Otava, 1951
Omasta hyllystä
"Et lainkaan käsittänyt mistä oli kysymys, Julia:
Siellä ei ollut tiikereitä. Siinä oli jutun ydin."
Siellä ei ollut tiikereitä. Siinä oli jutun ydin."
kirjan ensimmäinen repliikki
Bloggaaminen on vähän nyt jäänyt kiireiden jalkoihin ja tämäkin teksti tulee olemaan hyvin tiivistetty ja pintaa raapaiseva. Ryhdistäydyin heti näin alkuvuodesta näytelmien rintamalla. T.S. Eliot sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon 1948, joten hyvä juttu sekin minulle! Kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Useimmissa näytelmissään Eliot kuvaa yläluokan elämää arvostelevasti.
Näytelmä on komedia, josta on todella hankala kirjoittaa ilman, että tulisi paljastaneeksi mitään tärkeää. Kirjan alussa on cocktailkutsut, jonne ihmiset saapuvat juoruamaan. Nämä juorut ja hassut keskustelut ovatkin näytelmän paras osa - nimestäkin voi jotain päätellä. Viihdyttävä ja kepeä komedia oli herkullinen välipala ja alan pikkuhiljaa päästä näiden näytelmien lukemisen sisälle.
Pidin näytelmää menevänä ja erittäin lukemisen arvoisena. Olin jo ennen yhdenkään lauseen lukemista ihastunut valmiiksi tuohon kirjan nimeen. Harmillista, että kansia kirjassa ei ollut :/ Ehdottomasti voin suositella, kannattaa tutustua!
Kovasti tykästyin miehen tyyliin, joten lisäänpä muistiin häneltä myös pari muuta näytelmää:
Murha katedraalissa
Yksityissihteeri
Ps. Toivottavasti kiire nyt hieman hellittää ja pääsisi eroon noista pöydällä nököttävistä luetuista kirjoista, joista pitäisi vain väsätä arvostelut.
Tähtiä: ★★★½
Tämä kuulostaa kiinnostavalta ja kanneton kirjakin näyttää ihanalta :)!
VastaaPoistaNiin, eipä ainakaan tarvitse tuskailla kamalia kansikuvia ta vielä naurettavampia takakansitekstejä :)
PoistaMinun on pitänyt tutustua T.S.Elliottiin jo pitemmän aikaa. Pitääpä pistää lukulistalle.
VastaaPoistaSuosittelen!
Poista