"Varhainen marraskuu. Kello on yhdeksän.
Ikkunaan törmäilee talitiaisia."
Ikkunaan törmäilee talitiaisia."
kirjan alku
Per Petterson on norjalainen kirjailija, joka nousi kansainväliseksi tapauksesti viidennen romaaninsa Hevosvarkaat kohdalla. Hevosvarkaat on tarina isästä ja pojasta ja heidän suhteestaan.
Norjan ja Ruotsin rajaseudulla isän kanssa vietetyn kesän traagiset
tapahtumat tempaisivat 15-vuotiaan Trondin väkivaltaisesti nuoruuden
viattomuudesta kohti aikuisuutta. Nyt, 67-vuotiaana, erakoitunut Trond
elää koiransa Lyyran kanssa samalla syrjäisellä seudulla. Yllättäen
arkisten puuhien täyttämään elämään astuu tuttu hahmo vuosien takaa. Muistot vievät Trondin uudelleen joen varrella vietetyn kuuman kesän
dramaattisiin tapahtumiin. Iholle nousevat suhde isään ja kiihkeästi
eletyt onnen hetket, mutta myös täyttymättömät lupaukset ja suuret
menetykset. Norjan jylhät metsät hengittävät vahvasti mukana ja
taustalla virtaa joki, kuin ohikiitävä elämä. Takakansi
Tarina elää kahdessa aikatasossa Trondin nuoruudessa ja nykyisyydessä, kun hän on jo vanha mies. Isä on jäänyt Trondin mielessä alle 40-vuotiaaksi, sillä sen ikäisenä hän katosi pojan elämästä. Romaanissa puidaan tätä isäsuhdetta ja sen aiheuttamia tuntemuksia.
Kirjan rytmi on yhtä kiireetön kuin päähenkilön elämä eli hyvin verkkaisesti edetään. Tätä olisi pitänyt lukea hitaasti, mutta olin liian malttamaton, enkä jaksanut jäädä ihastelemaan maisemia ja rauhaa vaan halusin hölkätä jo eteenpäin. Vaikka viihdyin molemmissa aikatasoissa, levollisemmin asetuin aloilleni lukemaan vanhasta Trondista, jota Petterson viipyilevä tyyli tuki paremmin.
Hevosvarkaat-nimeä pidän harhaanjohtavana, sillä odotin ihan toisenlaista kirjaa. Jonkinlaista jännitysnäytelmää kenties, mutta Hevosvarkaat on kaikkea muuta. Se on tunnelmoiva ja aikaa ottava, jossa upeinta on luonnon läheisyys ja sen jylhyys.
Tarina elää kahdessa aikatasossa Trondin nuoruudessa ja nykyisyydessä, kun hän on jo vanha mies. Isä on jäänyt Trondin mielessä alle 40-vuotiaaksi, sillä sen ikäisenä hän katosi pojan elämästä. Romaanissa puidaan tätä isäsuhdetta ja sen aiheuttamia tuntemuksia.
-Sinusta on tullut aikuinen.
- Ei ihan, sanoin, sillä tiesin että ympärillä tapahtui asioita joita en ymmärtänyt
mutta joita aikuiset ymmärsivät, mutta sinne ei enää ollut pitkä matka,
olin jo aika lähellä.
mutta joita aikuiset ymmärsivät, mutta sinne ei enää ollut pitkä matka,
olin jo aika lähellä.
Kirjan rytmi on yhtä kiireetön kuin päähenkilön elämä eli hyvin verkkaisesti edetään. Tätä olisi pitänyt lukea hitaasti, mutta olin liian malttamaton, enkä jaksanut jäädä ihastelemaan maisemia ja rauhaa vaan halusin hölkätä jo eteenpäin. Vaikka viihdyin molemmissa aikatasoissa, levollisemmin asetuin aloilleni lukemaan vanhasta Trondista, jota Petterson viipyilevä tyyli tuki paremmin.
Hevosvarkaat-nimeä pidän harhaanjohtavana, sillä odotin ihan toisenlaista kirjaa. Jonkinlaista jännitysnäytelmää kenties, mutta Hevosvarkaat on kaikkea muuta. Se on tunnelmoiva ja aikaa ottava, jossa upeinta on luonnon läheisyys ja sen jylhyys.
_______
★★★½
Per Petterson - Hevosvarkaat
(Ut og stjaele hester, 2003)
Otava, 2009
Kannen kuva: Joseph Shan Pao Lo
Kannen kuva: Joseph Shan Pao Lo
Omasta hyllystä
