Ruth Rendell - Kolmas kerta

Kolmas kerta - Ruth Rendell

(A Guilty Thing Suprised, 1970)

Book Studio, 1977

Omasta hyllystä

"Kun Quentin Nightingale aamuisin lähti töihin Lontooseen, 
hänen vaimonsa nukkui aina sikeästi."

kirjan ensimmäinen lause

Rikoksen jäljillä -lukuhaaste osa 4

Valinnanvaraa olisi ollut, mutta jostain syystä päädyin tähän kirjaan, jonka nimi ei kovin omaperäiseltä kuulostanut. Suurin syy oli, että halusin tutustua tähän "kuuluisaan" komisario Wexfordiin, mutta olisi ehkä sittenkin pitänyt valita Rukoile, sinä viaton, jota alunperin ajattelin.

Elizabethin ja Quentinin avioliitto ei mihinkään suureen, intohimoiseen rakkauteen perustu ja pakolliset päivälliskeskustelutkin sujuvat hyvin, kunhan aiheena on sää, ja vain ja ainoastaan sää. Syyskuun pimeänä yönä Elizabeth lähtee tavanomaiselle kävelylleen kartanon puistoon, mutta päätyykin kauemmas, sillä hänen ruumiinsa löytyy läheisestä metsästä. Komisario Wexford alkaa tutkimaan tapausta.

Wexford itse on käsittämätön henkilö: hän on poliisi, joka kuitenkin jutteli kaikkien halukkaiden kanssa tutkimusten etenemisestä ja mahdollisista teorioista. Hyvin ammattimaista. Faktat ja epäilyt tiesi varmaan jokainen kyläläinen. Wexford ei vaan tuntunut tajuavan pitää mitään tietoa itsellään. Tutkimuksen johtolangat oli aika olemattomia ja henkilöiden elämä tuntui jollain tapaa loppuneen murhatutkimuksen alettua ja he ikäänkuin elivät kuulusteluja varten. Tai ainakin sain sellaisen kuvan kirjaa lukiessa, vaikka ei heillä mikään järin jännttävä elämä ollut ennen murhaakaan. Ehkä se kaikki kiikasti siitä: mielenkiinnottomia henkilöitä. Ei olisi voinut vähempää kiinnostaa miten heille käy.

Juoni ei mennyt kohdallani ihan putkeen, sillä totuutta yritettiin niin kovasti peitellä ja vakuutella aivan toista, että arvasin homman nimen jo heti alkuun, jonka takia kiinnostukseni väheni huomattavasti. Loppukaan ei yhtään paremmin sujunut kirjan kannalta; Sen vesitti täysin se, että juttu olisi kuitenkin seuraavana päivänä ratkennut, vaikka komisario Wexford ei olisi sitä tajunnut. Ja se minkä perusteella hän jutun selvitti on hiukan kyseenalainen - ei mene minulle läpi.

Syyllinenkään ei ollut minun silmissä uskottava, ainakaan sen valossa minkälaisen kuvan tästä henkilöstä annettiin. Mikään ei osoittanut, että kyseinen henkilö olisi syyllinen - ei edes jälkeenpäin. Ainoastaan hatara perustelu teon motiiviksi, jota on vaikea niellä. Tulin siihen johtopäätökseen, että olen tottunut Agatha Christien älykkäisiin murhaajiin ja monimutkaisilta tuntuviin suunnitelmiin, että tämä idioottimaisen tyhmä murhaaja oli jo liikaa.

Kolmannen kerran viimeiset lauseet jättivät kaiken lisäksi karvaan maun suuhun, sillä kirjailija oli selvästi pyrkinyt todella dramaattiseen loppuun, mutta verrattuna kirjan muuhun olemattomaan jännitykseen, se meni yli. Teki mieli nauraa sen sijaan, että olisin kauhistunut, mikä taisi olla niiden lauseiden haluttu tarkoitus. Sorry. Vaikka takakannessa yritettiinkiin vakuutella, että Englannin johtava rikoskirjailija, niin tuomioni on, että todella heikko genrensä edustaja. Taitaa siis jäädä lukematta lukupinossa odottava Rendellin Rukoile, sinä viaton - ainakin tämän haasteen osalta.

Huhhuh, mitä tylytystä.
Positiivisena asiana voisin loppuun sanoa......hmmm........kirjan pituus! 188 sivua :D

Tähtiä: ★