26.2.2015

Mary Westmacott - Yksinäinen kevät

Yksinäinen kevät - Mary Westmacott
(Absent in the Spring, 1944)
WSOY, 1991
Omasta hyllystä

"Joan Scudamore siristi silmiään yrittäessään nähdä 
matkustajakodin hämärän ruokasalin poikki."
kirjan alku 

Mary Westmacottin alias Agatha Christien "romaani siitä kuinka ihanaa ja helppoa itsepetos on". Salanimen turvin hän pystyi kirjoittamaan henkilökohtaisimmista asioista. Christien dekkarit on ihan omaa luokkaansa ja niissä pidän ihmiskuvauksesta, vaikka itse murha ja sen selvittäminen ovatkin kaikista parasta. Odottavin fiiliksin siis Yksinäisen kevään kimppuun.

Joan Scudamoren elämä on mallillaan. Hän on onnellisesti naimisissa ja heidän aikuisilla lapsillaan menee myöskin erittäin hyvin. Erään yksinäisen junamatkan aikana Joan joutuu pakon sanelemana yöpymään eräässä kylässä ja samalla hän päätyy pohtimaan elämäänsä ja sukeltaa syvemmälle kuin haluaisikaan.

Aluksi herttaiselta vaikuttavasta Joanista paljastuu lukijalle vähitellen uusia asioita, jotka saavat hänet näyttämään vähemmän herttaiselta. Kiltiltä vaikuttavasta naisesta kuoriutuu määräilevä, omaa napaa tuijotteleva ja pinnallinen. Kyseenalaiseksi joutuu myös avioliitto ja onko se kuitenkaan niin onnellinen kun Joan itselleen hokee. Ensimmäiset epäilyt heräävät heti junamatkan alussa, kun aviomies Rodney ei jääkään laiturille katsomaan junan lähtemistä ja vilkuttamaan vaan kääntyy ja lähtee saman tien. Mieleen muistuu myös Rodneyhin ja naisiin liittyviä tapahtumia.

Lapsiensa kanssa Joanilla on kahnauksia, eikä hänelle siitä syystä ihan kaikkea kerrotakaan, sillä aina hänen kärkkäät ja ehdottomat mielipiteensä eivät ole tervetulleita - varsinkaan kun ne aina jyräävät muut. Palvelijat eivät viihdy Joanin palveluksessa, sillä he eivät saa kiitosta työstään. Joan sanoo vain silloin kun on jotain huomautettavaa.

Lopulta Joan ei tunne enää itseään. Muiden kuva hänestä tuntuu olevan niin erilainen kuin hänen oma käsityksensä itsestään, eikä se ole imarteleva.

Tämän jälkeen jäin kaipaamaan Chritien dekkareita jälleen, koska ne ovat kuitenkin sellaisia missä Christie on parhaimmillaan! (Uusintapainoksen voisi kirjasta ottaa, sillä varsinkin kansista näkee sen olevan vanha.)

Tähtiä:


2 kommenttia:

  1. Kun luin tämä englanniksi, en tiennyt, että kaikki on suomennettu. Minusta tämä oli varsin ajatuksia herättävä teos, ja hyvä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omaan makuuni tämä oli vähän liian hitaanpuoleinen...

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...