Winston Graham - Poldark: Kapinallinen

"Joshua Poldark kuoli maaliskuussa 1783."

kirjan alku

Poldark on ollut lukulistallani jo jonkin aikaa ja kuullessani uudesta suomennoksesta lykkäsin lukemista sen ilmestymiseen asti. Ensimmäinen suomennos on nimittäin vuodelta 1977 (Ross Poldark: Namparan herra). Pieni päivitys ei ole varmasti haitannut. Poldark: Kapinallinen on historiallisten romaanien sarjan ensimmäinen osa, joka esittelee lukijoille ristiriitojen repimän mutta oikeamielisen Ross Poldarkin, suuren romanttisen sankarin.
 

Cornwall, 1783–87. Ross Poldark palaa haavoittuneena Yhdysvaltain vapaussodasta kotiinsa pieneen englantilaiseen kaivos- ja kalastajakylään. Perillä Ross saa kuulla isänsä kuolleen, kotitilansa ränsistyneen ja rakastamansa naisen kihlautuneen hänen serkkunsa kanssa. Vaikka Ross tajuaa olevansa ulkopuolinen kovaa vauhtia muuttuvassa maailmassa, hän ei anna periksi. Hänen epätoivoisia kaivosmiehiä ja talonpoikia kohtaan tuntemansa sympatia kantaa yli luokkarajojen ja vaikeiden aikojen. Suurin käännekohta miehen elämässä on kuitenkin se, kun hän pelastaa katukahakan keskeltä nuoren nälkiintyneen tytön ja ottaa hänet kotiinsa palkolliseksi. Takakansi

Päähenkilö Ross Poldark kotiutuu sodasta vain huomatakseen rakkaansa olevan menossa naimisiin toisen kanssa. Sydäntäriipaisevaa! Mies ei kuitenkaan ole suuna päänä sinne tänne ryntäilevää ja nyrkkejä heilutelevaa -tyyppiä. Hän luovii tiensä epäoikeudenmukaisessa maailmassa riskejä ottaen ja tekee niin kuin parhaaksi näkee, vaikka tietää että häneltä odotettaisiin jotain muuta ratkaisua. Mikään puolijumala hän myöskään ole, asiat ei aina mene toiveiden mukaan. Vastoinkäymisistä on selvittävä, mutta kaikkensa hän ainakin antaa.

"Ross ei sanonut mitään, sillä nyt ei mikään merkinnyt mitään, eivät valheet eivätkä runoilijat, eivät periaatteet eivätkä ajatusten tai sydämen esittämät varaukset."

Huumoria löytyy Poldarkin tilanhoitajien Judin ja Prudien muodossa; työtä välttelevä pariskunta, joka pitää laittaa ojennukseen. "-- ja voimakas vartalo, joka pullisteli juuri niistä paikoista joista sen ei esteettisesti katsoen olisi pitänyt pullistella." Muita ihania henkilöitä ovat ainakin herkkä, mutta omapäinen Demelza sekä Ross Poldark tukipilari ja rakas ystävä Verity, joka rakastuu perheensä mielestä vääränlaiseen mieheen (hänestä haluan lukea lisää!). Antoisaa kirjassa on kimurantit ihmissuhteet, Ross Poldarkin sisäiset ristiriidat sekä muidenkin henkilöiden sisäinen maailma tulee hyvin esiin. Winston Graham on kirjoittanut valtavan hienon kirjan!

Jos pitää Okalintujen kaltaisista elämää suuremmista historiallisista romaaneista, vaikka tässä ei aivan samanlaista jalat veteläksi saavaa rakkaustarinaa (vielä) ole, kannattaa lukea! Tai miksei Matkantekijä-sarjan faneillekin, vaikka Ross Poldark voittaakin Jaimen kymmenen nolla. Hahaa, pientä provosointia.

