6.3.2015

Pasi Ilmari Jääskeläinen - Lumikko ja yhdeksän muuta

Lumikko ja yhdeksän muuta - Pasi Ilmari Jääskeläinen
Atena, 2006
Kansi: Keto/Susanna Raunio
Kannen kuva: Kristian Jalava
Omasta hyllystä

"Lukija ensin hämmentyi ja sitten loukkaantui, kun rikollinen nimeltä 
Raskolnikov äkkiä surmattiin hänen silmiensä edessä keskellä katua."
kirjan alku 

Paljon on hehkutettu P. I. Jääskeläistä, mutta omakohtainen tutustuminen alkoi vasta tämän kirjan myötä. Ja tulee ehdottomasti jatkumaan.

"Laura Lumikon nimi on kaikille tuttu. Hän on rakastettu kirjailija, lapsuudessa lukemiemme Otuksela-kirjojen luoja. Hänen talvisissa juhlissaan tapahtuu kuitenkin jotain, mikä herättää ihmiset: kukaan ei todella tuntenut Laura Lumikko. Kolme vuosikymmentä sitten kirjailija Lumikko etsi kymmentä lahjakasta lasta kouluttaakseen heistä kirjailijoita. Hän sai kokoon ykdeksän. Nyt nämä menestyvät kirjailijat muodostavat seuran, jolla on paikka suomalaisen kirjallisuuden ytimessä. Vuosien odotuksen jälkeen Seura saa kymmenennen jäsenensä ja salaperäinen Peli alkaa uudestaan. Kirjailijat joutuvat kohtaamaan menneisyyden, jonka he jo kerran hautasivat - kirjaimellisesti hautasivat..." Takakansi

Kirjan päähenkilö Ella Milana lunastaa tuon kymmenennen paikan ja hän alkaa selvittää Seuran hämäräperäistä historiaa. Apuna siinä hänellä on Peli, jossa haluamansa tiedon saa toisen pelaajan vuotaessa. Mitä vaan voin kysyä ja toisella ei ole muuta mahdollisuutta kuin kertoa totuus - siitä pitää tarvittaessa huolen väkivalta tai pillerit. Kieroutunutta toimintaa, eikö.

Olen suuri maagisen realismin ystävä ja Lumikon arvoituksellinen tunnelma imaisi heti mukaansa. Uutuuden viehätys vei pitkälle kirjaa ja vaikka pieni laskusuhdanne oli innostuksessa havaittavissa, ei se merkittävästi lukemista haitannut.

Jäniksenselkäisen kirjallisuuden jäsenet ovat kiehtovia persoonia, jotka eivät olleenkaan tunnu toisinnoilta kirjallisuuden perushahmoista tai muutenkaan sellaisilta joihin olisin aikaisemmin törmännyt kaunokirjallisuudessa. He ovat jotain uutta ja jännittävää; Suomen pieni eliittikirjailijoiden joukko, jotka eivät enää ole olleet kauheasti tekemisissä toistensa kanssa. Yhtenä syynä on Peli, joka henkisessä raakuudessaan on tehnyt kuilun jäsenten välille. Ja nyt Ella Milana on pyöräyttämässä pitkästä aikaa Pelin uudelleen käyntiin ja se lähtee liikkeelle kuin vyöryävä lumipallo imien haastajista ja haastettavista kaikista arimmat asiat ulos jättäen heidät muutamaksi päiväksi toimintakyvyttömiksi ja henkisesti tyhjiksi.

Kirjan nimiroolia kantava Laura Lumikko ei kirjan parrasvaloissa paistattele. Hän on kyllä romaanin keskeisimpiä hahmoja ja suurin yhdistävä tekijä henkilöiden välillä, mutta muuta naisesta lukija ei saakaan irtoamaan. Hänen hahmonsa ikään kuin leijailee kaiken taustalla, poissa ulottuvilta.

Lumikko ja yhdeksän muuta on vaivattomasti etenevä kirja, joka ei tunnu yrittävän liikaa mielistellä lukijaa tai ylipäätään ketään. Se vain on ja kertoo tarinaa omalla tahdillaan, joskin puolenvälin jälkeen aloin vähän kyllästyä jatkuvasti toistuvaan ihmisten vuotamiseen, vaikka heidän vastauksensa olivat itsessään hyvin mielenkiintosia. Hieman tarpeettomalta toistolta se alkoi tuntua. Jääskeläinen on onnistunut kirjoittamaan vakuuttavasti, sillä epätodelliset tapahtumat eivät tunnu epäaidoilta vaan uskottavilta.

Vuoden Lukuelämystä tästä ei tullut, mutta suuntaankin katseeni Harjukaupungin salakäytäviin ja pistän kaikki epärealistisen korkeat odotukseni vuorostaan siihen.

Tähtiä: 


Hyllyssä odottaa
Harjukaupungin salakäytävät


4 kommenttia:

  1. Lumikko ja yhdeksän muuta on minullakin ainoa lukemani Pasi Ilmari Jääskeläisen kirja. En ole tullut lukeneeksi muuta, vaikka pidin tästä kovasti. Kirja oli iloinen yllätys!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Odotukset oli tosiaan korkealla kirjan suhteen ja kyllä Lumikko onnistui aikalailla ne täyttämään. Uskon että muutkin Jääskeläisen kirjat ovat erittäin nautittavia!

      Poista
  2. Olen samaa mieltä siitä, että Jääskeläiset hahmot eivät tunnu perustyypeiltä, mikä on lukijalle varsin ilahduttavaa. Kannattaa ehdottomasti tarttua Harjukaupungin salakäytäviin, sekin oli minusta omaperäinen ja siksi siirtyikin nopeasti lempparikirjalistalleni :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Henkilöt ovat melkein kirjan parasta antia, sillä he ovat hyvin virkistävän oloisia. Olenkin tässä miettinyt, että aloittaisinko Harjukaupungin heti vai pitäisin pienen hengähdystaon. Saa nähdä ;)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...