Jussi Valtonen - He eivät tiedä mitä tekevät

"Hän tuijotti äänimaton hypnotisoimana
televisiota, jonka joku oli avannut."

kirjan alku

He eivät tiedä mitä tekevät on Finlandia-palkinnon voittaja kolmen vuoden takaa, joka herättää kunnioitusta jo massiivisen ulkomuodon ja kansikuvan perusteella älykkäältä vaikuttavan sisältönsä puolesta. Kuulopuheet kirjan runsaudesta totesin erittäin paikkaansapitäviksi, mutta turhaan kukaan sen takia lukemista viivästyttää!

Mitä tapahtuu kun isä tutkii työkseen kissojen hermosoluja ja pojan elämäntehtävä on puolustaa eläinten oikeuksia? Alussa on pieni perhe: Joe, Alina ja vastasyntynyt Samuel. Joe on amerikkalainen neurotieteilijä, joka yrittää edetä urallaan uudessa kotimaassaan Suomessa. Alina on puolestaan jättänyt omat opintonsa ja keskittyy hoitamaan Samuelia kotona. Vuosia myöhemmin Joe elää palkittuna huippututkijana Yhdysvalloissa uuden, onnellisen perheensä ympäröimänä. Toisella mantereella aikuisuuden kynnyksellä tasapainoileva Samuel etsii omaa paikkaansa. Kun sopiva ideologia ja yhteisö viimein löytyvät, mikään ei voi enää pysäyttää häntä. Isänsä tapaan hän on valmis tekemään vaikeitakin ratkaisuja oikeaksi uskomansa asian takia. Takakansi

Aiheiden puutteista ei kirjaa voida syyttää, sillä se tarttuu vaikka mihin: poliittinen aktivismi, suomalaisuus, ulkomaalaisuus, eläinkokeet, tieteellinen tutkimus ylipäätään, lääkkeet ja yliopiston kritiikki. Niin ja sitten vielä markkinoiden epäsymmetrinen tieto, netin keskustelupalstat, ympäristön tuhoutuminen, mielenosoitukset, riipppuvuus teknologiaan, lama, markkinointi ja sponsorointi. Noin niin kuin äkkiseltään ajateltuna. Kirjan aiheista voisi kirjoittaa ainakin kymmenen romaania lisää.

 

Jossain vaiheessa oli havaittavissa pientä infoähkyä ja pisti ahdistamaan kun tuodaan esille kaikki aiheet maan päältä. Näin monen teeman esiintuonti tekee sen, että niiden käsittely jää jokseenkin yksioikoiseksi ja turhan mustavalkoiseksi. Moneenkaan ei tosiaan jäädä kieriskelemään pitkäksi aikaa, vaan pääpaino on kuitenkin tieteessä ja isäsuhteessa, jotka ovat sitäkin onnistuneemmin kuvattu. Joel on Samuelin nuoruudesta puuttuva isähahmo, jota Samuel kaukaa ihailee, mutta ihailu hiipuu vastakaiun puuttuessa.

Yksi mielenkiintoisimmista aiheista oli iAm -laite, uuden sukupolven internet, joka kirjaimellisesti toimii ajatuksen lailla ja syöttää tietoa katsottavaksi samalla hetkellä kun ihminen sitä ajattelee. Eikä tähän tarvita tietokoneita tai kännykkää, pienet napit vain kiinnitetään päähän. Näiden kiehtovien kohtien siivittämänä oli helppoa irtautua arjesta aivan toisenlaiseen maailmaan ja kyllä tämä koukutti kritiikeistäni huolimatta.

"Oliko jossain salainen kokoustila, josta hän ei tiennyt? Missä lab meetingit,
laitoksen kollokviot ja kutsuluennot pidettiin? Missä tutkijat keskustelivat
tuloksistaan, kehittelivät yhdessä juttujaan?

- Saunassa, Wallenberg sanoi.

Hänen ilmeensä oli niin vakava, että oli mahdotonta sanoa, oliko se vitsi."

Jussi Valtosella on osuvia huomioita ja kirja on kiistatta älykäs ja ajatuksia herättävä, joka kärsii aiheiden runsaudesta. Se näyttää taitavasti Suomen ulkopuolisen silmin ja tarttuu aiheisiin, joita näin kyseisen maan asukkaana ei tule edes ajatelleeksi, koska tähän menoon on totuttu. Tämmöistä täällä vain nyt sattuu olemaan. Näin loppuun sanoisin yhteenvetona, että ennakkoluulot pois ja kirja esiin!

_______________________________________________

★★★½
Jussi Valtonen - He eivät tiedä mitä tekevät

Tammi, 2014

Omasta hyllystä

Kaj Korkea-aho - Paha kirja

"Niinä kolmenakymmenenä vuotena, jotka Mickel Beckman oli vaikuttanut Åbo Akademissa, kirjallisuustieteen määrärahoja oli leikattu jatkuvasti."

kirjan alku

Kaj Korkea-aho on suomenruotsalainen kirjailija, jolta on jo ennen Pahaa kirjaa julkaistu kaksi teosta, mutta minulle tämä on vasta ensimmäinen. Mutta ei kyllä viimeinen!