Huomaan jälleen lukevani Cornwalliin sijoittuvaa romaania, sillä postasin vasta äsken Pilcherin Simpukankerääjästä. Mutta siis mahtaa, että sarjaa on alettu suomentaan uudelleen, se ei tietääkseni ole mikään kauhean tunnettu, mutta pitäisi olla! Syksyllä ilmestyy jo seuraava osa Demelzan laulu. Ensimmäisen kirjan kannessa komeilee Aidan Turner, sillä syksyllä alkaa myös kirjasarjaan pohjautuva BBC:n tv-sarja.

_______

Winston Graham - Poldark: Kapinallinen

(Ross Poldark, 1945)

Gummerus, 2016

Kustantajalta
Tähtiä: ★★★★★

Kesälukumaraton päättyi (päivittyvä postaus)

Kesälukumaratonin lukupino on jo valittu ja eväätkin valmiina, joten nyt se alkaa! Sivun lopusta voit katsoa tämän hetkistä tilannettani.

klo 11 - Maraton alkaa!

klo 12 .30
Heti herättyäni aloin lukemaan eilen illalla valitsemaani kirjaa eli Coletten Chériä, jonka olen tainnut ennestää nähdä elokuvana. Luin 60 sivua kunnes totesin olevan parempi vaihtaa kirjaa, sillä aamupöperöisenä kaipaa jotain selkokielisempää. Luin Aino Suholaa kolmisenkymmentä sivua (ihana<3) ja lopulta päädyin Arsene Lupiniin. Sen parissa varmaan tulenkin jatkamaan seuraavaksi, kunhan päivähärdellit on suoritettu.

klo 19.10
Piipahdin päivällä lukemassa Arséne Lupinia ulkona, kun oli niin kaunis päivä. Sisälle menon jälkeen alkoikin melko pian sataa, joten loistavasti ajoitettu. Sisällä edistin Chériä, enää ei takunnut lukeminen niin pahasti. Pientä piristymistä siis havaittavissa allekirjoittaneessa bloggarissa. Aloitin suunnitelmien ulkopuolelta Blast 2 -sarjakuvan. So good! Yksi Guy de Maupassantin novellikin luettu. Rauhallisessa tahdissa edetään, mutta tässä on vielä koko ilta ja yö (no ei nyt ihan koko) aikaa ja huomisaamu.

Luettu tähän mennessä 325 sivua.

 

klo 13.30
Lukumaraton päättyi osaltani jo pari tuntia sitten. Yöhön mennessä sain luettua loppuun Chérin ja Guy de Maupassantin novellit. Aamulla sain päätökseen vielä vain vähän kesken jääneet Arséne Lupinin ja Blast 2:en. Kesken jäi Suholan Rakasta minut vahvaksi. Todellinen voimakirja, jota haluan nauttia vähissä erin.

Maratonilla luettu:
Colette: Chéri (176s)
Maurice Leblanc: Arséne Lupin - Herrasmiesvaras (182s)
Aino Suhola: Rakasta minut vahvaksi (86s)
Guy de Maupassant: Huviretki ja muita kertomuksia (95s)
Manu Larcenet: Blast 2 - Pyhän diilerin ilmestys (204s)

Kokonaissivumäärä 743

Kiitos maratonin emännälle Minnalle tämän järjestämisestä!

Kesälukumaratonin kynnyksellä

On taas koittanut lukumaratonin aika! Ideana on lukea 24 tunnin aikana enemmän tai vähemmän intensiivisesti. Tänä vuonna maratonia emännöin Ja kaikkea muuta -blogin Minna Vuo-Cho. Vielä ehtii mukaan, jos yhtään kiinnostaa. Eikä siihen tarvitse edes omaa blogia.

Edellinen maraton oli ystävänpäivänä ja parina viime kertana on tullut luettua paksuja kirjoja, menestyksekkäästi, mutta nyt on jälleen lyhyiden kirjojen aika. Haluaisin saada maratonin aikana luettua muutamia kirjoja kokonaan. Suurimmaksi osaksi sain pinon kasaan omasta hyllystä (voi sitä valitsemisen huumaa), mutta pinoon on tietenkin eksynyt myös muutama lainakirja.

Maratonkirjoja:

Kirjastolainoista löytyy novelleja, runoja ja lastenkirja. Juuri sopivia silloin tällöin nautittaviksi.

