainen kirjasto, 1963
Päällys: Martti Mykkänen

Omasta hyllystä

"Juna vieri pitkästä tunnelista Lumen maahan."

kirjan alku 

Kawabata on Japanin huomattavampia kirjailijoita ja Lumen maa on hänen kuuluisin teoksensa. Jos näin tosiaan on, niin Kawabatalla ei taida olla enää minulle mitään tarjottavaa. Odotin kovasti kirjan lukemista, mutta hämmentyneessä mielentilassa sen lopetin. Mitä jäi käteen? Siihen ei olekaan helppo keksiä vastausta.

Vanha mies Shimura viettää aikaansa vuoristossa 'Lumen maassa' olevassa kylpylässä huolettomasti nauttien muiden rikkaiden nautiskelijoiden tapaan hemmottelusta, luonnon rauhasta ja sen kiistämättömästä kauneudesta sekä geishoista. Yksin näistä geishoista on Komako. Nuoren ja kauniin geishatyttösen ja Shimuran välille syntyy jonkinasteinen suhde, riitaisa mutta rakastava.

Otetta romaaniin en saanut missään vaiheessa. Se puuskutti eteenpäin, mutta minä jäin jo alkumatkasta pöllämystyneenä maahan makaamaan. Tarttumapintaa ei ollut ja koko tarina jäi kauhean etäiseksi. Luontokuvaukset näyttelevät suurta roolia Lumen maassa, mutta nekään eivät kauheasti lohduttaneet tätä kärsimätöntä lukijaa, joka muutenkin tuppaa huolettomasti lukemaan moiset kohdat.

Kaikki on romaanissa pysähtynyttä ja todella seesteistä: vähän jutellaan ja toisinaan ihastellaan luontoa. Jopa jutustelut tuntuivat pyörivän ympyrää. Lähinnä olin turhautunut. Asiat taisi olla aasialaiseen tapaan esitetty niin hienopiirteisesti ja lue-rivien-välistä -tapaan, että kyllästyin jo alkuunsa pähkäilemään merkityksiä ja sitä mitä kirjailija mahdollisesti yritti sanoa. Tai ehkä ongelma oli, ettei hän yrittänytkään sanoa mitään ihmeellistä.

Tällä kertaa ei siis yhtään napannut.

Tähtiä: ★½

Nobelin kirjallisuudenpalkinto 1968
Kirjalla osallistun Maalaismaisemia -lukuhaasteeseen