"Älä lue tätä kirjaa tai joudut helvettiin."

Paha pääsee valloilleen yliopistolla, kun opiskelija Pasi Maars saa vihiä 1920-luvun kohtalokkaasta käsikirjoituksesta. Tekstien myötä paljon muutakin salattua nousee päivänvaloon, ja lehtori Mickel Backmanin painajaiset muuttuvat todeksi. Takakansi

Paha kirja tuntuu modernilta teokselta, joka aiheiltaan tarttuu kirjallisuuden voimaan ja siihen kuinka se voi saada ihmiset hulluuden partaalle ja järjettömien tekojen äärelle. Miljöönä on Åbo Akademi ja Turku. Yliopistomaailmassa liikkuu kaikenlaisia ihmisiä, mutta heistä yhden kiinnostus kirjailijaan, joka ei ole saanut teoksiin julkaistuksi, laittaa liikkeelle kauheita asioita ja päivänvalon näkee teksti, jonka pitäisi pysyä lukemattomana. Karkeasti ottaen kirja seuraa kolmen henkilön elämää, joihin esiin kaivettu käsikirjoitus vaikuttaa vahvasti.

"He nauroivat. Se oli hyvä. Hän nauroi heidän kanssaan. Hän pani toivonsa sille, mitä tiesi tuosta sukupolvesta, sille ettei heitä kiinnostanut muu kuin sensaatio eivätkä he luultavasti jaksaisi välittää sen kummemmin.
   Kerro luentavasti ja rennosti, hän ajatteli. Niin he unohtavat kaiken jälkeenpäin."

Korkea-ahon luomat henkilöt eivät ole mistään hellyyttävimmästä päästä. Aika moni heistä on itseasiassa jokseenkin ärsyttävä ja vastenmielinen ja stereotypioita löytyy, mutta kuulkaas, tällä kertaa ei haitannut! Kirja paneutuu hienosti ihmisten huonoihin puoliin ja elämän synkkyyteen jokseenkin armottomasti, mutta kyllä sieltä sivujen välistä hyvääkin löytyy, kun jaksaa etsiä. Tunnelma on painostava ja omaan makuuni siinä on juuri riittävä määrä kauhua, ja samalla tavalla kuin kirjasta löysin toivonpilkahduksen, niin kaiken keskeltä löytyy myös huumorin rippeitä. Loistava resepti koukuttavaan kirjaan!

_______

Kaj Korkea-aho - Paha kirja

(Onda boken)

Otava, 2015

Kirjastosta lainattu
Tähtiä: ★★★★

John Williams - Stoner

"William Stoner aloitti opinnot Missourin yliopistossa yhdeksäntoistakesäisenä vuonna 1910."

kirjan alku

Stoner on jo 50 vuotta vanha romaani, mutta vasta 2000-luvulla se löydettiin ihan todenteolla ja kirja on sittemmin nauttinut jonkinasteista blogisuosiota nyt suomennoksen ilmestyttyä. Itsekin lukeudun Stonerin tykkääjäksi.

William Stoner kasvaa Yhdysvaltojen Keskilännessä maatilanpoikana mutta hylkää juurensa ja elää hiljaista yliopistonopettajan elämää. Avioituminen parempiin piireihin ei tuo onnea, ja yliopistomaailmassa hänet yritetään nujertaa.

Stoner on periaatteen mies, vaikka aluksi olinkin hieman tuskastunut häneen ja hänen liikaan nöyrtymiseen. Varsinkin vaimo saa pompotella miestä aivan miten halusi. Mitään vastaansanomatta Stoner antaa asioiden tapahtua, vaikka ei olekaan samaa mieltä. Hän harrastaa enemmänkin hiljaista taistelua varsinkin yliopiston suhteen, jossa hänen kaikista opetusmenetelmistään ei pidetä. Ihanaa Stonerissa on juurikin hänen moniulotteisuus, joka saa hänet tuntumaan elävältä, oikealta ihmiseltä. Saammekin lukea miehen tarinan nuoruudesta aina hautaan saakka.

Naimisiin Stoner menee tuntematta vaimoaan, eikä avioliittoelämä osoittaudukaan ihan yksinkertaiseksi. Ainut paikka, jossa Stoner tuntuu olevan edes jokseenkin onnellinen oli yliopisto. Hän nauttii opettamisesta ja kirjoittamisesta. Kai Stonerin elämä lopulta oli kuitenkin onnellinen. Hän teki asioita mistä piti, vaikka kaikki elämän osa-alueet eivät niin menestyksekkäitä olleetkaan. Yliopistomaailmaan sekoittuu myös sota ja politiikka sekä lamakin vaikuttaa taustalla ja vaikka asiaa on paljon, on kirja on vähäeleinen ja surullisen sävyinen, mutta silti onnistuu olemaan toiveikas. Jotain mahtavaakin tapahtuu Stonerille. Jotain mitä hän ei ennen ole kokenut.