Omasta hyllystä taas valitsin hieman vauhdikkaampia kirjoja, dekkareita ja Mark Twainin Prinssi ja kerjäläispoika (sen vauhdikkuudesta en mene takuuseen).

Ja sitten löytyy vielä osio sekalaiset. Enköhän minä näistä saa enemmänkin kuin vain muutaman luettua kannesta kanteen. Odotukset korkealla.

Maratonini alkaa sunnuntain puolella, kunhan olen ehtinyt herätä pitkiltä unilta, sillä hyvät yöunet auttaa jaksamaan valvomaan pitkälle seuraavaan yöhön. Tulen tietenkin tänne blogin puolelle kertomaan kuulumisia edistymisestä.

Lukuiloa kaikille osallistuneille - meitä onkin iso joukko liikkeellä!

Rick Yancey - 5. aalto: Ääretön meri

"Sadonkorjuuta ei tulisi."

kirjan alku

Mietin jonkin aikaa jatkaisinko Viides aalto -sarjan lukemista ja päädyin kuin päädyinkin lainaamaan scifi-sarjan toisen osan Ääretön meri. Tämän jälkeen on sitten aivan pakko lukea trilogian viimeinenkin osa.

MITEN KITKETÄÄN MAAPALLOLTA SEITSEMÄN MILJARDIA IHMISTÄ?

KITKEMÄLLÄ IHMISISTÄ INHIMILLISYYS.

Cassie Sullivan tovereineen on selvinnyt jo neljästä aallosta, joiden avulla kaukaisesta aurinkokunnasta saapuneet Toiset ovat tyhjentäneet maapalloa ihmisistä. Nyt lopullinen, viides tuhoaalto etenee, ja ihmiskunnan viime rippeet taistelevat henkensä edestä. Cassien ja kumppanien on tehtävä valinta: uhmatako talven tuloa ja odottaa heitä auttaneen Evan Walkerin paluuta vai lähteäkö etsimään muita selviytyjiä ennen kuin vihollinen saa nuoret satimeen? Uusi hyökkäys on vain ajan kysymys… Takakansi

Ääretön meri tarjoilee trillerien tavoin todellisia yllätyksiä ja nopealiikkeisiä juonenkäänteitä. Lukija saa tuntea millaista on olla höynäytetty, sillä kaikki ei olekaan mennyt niin kuin meille on uskoteltu. Näitä käänteitä ei millään voi etukäteen aavistaa tulevan. Pelkästään kirjan alku on veret seisauttava ja kertoo loistavasti ihmisiä vaivaavan ongelman, johon ei ole vastausta.

"Sehän on vain pieni lapsi. Ampuisitko lapsen? Ja miehen kasvot vääristi päättämättömyys ja raivo siitä, ettei mihinkään mikä ennen oli ollut itsestään selvää voinut enää luottaa."

Rick Yanceyn luomassa mielettömässä maailmassa pikkulapset eivät nuku pehmolelujensa kanssa, vaan kivääri vierellään. Ensimmäisen osan suosikkihahmo Zombi jäi vaisuksi, enkä tykännyt, että hänestä alettiin yhtäkkiä käyttää ihmisnimeä. Tylsää. Näin ollen Haka nousi mielenkiintoisimmaksi tyypiksi. Kovapäinen, mutta salaperäinen sankari. Saa nähdä miten kaikki lopulta päättyy...

_______

Rick Yancey - 5. aalto: Ääretön meri

(The Infimite Sea, 2014)

WSOY, 2015

Kirjastosta lainattu
Tähtiä: ★★★½

Muita postauksiani:
Rick Yancey: 5. aalto

Rosamunde Pilcher - Simpukankerääjät

Taksi, vanhalta tupakansavulta lemahtava vanha 
Rover, ajaa hyristen hiljalleen autiota maantietä.

