Agatha Christie - Ikiyö

Ikiyö - Agatha Christie

(Endless Night, 1967)

WSOY, 1969

Omasta hyllystä

"Lopussani on alkuni..."

kirjan ensimmäinen lause

Rikoksen jäljillä -lukuhaaste osa 3

Kyse ei ole mistään perinteisestä Christiestä, jossa Poirot tai Marple ratkoisi rikosta suuressa kartanossa. Nytkin on suuri talo mukana, mutta kyse on maineikkaan arkkitehdin suunnittelema viimeinen mestariteos. Talo ei synny onnellisiin olosuhteisiin, sillä paikkaa varjostaa mustalaisten kirous. Ikiyö eroaa Christien aiemmasta tuotannosta, sillä se keskittyy ihmisen psykologiaan, sen sijaan, että joku etsisi johtolankoja ja haastattelisi ihmisiä rikoksen selvittämiseksi.

Mike ja Ellie kohtaavat ensi kertaa huutakaupassa ja siitä alkaa heidän yhteinen taipaleensa, joka ei suinkaan pääty onnellisesti naimisiinmenoon ja yhteisen talon rakennuttamiseen. Mike on elämästä kaiken irtiottava mies, joka on tehnyt hanttihommia vähän sinne sun tänne, mutta päättää viimein asettua aloilleen - ainakin hetkeksi - Ellien kanssa, jonka tausta on aivan toisenlainen. Ellie on hento ja rakastettava, joka on elänyt lähes koko elämänsä suojeltua elämää. Aviomies ehdokkaat on perhe hänelle valinnut, sillä Ellie kuuluu hyvin rikkaaseen sukuun, eikä tuo suku pidä onnenonkijoista.

Agatha Christie on ihan omaa luokkaansa huijaamaan lukijaa. Hän antaa paljastukseen saakka lukijan olettaa jotain, joka osoittautuukin ihan vääräksi. Ikiyössäkään ei tullut missään vaiheessa alkaa epäillä tiettyjä asioita, vaan niitä piti ihan itsestäänselvyyksinä. Huomio kiinnittyi aivan toissijaisiin juttuihin, niin kuin kirjailija olikin varmasti tarkoittanut.

Ikiyö onnistui yllättämään ja alun hämmennyksen jälkeen totesin pitäväni tästä Christien kokeilusta kirjoittaa aivan toisella tavalla. Juoni eteni sujuvasti ja alku muistutti enemmänkin "tavallista" tarinaa kuin dekkaria, kunnes jännitys virtasi sivuille vaivihkaa. Henkilöihin en varsinaisesti kiintynyt, mutta se on minulle hyvin yleistä Christietä lukiessa (paitsi Poirot ja Marple on parhaita). Henkilöt kun eivät yleensä kovin rakastettavia ole ja samaistumispintakin on olematon. Tämä on siis tässä tapauksessa hyvä asia: voi rauhassa arvailla kuka on murhaaja, kun ei ole niin upoksissa tarinaan.

Kansissa on muuten ainesta Vuoden hirvein kansi -kisaan, mitään noin järkyttävää en olekaan hetkeen nähnyt. Ihme tuherrusta. Perinteisiä Christien dekkareita lukeneelle suosittelen tätä kirjaa, mutta kirjailijaan ensikertaa tutustuminen kannattaa aloittaa ehkä jostain toisesta kirjasta, sillä tämä tosiaan eroaa hyvin paljon kirjailijan muusta tuotannosta.

Tähtiä: ★★★★★