Sitten vielä pieni valituksen sananen: heti kirjan alussa on aikamoisen pitkä alkupuhe, jossa suoraan sanottuna paljastetaan ja analysoidaan koko kirja hetki hetkeltä (en onneksi lukenut vasta kun jälkeepäin!). En yhtään ymmärrä tuota tapaa. Eikö loogisempi paikka olisi laittaa se loppuun, sillä kuka nyt etukäteen kaikkia paljastuksia haluaa tietää? Kerrassaan kummallista.

Stonerilla on järkyttävän hieno ja pysäyttävä kansi! En millään meinaa silmiäni saada irti siitä. ♥

_______

John Williams - Stoner

(Stoner, 1965)

Bazar, 2015

Kirjastosta lainattu 
Maalaismaisemia-lukuhaaste
Tähtiä: ★★★★

Chad Harbach - Pelin henki

Pelin henki - Chad Harbach

(The Art of Fielding, 2011)

Otava, 2013
Kannen suunnittelu: Anja Reponen

Omasta hyllystä

"Schwartz ei huomannut poikaa ottelun aikana."

kirjan ensimmäinen lause

Jostain kumman syystä satuin Kodin kuvalehteä (31.10.2013) selailemaan ja katseeni osui lyhyisiin, napakoihin kirja-arvosteluihin, jotka tietenkin innoissani luin. Erästä kirjaa oli kuvailtu seuraavin sanoin: "Jos nautit John Irvingin kirjoista, rakastat tätä." Ja niinpä kävin heti seuraavana päivänä kirjaston hyllyltä Pelin hengen nappaamassa. Ja sitten se oli menoa!

Yliopistokampuksella neljä nuorta opiskelijaa ja kuusikymppinen rehtori etsivät itseään ja jahtaavat haaveita baseballin värittämässä elämässä.

Mike Schwartz on yliopiston baseball-joukkueen, Harponeersin, kapteeni. Hän huomaa Henryn eräässä ottelussa. Pojan, jonka heiveröisissä käsissä ei maila pysy, mutta jonka liikkeiden sulavuus riittää vakuuttamaan Miken. Köyhistä oloista tuleva Henry Skrimshander pääsee stipendin turvin yliopistoon ja sen baseball-joukkueeseen Miken valvovan silmän alle. Erityisesti Miken Henrylle pitämät treenit ja päiväohjelmat ovat rankat, mutta lahjakkuutta on harjoitettava, mikäli huipulle haluaa.

Sydämensä baseballille - ja erityisesti omalle Harponeers-joukkueelleen - antanut Mike omaa myös omia unelmia. Hän alkaa suhteeseen rehtorin tyttären Pella Affenlightin kanssa, jonka omat unelmat ovat ajautuneet karille. Nyt Pellan unelma on uusi alku ja sen hän toivoo voivansa aloittaa isänsä johtamassa yliopistossa.

Rehtori Affenlight ei voisi olla yllättyneempi tyttärensä Pellan pyyhältäessä asumaan saman katon alle monien vuosien jälkeen. Heidän suhteensa on ollut vaikea, mutta kumpikaan ei vastusta uutta järjestelyä. Kaikkein yllättynein on rehtori itse, kun hän tajuaa olevansa rakastunut Henryn huonetoveriin Owen Dunneen.

Sain monet päivät nauttia kirjasta ja elää sen maailmassa. Sen henkilöt tulivat erittäin läheisiksi  ja oli suorastaan järkyttävää päästää kirja pois käsistä - varsinkin kun se oli loppu. Elin vahvasti näiden neljän ainutlaatuisen henkilön mukana elämän kaikissa käänteissä. He olivat aitoja ja rakastettavia, välillä raivostuttaviakin. Pellan ja hänen rehtori-isänsä suhde ei ollut helppo ja erityisen koskettava oli kohta, jossa Pella tajuaa että ehkä se kuitenkin oli hyvä. Jotkut asiat tajuaa vasta myöhemmin.

Pelin hengen yhtäläisyydet Irvingin kirjojen kanssa eivät ole aivan tuulesta temmattuja, mutta yhtä raju ja rosoinen tämä kirja ei ole. Siinä on jotain modernimpaa ja armollisempaa. Se on täynnä urheilun huumaa ja miesvoimaa, mutta kuitenkaan se ei pääasia ole. Kirja on päinvastoin herkkä, lumoava, koukuttava, kokonaisuutena ehjä. Sen on kirjoittanut taitava ihmiskuvaaja ja hahmoista huokuu moniulotteisuus. Pelin hengen lukeminen oli rikastuttava kokemus. Ja riemukas.

Kirja on Harbachin ensimmäinen, eikä häneltä ole valitettavasti ainakaan vielä ilmestynyt muita kirjoja. Tosin jos hän tätäkin kirjoitti melkein kymmenen vuotta, voi olla että seuraavakaan ei ihan heti ilmesty.

Tähtiä: ★★★★★