Rosamunde Pilcherin Simpukankerääjät löytyy BBC:n sadan kirjan listalta ja näin ollen omalta lukulistaltani. Jälkeenpäin mietin, olisinkin törmännyt kirjaan muuten, ehkäpä en. Ihan turhaa puuhaa ei siis noiden listojen koluaminen ole, sillä Simpukankerääjät osoittautui varsinaiseksi helmeksi: tunteita ja elämännälkää. Kustantaja oli ilmoittanut haluavansa Pilcheriltä "todella mahtavan lukuromaanin naisille" ja näin syntyi Simpukankerääjät.

Takakannesta: Penelope Stern on taidemaalari Lawrence Sternin ainoa tytär. Hänen lapsuutensa Cornwallin rannikon taitelijayhteisössä oli turvaisa ja huoleton, ja mennessään vihille tumman, sinisilmäisen luutnantin Ambrose Keelingin kanssa hän saa kauneimman häälahjan minkä isä voi hänelle lahjoittaa, taulun Simpukankerääjät. Herkkä lapsi- ja meriaiheinen maalaus säteilee harmoniaansa Penelopen elämään sen onnellisina ja onnettomina aikoina. Mutta eräänä päivänä taulun tarina saa yllättävän käänteen. Penelopen lapset, tyttäret Nancy ja Olivia sekä Noel-poika, ovat kasvaneet aikuisiksi ja ryhtyvät vaatimaan osuuttaan äitinsä taideperinnöstä. Simpukankerääjät-taulusta tulee ahneuden ja taistelun välikappale, taistelun joka uhkaa repiä hajalle perheen koko tulevaisuuden.

Kirja alkaa Penolopen paluulla kotiin sairaalasta. Lapsista varsinkin Olivia on huolissaan äitinsä jaksamisesta asua yksin ja kehittelee asumisratkaisun, joka myöhemmin vaikuttaa monien elämänsuuntaan. Esiin nousee myös Penelopen omistamat Lawrence Sternin maalaukset, sillä huutakaupassa yksi taidemaalarin tauluista myytiin hulppeaan hintaan. Sen seurauksena naisen lapset alkavat kärttää taulujen myymisen tai edes niiden vakuuttamisen puolesta - ruplan kuvat kiillellen silmissä.

Kuohauttavaa on lasten tappelu perinnöstä ja rahoista, vaikka Penelope on hengissä ja hyvinvoiva! Takaumien kautta kerrotaan Penelopen menneisyydestä ja sota-ajasta. Simpukankerääjät on vahvasti myös rakkaustarina, jonka tapahtumien maisemiin haluaisi itsekin päästä. Varsinkin Cornwallin idylli suorastaan maalautui silmien eteen. Samoin ihanat ruokakuvaukset, jotka saavat veden kielelle. Penelopen vieraanvaraisuus ja turvaa tuova seura luovat lämmintä henkeä perintökiistan keskelle.

Silmiinpistävintä romaanissa oli suhtautuminen epilepsiaan, jota pidettiin painajaismaisena sairautena, joka käytännössä pilaa koko elämän ja lapsia ei kannata hankkia. Hurjaa. Sisällöllisesti tässä on paljon kaikkea, hienoja ajatuksia ja monipuolisia henkilöitä, mutta kaikki on koottu yhtenäiseksi kokonaisuudeksi, jonka kaiken keskellä on Simpukankerääjät-taulu.

★★★★½

Rosamunde Pilcher - Simpukankerääjät

(The Shell Seekers, 1987)

SSKK, 1988

Omasta hyllystä

Anita Loos - Herrat pitävät vaaleaverisistä...mutta naivat tummaverisiä

"Maaliskuun 16 p:vä.
Muuan herratuttavani ja minä söimme päivällistä Ritzissä eilen illalla, ja hän sanoi, että jos ottaisin kynän ja paperia ja kirjoittaisin muistiin kaikki ajatukseni, niin siitä tulisi kirja."

kirjan alku

Anita Loos julkaisi satiirisen tarinansa Lorelein ja Dorothyn vaiheista kahtena niteenä. -- Tämä humoristisen kirjallisuuden klassikko on inspiroinut myös elokuvantekijöitä, ja filmiversion ikimuistoinen sankaritar oli tietysti Marilyn Monroe.  

