Edward St Aubyn - Loistava menneisyys

Kello oli puoli seitsemän aamulla, kun Yvette 
laskeutui pihatietä pitkin kohti taloa sylissään 
korillinen edellisiltana silitettyä pyykkiä.

Edward St Aubynin kirja kutsui lukemaan itsensä, sillä en voinut olla huomaamatta siitä tekeillä olevaa tv-sarjaa, Patrick Melrose, jossa pääosaa näyttelee Benedict Cumberbatch. Sarja on pakko nähdä ja Loistavan menneisyyden kuvaus vaikutti sekin houkuttelevalta, joten halusin lukea kirjan ensin. Niin kuin todellinen kirjanörtti tietysti tekee. Johon en ehkä voi itseäni sittenkään lukea, sillä kävin juuri katsomassa Kirjallisen piirin perunankuoripaistoksen ystäville ja kirja on lukematta. Hupsis.

Palatakseni aiheeseen: Patrick Melrosen tarina on viisiosainen romaanisarja ja Loistava menneisyys pitää sisällään osat 1-3. Äskettäin lukemani Juoksee saksien kanssa -kirjan tapaan Loistava menneisyys on myös omaelämäkerrallinen. Se kertoo brittiyhteiskunnan yläluokkaisesta perheestä, joka ei voi niin hyvin kuin ulkokuori antaa ulkopuolisille ymmärtää. Ensimmäinen osa Mitäs pienistä kertoo Patrick Melrosen lapsuudesta, jota hallitsee mielivaltainen, tunteeton ja julma isä, joka on myös onnistunut pyrkimyksessään luoda äidin ja rakkautta janoavan ja tarvitsevan pojan välille etäisyyden. Perhe viettää kesää Ranskan maaseudulla vieraiden ympäröimänä ja eräänä päivänä Patrick kokee järkyttävän hetken, joka saa aikaan särön hänen sisällään.

Toinen osa kulkee nimellä Ikävä juttu ja siinä Patrick onkin jo huumeongelmainen aikuinen ja koko kirja on tiivistettynä yhä piikitystä ja pilvessä oloa. "Tuhoa ja kuolema", hän jupisi. Voi luoja, hän oli pahasti raiteiltaan, aivan helvetin pahasti raiteiltaan. Hyvin hupaisa kohta oli absurdi lewiscarrollmainen huumehouru, jossa Patrick oli.

Hoitaja: "Nyt minä kyllä sanon, että jos sinä et lakkaa pitämästä noita hulluja ääniä, miten sitten suu pannaan, kun sinä et pysty lopettamaan tuota."

Poika (epätoivoisena): "Mutta minä haluan lopettaa"

Hoitaja: "Pelkkä halu ei riitä."

Kersantti: "Ryhdistäydy, poika." (Alkaa huutaa):
"Pikamarssia! Vasen, oikea, vasen, oikea."

Matolla makaava Patrick heilutti jalkojaan kuin kaatunut vieterinukke.

Kirjan viimeisessä osassa, Toivon mukaan, Patrick on päässyt irti huumeista. Jo edellisen osan kohdalla kiinnostus pääsi aika paljon hiipumaan itseään toistavien kohtausten takia, mutta kolmannessakaan osassa en nähnyt punaista lankaa. Tutustuttiin pikaisesti moniin eri henkilöihin, jotka lopulta juhlivat keskenään, mutta en kokenut että minulle olisi jäänyt siitä mitään käteen. Toivottavasti viimeiset kaksi osaa tarjoavat kiintoisampaa sisältöä, sillä pidin kuitenkin paljon ensimmäisen osan tyylistä ja tarkan viiltävästä otteesta, vaikka itse tarina on joissain kohti iljettävä.

Tv-sarja on jo julkaistu ja Patrick Melrosen tarinan viimeisetkin osat ilmestynee jossain vaiheessa suomeksi.

★★★
Edward St Aubyn - Loistava menneisyys. Patrick Melrosen tarina

(Never Mind, 1992
Bad News, 1992
Some Hope, 1994)

Otava, 2018

Kirjastosta

Per Petterson - Hevosvarkaat

"Varhainen marraskuu. Kello on yhdeksän.
Ikkunaan törmäilee talitiaisia."

kirjan alku

Per Petterson on norjalainen kirjailija, joka nousi kansainväliseksi tapauksesti viidennen romaaninsa Hevosvarkaat kohdalla. Hevosvarkaat on tarina isästä ja pojasta ja heidän suhteestaan.

Norjan ja Ruotsin rajaseudulla isän kanssa vietetyn kesän traagiset tapahtumat tempaisivat 15-vuotiaan Trondin väkivaltaisesti nuoruuden viattomuudesta kohti aikuisuutta. Nyt, 67-vuotiaana, erakoitunut Trond elää koiransa Lyyran kanssa samalla syrjäisellä seudulla. Yllättäen arkisten puuhien täyttämään elämään astuu tuttu hahmo vuosien takaa. Muistot vievät Trondin uudelleen joen varrella vietetyn kuuman kesän dramaattisiin tapahtumiin. Iholle nousevat suhde isään ja kiihkeästi eletyt onnen hetket, mutta myös täyttymättömät lupaukset ja suuret menetykset. Norjan jylhät metsät hengittävät vahvasti mukana ja taustalla virtaa joki, kuin ohikiitävä elämä. Takakansi

Tarina elää kahdessa aikatasossa Trondin nuoruudessa ja nykyisyydessä, kun hän on jo vanha mies. Isä on jäänyt Trondin mielessä alle 40-vuotiaaksi, sillä sen ikäisenä hän katosi pojan elämästä. Romaanissa puidaan tätä isäsuhdetta ja sen aiheuttamia tuntemuksia.

-Sinusta on tullut aikuinen.

- Ei ihan, sanoin, sillä tiesin että ympärillä tapahtui asioita joita en ymmärtänyt
mutta joita aikuiset ymmärsivät, mutta sinne ei enää ollut pitkä matka,
olin jo aika lähellä.

Kirjan rytmi on yhtä kiireetön kuin päähenkilön elämä eli hyvin verkkaisesti edetään. Tätä olisi pitänyt lukea hitaasti, mutta olin liian malttamaton, enkä jaksanut jäädä ihastelemaan maisemia ja rauhaa vaan halusin hölkätä jo eteenpäin. Vaikka viihdyin molemmissa aikatasoissa, levollisemmin asetuin aloilleni lukemaan vanhasta Trondista, jota Petterson viipyilevä tyyli tuki paremmin.

Hevosvarkaat-nimeä pidän harhaanjohtavana, sillä odotin ihan toisenlaista kirjaa. Jonkinlaista jännitysnäytelmää kenties, mutta Hevosvarkaat on kaikkea muuta. Se on tunnelmoiva ja aikaa ottava, jossa upeinta on luonnon läheisyys ja sen jylhyys.

_______

★★★½
Per Petterson - Hevosvarkaat

(Ut og stjaele hester, 2003)

Otava, 2009
Kannen kuva: Joseph Shan Pao Lo

Omasta hyllystä