Kirjojen Suomi: Arto Salminen - Kalavale

Rikotut pullot eivät hajonneista poikenneet. Sirpaleet makasivat
mykkinä bussipysäkin katoksen alla. Kohtalo niillä oli, mutta ei kieltä.
Siksi niiltä jäi mennyt selittämättä, siksi niiltä jäi tuleva tekemättä.

kirjan alku

Satavuotiasta Suomea juhlitaan eri tavoin ja Hurja Hassu Lukija on mukana Ylen Kirjojen Suomi -hankkeessa osuudessa Kirjablogit ja 101 kirjaa. Ylen kirjallisuustoimittajat ovat valinneet Suomen itsenäisyyden ajalta 101 merkittävää kirjaa jokaiselle vuodelle, joista me kirjabloggarit kirjoitamme kukin vuorollamme postauksen. Bloggauksia ilmestyy kaksi kirjaa viikossa tahdilla. Listan kirjat ovat luettavissa täällä ja niitä käsitelllään myös Aamu-tv:ssä. Mahtavaa olla mukana näinkin isossa tapahtumassa! Minulle osui vuosi 2005, johon valikoitui Arto Salmisen Kalavale - Kansalliseepos.

Pitkän linjan viihdeguru Kyösti ”Fisu-Hanski” Hannukkala aikoo tehdä tv-historiaa ennen kuin siirtyy jäykkäsääristen osastoon. Työn alla on Auschwitz, tosi-tv-sarja, jossa lihassa ei säästellä eikä sähkössä tingitä. Lähiö-survivaliin otetaan kaksitoista kaikkeen valmista toisen polven työtöntä. Pudotuspelit ratkaistaan sähkötuolissa, ja koko vanki-vartija-spektaakkelin juontaa Fisu-Hanskin viimeisin hoito, slummeista missiksi noussut Oona. Mittavan omaisuuden koonnut viihdyttäjälegenda tietää, että raha on kova kannustin. Auschwitzin voittajalle on tarjolla 200 000 euroa, kameroiden takana saldot ovat vielä suuremmat. Oona on pääsemässä kiinni isoihin rahoihin, jos hän vain osaa pelata korttinsa oikein. Takakansi

Kalavale on inhottava ja ruma kirja. Rumalla tarkoitan, että se pyytelee yhtä paljon anteeksi kuin romaanin henkilöt, jotka käyttävät viihdettä tekosyynä toisten kärsimyksen tuottamiselle. Jos se kuvataan televiosta varten, monista asiosta tuleekin hyväksyttäviä ja ihmiset liimautuvat ruutujensa ääreen todistamaan naureskellen toisten hätää ja hyväksikäyttöä. Ohjelman tekijöillä on tietenkin papereissa osallistujien allekirjoitukset, jossa he suostuvat tähän kaikkeen.

 "- Tää on kuin taivaasta, Kasperi sanoi. - Mahtavaa matskua.
Tää on psykodraamaa, tää on tragediaa, tää on kaikkea. Eiks niin."

Koin henkilöt vastenmielisinä, joilla rahankiilto kiilui silmissä ja oma ego meni kaiken edelle kirosanojen lennellessä. Kilpailuun osallistujat olivat varsinkin käsittämätöntä sakkia, joita heitäkin ajoi julkisuuden ja rahan halu. Kummasti se moraali katoaa, kun tv-ohjelmaan päästään ja vartija-rooli omaksutaan turhankin hyvin. Kilpailijat eivät tunnu tajuavan, että ihmiset oikeasti katselevat ohjelmaa. Erään pariskunnan nuoret lapsetkin. Tärkeää on ennen kaikkea saada oma hetki julkisuudessa.

Kalavale on edelleen ajankohtainen: sen ilmestymisestä on reilut kymmenen vuotta, eikä maailma ole siitä mihinkään muuttunut. Eivätkä ihmiset. Päinvastoin, tosi-tv-ohjelmien tarjonta tuntuu lisääntyneen ja tirkistelykultturi voi hyvin, kiitos myös sosiaalisen median.

"- Hanski hei, tää on kokeilua, tää on yhteiskunnallinen koeputki.
Tää on yhteiskuntakritiikin uusi aalto. Toi sun edustama
moraalinen nirppanokkaisuus on pelkkää peiteltyä itsekkyyttä. --
Sun olisi parasta tajuta, että enää ei ole tärkeää mikä on oikein
ja mikä väärin, vaan mitkä on niiden suhteet. Tärkeää ei ole mikä
on totta ja mikä valhetta. Tärkeää on se mitä ihmiset haluaa."

Voin pitää itseäni suhteellisen onnekkaana, kun sinällään näinkin vetävä romaani osui kohdalle, sillä tuolta 101 kirjan listalta löytyy jos jonkinlaista teosta. En varsinaisesti tiedä oliko tämä nautinnollinen lukuhetki, mutta sivut ainakin kääntyivät nopeaan tahtiin. Jos Kalavaleen tarkoitus on herätellä lukija ajattelemaan, niin siinä se onnistui. Olen tämän jälkeen erittäin hereillä. Silmät apposen auki.

Ylen perustelu:
Arto Salminen kirjoitti terävän aikalaiskritiikin siitä, kuinka helposti ihmiset myyvät itsensä julkisuudelle.

Kalavale-romaanissa Itä-Helsingin työttömiä värvätään tosi-tv-ohjelmaan nimeltä Auschwitz. Heidät jaetaan vartijoihin ja vankeihin. Fiktio muuttui todeksi, kun samanlainen tositelevisio-ohjelma toteutettiin tšekkiläisellä tv-kanavalla vuonna 2015.

Vuonna 2005 kirjallisuudessa nousi esiin suomalaisen yhteiskunnan muutos talouden pakkopaidan puristuksessa. Salminen näytti, kuinka teollisten tavaroiden tuottamisesta on siirrytty kohti mielikuvateollisuutta.

___________________________

★★★
Arto Salminen - Kalavale

Wsoy, 2005

Kirjastosta