27.5.2017

Tove Jansson - Muumipapan urotyöt


"Minä, Muumipeikon isä, istun tänä iltana ikkunani ääressä ja
katselen tulikärpästen tanssia pimeässä, lämpimässä puutarhassa."

Muumipappa kirjoittaa ylös nuoruusvuosien muistelmiaan ja lukee siitä välillä valmiita lukuja Muumipeikolle, Nuuskamuikkuselle ja Nipsulle. Kaikki alkaa siitä, kun sanomalehdistä tehty paketti löytyy löytölasten kodin portailta. Siellä makaa tietysti Muumipappa, joka siihen aikaa oli vain yksinkertaisesti pelkkä muumi. Löytölasten kotia pitävä hemuli pitää tiukkaa kuria. "Talo oli niitä [muumilapsia] täynnä, kaikki yhtä vakavia ja siistejä, sillä hemuli pesi meitä ikävä kyllä useammin kuin antoi meille suukkoja." Muumipappa pakenee ankeita oloja ja tutustuu Fredriksoniin sekä Nipsun isään Hosuliin ja Nuuskamuikkusen isään Juksuun. Fredriksonin Merenhuiske-laivalla urheat nuorukaiset kokevat huimia seikkailuja ja tapaavat itse kuninkaankin.

Muistan, että aikoinaan kirjassa oli yllättävintä erilaiset sukulaissuhteet, joista ei sitä ennen ollut mitään aavistustakaan kuten se, että Nuuskamuikkunen ja Pikku Myy ovat sisaruksia, molempien äiti on Mymmeli. Tämänkertaisen lukukerran yllätyksen tarjosi kuitenkin Muumimamma:

- Älä anna hänen polttaa! Nipsu huusi. Hemulin täti sanoo, että
siitä saa vapisevat käpälät, keltaisen kuonon ja kaljun hännän!
- No no, Muumipeikon äiti sanoi. Hän on polttanut koko elämänsä ajan,
eivätkä hänen käpälänsä silti vapise eikä hän ole kaljuhäntäinen tai
keltainen. Kaikki hauska on hyvää vatsalle!

Enpä tiedä menisikö enää läpi nämä kaikki kirjan jutut. 😎 Animaatiosarja on lapsuudesta edelleen niin hyvin mielessä, että kaikki oli ennestään tuttua ja muistin etukäteen tapahtumat. Muumipapan urotöiden myötä tutustutaan moneen hahmoon kuten suosikkiini tahmatassuun. Käväiseepä näyttämöllä mörkö ja maailman suurin eläin drontti, joka vahingossa astuessaan jonkun päälle, kustantaa tälle kiltisti hautajaisetkin - lohduttavaa.

Muumipapan urotyöt on ollut lemppareitani, mutta nykyään alan kallistua ehkä erään toisen Tove Janssonin kirjan kannalle, katsotaan tarkemmin sitten kun saan nämä kaikki luettua uudelleen. Tämä on kuitenkin tapahtumarikas ja hauskan mahtipontinen muistelmateos - olenkin aina pitänyt Muumipappaa mahtipontisena ja nuoruuteen haikailevana hahmona.

_____________________________________


Tove Jansson - Muumipapan urotyöt
(Muumipappans bravader, 1963)
Wsoy, 1991
Uudelleen luettua -haaste 
Ajattomia satuja ja tarinoita
Omasta hyllystä

18 kommenttia:

  1. ZSinä olet lukenut ja blogannut noin paljon Tove Janssonilta! Itselleni muumit ovat jääneet vieraiksi, pitäisi ehkä yrittää uudemman kerran.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Janssonin tuotantoon tuli aika laajasti tutustuttua taannoin haasteen yhteydessä ja tutkimusmatkailu hänen kirjoihinsa jatkuu yhä:) Muumi-kirjat ovat siitä ihania, että ne sopivat kaikille ikää katsomatta.

      Poista
  2. Siitä on todella pitkä aika, kun olen viimeksi tämän lukenut - joskus ala-asteikäisenä sen olen tehnyt. Pidin kirjasta todella paljon, mutten ole jostain syystä palannut Janssonin tuotannon pariin vuosikausiin. Voisinkin ottaa tämän uudelleen lukuun, sopisi useampaankin lukuhaasteeseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On ollut hauska lukea näitä pitkän ajan jälkeen uudestaan, sillä vaikka tapahtumat pääpiirteittäin muistaa, niin aina ilmenee jotain uutta ja yllättävää, mihin ei nuorena tajunnut kiinnittää huomiota:)