Kun rikas nappitehtailija iskee silmänsä Loreleihin, se on molempien menoa. Avioliiton satamaan päädyttyään Lorelei päättää ryhtyä kirjailijaksi, ja aloittaa merkitsemällä muistiin parhaan ystävättärensä Dorothyn seikkailut miesten parissa. Takakansi

Kirja kulkee alaotsikkolla "Tuloillaan elävän naisen valaiseva päiväkirja". Pelkistetysti sanottuna kyse on rahan perässä juoksevista naisia ja rikkaista miehistä, joilla ei ole mitään naisten elättämistä vastaan. Uhkea vaaleaverikkö Lorelei Lee kouluttaa Dorothystä hienoa naista ja siinä samassa tapailee houkuttelevia miesehdokkaita, jotka hän mielellään ottaa mukaan matkojensa maksumieheksi. Lorelei ei ole mikään ruudinkeksijä, vaan hän vaikuttaa jokseenkin yksinkertaiselta luonteelta. Lopulta hän nääntyy maailmanparannuspuuhissaan (kouluttaessaan Dorothystä hienoa naista) ja menee erään herrasmiehen suosituksesta psykoanalyysiin tohtori Froidin luo.

"Tarkoitan, että käytän aivojani päivisin niin paljon, 
etteivät ne yöllä näy tekevän muuta kuin lepäävän."

Herrat pitävät vaaleaverisistä...mutta naivat tummaverisiä on täyttä viihdettä. Komediaa ja hulluja kohtauksia. Naisille tärkeintä on saada matkustaa näyttäviin (kalliisiin) kohteisiin, syödä ja juoda hyvin (kalleinta laatua), ostella vaatteita (kalliita) ja asusteita (kalliita) sekä saada seuralaiselta lahjoja (kalliita). Ja elämä hymyilee. Alla oleva lainaus on tuttu Herrat pitävät vaaleaveriköistä -elokuvasta, joskin ei täysin sanasta sanaan. Kukapa ei tietäisi Diamonds Are a Girl's Best Friend -laulua. Muuten kirja eroaa aika paljon elokuvasta, jälkimmäisessä on selkeämpi juoni. 

"Tarkoitan, että tytön tulee pitää varansa Pariisissa, sillä muutoin hänellä olisi Pariisissa niin hauskaa, ettei hän pääsisi puusta pitkälle. Sen vuoksi tosiaan ajattelenkin, että ameriikkalaiset herrasmiehet ovat sittenkin parhaita, sillä vaikka suutelo kädelle tuntuukin varsin ihanalta, niin timantti- ja safiirirannerengas kestää iankaiken."

Hurmaavista pikku kuvituksista vastaa Ralph Barton

_______

Anita Loos - Herrat pitävät vaaleaverisistä...mutta naivat tummaverisiä

(Gentlemen Prefer Blondes, 1925
But Gentlemen Marry Brunettes, 1927)

Karisto, 1987
Kuvitus: Ralph Barton

Omasta hyllystä
Seitsemännen taiteen tarinat
Tähtiä: ★★½

Kirjasto on vaarallinen paikka

Loma tuli ja sen mukana odotettu käynti, sillä paras tapa aloittaa loma on kirjastoreissu! No-brainer. Reissu meni villiksi ja mukaan lähti ehkä vähän enemmän kirjoja kuin oli tarkoitus. Mikä siinä on, että pitää kaikkea ylimääräistä haalia mukaan ajatellen yltiöpositiivisesti, että kesähän kestää ikuisuuden! Helpostihan siinä ajassa ehtii nelisenkymmentä kirjaa lukea. Kröhöm. Todellisuus iskee sitten kotona vastaan, kun alkaa miettiä, että mihinhän kirjat sijoittaisi...

Huom. Kaikkia ei ole haalittu kasaan yhdellä kertaa, vaan ne ovat useamman reissun tulos, eivätkä nuo ole mikään kesän lukkoonlyöty lukulista, vaan pelkästään mahdollisuuksia. Ja minähän pidän valinnanvarasta. Omasta hyllystä olen jo poiminut houkuttelevimmat kirjat.

Kertokaahan löytyykö pinosta suosikkeja? Inhokkeja?