      Poista
  3. Oi kiitos, ratkaisit juuri erään kiistan. Pojan kanssa juuri viikonloppuna kinasteltiin, että olemmeko jo lukeneet Muumipapan urotyöt vai ei. Poika oli sitä mieltä, että on luettu ja minä en millään muistanut. Nyt kun luin juttusi, kirja palasi elävästi mieleen. Olisi pitänyt uskoa poikaa, hänellä on niin ilmiömäinen muisti. Poikani rakastaa Tove Janssonin kirjoja. Saimme juuri luettua kirjan Vaarallinen juhannus. Pojan ehdoton suosikki on Muumipappa ja meri. Viime kesänä luimme Janssonin Kesäkirjan, joka sopi mainiosti saaristotunnelmiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, että pystyin olla avuksi:D Olen vähän miettinyt minkä seuraavaksi lukisin ja Muumipappa ja meri voisi olla vahva ehdokas. Tässäkin ollaan niin vahvasti merellä, joten ehdoton kesäkirja - samoin tietty Kesäkirja.

      Poista
  4. Hih, alkuperäiset muumit aiheuttavat yllätyksiä ainakin minulle, joka olen muumien maailmaan ponnistanut animaatioiden parista! :)
    Tämä kuulostaisi sopivalle mökkilukemiselle kesälomalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkään en lapsuudesta muista näitä nimenomaisia muumi-kirjoja, tv-sarjaa tuli sen sijaan tiiviisti tuijotettua. Täydellistä mökkiluettavaa<3

      Poista
  5. Muumi-kirjat ovat ihania. Sarjakuviin en sen sijaan koskaan ole kunnolla tutustunut. Minun lapsuudessani televisiossa ei näkynyt se japanilaisten tekemä pastellivärianimaatio, vaan se ruotsalaisten tekemä näytelty sarja. Muumit ovat kyllä yleismaailmallisen kiehtovia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En muista onko siitä pari vuotta vai enemmän, kun sarjakuviin tutustuin ja hurahdin niihin täysin. Aikuislukijalle niin mainiota ja osuvaa huumoria. Tuota ruotsalaissarjaa en olekaan nähnyt.

      Poista
  6. Viime kesänä luin tyttärelleni ääneen Vaarallisen juhannuksen, nyt olemme lukeneet Näkymätön lapsi -kokoelmaa. Voisimme jatkaa vaikkapa Muumipapan urotöillä :) Olen lukenut näistä alkuperäisistä Muumi-kirjoista aiemminkin joitakin, mutta en oikein muista, mitä. Jokaisessa on kyllä aikuiselle lukijallakin antoisia ajatuksia ja opetuksia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Parasta on, että nämä kestävät monta uusintalukukierrosta, kun nähtävästi aina jää kuitenkin jotain huomaamatta:) Ihania muumilukuhetkiä teille!

      Poista
  7. Mulle tuli nuo sukulaisuussuhteet nyt postauksesi myötä ihan uutuutena, enkä niistä aiemmin tiennyt. Olipa siis hyvä, että luin tekstisi ja viisastuin. :D
    Suunnitelmissa on lukea jossain vaiheessa näitä Muumi-kirjoja ruotsiksi. Saapi nähdä, toteutuuko.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistan olleeni lukioikäinen kun minulle selvisi nuo sukulaissuhteet ja se oli aika shokkiuutinen:D

      Poista
  8. Lapsena en erityisemmin välittänyt Muumeista, mutta nykyään olen Tove Jansson -fani, joten tämäkin on luettuna. Muumi-kirjat olen viimeksi lukenut lapsilleni, joiden kanssa animaatiot on myös katsottu. Pidän kovasti niistä vanhoista Muumi-sarjakuvakirjoista myös. Ehkäpä tässä kuussa olisi aika palata Muumien pariin ja lukea vaikkapa Vaarallinen juhannus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin on kuoriutunut Tove Jansson -fani varsinkin hänen muunkin tuotannon löytymisen myötä. Ne sarjakuvakirjat ovat todella hyviä. Oi, muistan joskus lukeneeni mökillä Vaarallisen juhannuksen juuri juhannuksena<3

      Poista
  9. Minä aloitin lukemaan yhtä Muumi-kirjaa ja tajusin vasta puolessavälissä klikanneeni väärää. Luulin siis lukevani tätä, mutta kyseessä olikin Muumipappa ja meri.
    Tämä siis on vielä lukematta.
    Minä en koskaan lapsena lukenut muumeja eivätkä omatkaan lapseni niistä ole innostuneet sen paremmin kirjoina kuin animaationakaan, mutta nyt olen tykästynyt näihin nimenomaan äänikirjoina. Ehkä kuunnellessa jotenkin tulee se taianomaisuus ja jännä rytmitys paremmin esiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :)
      Mikään kirjahan ei ole tunnetusti kaikkia varten, mutta mukava kuulla, että olet tykästynyt näihin äänikirjoina:) Minulle äänikirjat on aika vieras laji, mutta joskus kenties voisi kokeilla.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...