Näytetään tekstit, joissa on tunniste julkisuus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste julkisuus. Näytä kaikki tekstit

16.2.2017

Kirjojen Suomi: Arto Salminen - Kalavale


Rikotut pullot eivät hajonneista poikenneet. Sirpaleet makasivat
mykkinä bussipysäkin katoksen alla. Kohtalo niillä oli, mutta ei kieltä.
Siksi niiltä jäi mennyt selittämättä, siksi niiltä jäi tuleva tekemättä.
kirjan alku

Satavuotiasta Suomea juhlitaan eri tavoin ja Hurja Hassu Lukija on mukana Ylen Kirjojen Suomi -hankkeessa osuudessa Kirjablogit ja 101 kirjaa. Ylen kirjallisuustoimittajat ovat valinneet Suomen itsenäisyyden ajalta 101 merkittävää kirjaa jokaiselle vuodelle, joista me kirjabloggarit kirjoitamme kukin vuorollamme postauksen. Bloggauksia ilmestyy kaksi kirjaa viikossa tahdilla. Listan kirjat ovat luettavissa täällä ja niitä käsitelllään myös Aamu-tv:ssä. Mahtavaa olla mukana näinkin isossa tapahtumassa! Minulle osui vuosi 2005, johon valikoitui Arto Salmisen Kalavale - Kansalliseepos.


Pitkän linjan viihdeguru Kyösti ”Fisu-Hanski” Hannukkala aikoo tehdä tv-historiaa ennen kuin siirtyy jäykkäsääristen osastoon. Työn alla on Auschwitz, tosi-tv-sarja, jossa lihassa ei säästellä eikä sähkössä tingitä. Lähiö-survivaliin otetaan kaksitoista kaikkeen valmista toisen polven työtöntä. Pudotuspelit ratkaistaan sähkötuolissa, ja koko vanki-vartija-spektaakkelin juontaa Fisu-Hanskin viimeisin hoito, slummeista missiksi noussut Oona. Mittavan omaisuuden koonnut viihdyttäjälegenda tietää, että raha on kova kannustin. Auschwitzin voittajalle on tarjolla 200 000 euroa, kameroiden takana saldot ovat vielä suuremmat. Oona on pääsemässä kiinni isoihin rahoihin, jos hän vain osaa pelata korttinsa oikein. Takakansi

Kalavale on inhottava ja ruma kirja. Rumalla tarkoitan, että se pyytelee yhtä paljon anteeksi kuin romaanin henkilöt, jotka käyttävät viihdettä tekosyynä toisten kärsimyksen tuottamiselle. Jos se kuvataan televiosta varten, monista asiosta tuleekin hyväksyttäviä ja ihmiset liimautuvat ruutujensa ääreen todistamaan naureskellen toisten hätää ja hyväksikäyttöä. Ohjelman tekijöillä on tietenkin papereissa osallistujien allekirjoitukset, jossa he suostuvat tähän kaikkeen.

 "- Tää on kuin taivaasta, Kasperi sanoi. - Mahtavaa matskua.
Tää on psykodraamaa, tää on tragediaa, tää on kaikkea. Eiks niin."

Koin henkilöt vastenmielisinä, joilla rahankiilto kiilui silmissä ja oma ego meni kaiken edelle kirosanojen lennellessä. Kilpailuun osallistujat olivat varsinkin käsittämätöntä sakkia, joita heitäkin ajoi julkisuuden ja rahan halu. Kummasti se moraali katoaa, kun tv-ohjelmaan päästään ja vartija-rooli omaksutaan turhankin hyvin. Kilpailijat eivät tunnu tajuavan, että ihmiset oikeasti katselevat ohjelmaa. Erään pariskunnan nuoret lapsetkin. Tärkeää on ennen kaikkea saada oma hetki julkisuudessa.

Kalavale on edelleen ajankohtainen: sen ilmestymisestä on reilut kymmenen vuotta, eikä maailma ole siitä mihinkään muuttunut. Eivätkä ihmiset. Päinvastoin, tosi-tv-ohjelmien tarjonta tuntuu lisääntyneen ja tirkistelykultturi voi hyvin, kiitos myös sosiaalisen median.

"- Hanski hei, tää on kokeilua, tää on yhteiskunnallinen koeputki.
Tää on yhteiskuntakritiikin uusi aalto. Toi sun edustama
moraalinen nirppanokkaisuus on pelkkää peiteltyä itsekkyyttä. --
Sun olisi parasta tajuta, että enää ei ole tärkeää mikä on oikein
ja mikä väärin, vaan mitkä on niiden suhteet. Tärkeää ei ole mikä
on totta ja mikä valhetta. Tärkeää on se mitä ihmiset haluaa."

Voin pitää itseäni suhteellisen onnekkaana, kun sinällään näinkin vetävä romaani osui kohdalle, sillä tuolta 101 kirjan listalta löytyy jos jonkinlaista teosta. En varsinaisesti tiedä oliko tämä nautinnollinen lukuhetki, mutta sivut ainakin kääntyivät nopeaan tahtiin. Jos Kalavaleen tarkoitus on herätellä lukija ajattelemaan, niin siinä se onnistui. Olen tämän jälkeen erittäin hereillä. Silmät apposen auki.


Ylen perustelu:
Arto Salminen kirjoitti terävän aikalaiskritiikin siitä, kuinka helposti ihmiset myyvät itsensä julkisuudelle.

Kalavale-romaanissa Itä-Helsingin työttömiä värvätään tosi-tv-ohjelmaan nimeltä Auschwitz. Heidät jaetaan vartijoihin ja vankeihin. Fiktio muuttui todeksi, kun samanlainen tositelevisio-ohjelma toteutettiin tšekkiläisellä tv-kanavalla vuonna 2015.

Vuonna 2005 kirjallisuudessa nousi esiin suomalaisen yhteiskunnan muutos talouden pakkopaidan puristuksessa. Salminen näytti, kuinka teollisten tavaroiden tuottamisesta on siirrytty kohti mielikuvateollisuutta.
___________________________


Arto Salminen - Kalavale
Wsoy, 2005
Kirjastosta

27.9.2016

Robert Galbraith - Käen kutsu


"Kuhina kadulla oli kuin kärpästen surinaa."
kirjan alku

Kaikkihan jo tietävät, että Robert Galbraith on salanimi, jonka taakse kätkeytyy J. K. Rowling. Ja tämä tieto ei kauaa salassa ihmisiltä pysynyt - kas kummaa. Käen kutsu on klassinen dekkari, joka aloittaa lontoolaisen yksityisetsivä Cormoran Striken tutkimuksista kertovan sarjan. Näin alkuun on myös sanottava, että olen pitänyt J. K. Rowlingin muusta tuotannosta ihan hurjasti, mutta tämä oli kuin nyrkki suoraan naamaan. En siis ollut innoissani kirjasta mitä pidemmälle se eteni.

Kun kaunis, ongelmien piinaama mallityttö putoaa lumen peittämältä parvekkeelta Mayfairissa, kaikki viittaa itsemurhaan. Veljellä on kuitenkin epäilyksensä, ja hän palkkaa yksityisetsivä Cormoran Striken tutkimaan tapausta. Strike on Afganistanin sodan sekä ruumiillisesti että henkisesti rampauttama veteraani, joka kamppailee saadakseen otteen elämästään. Tapaus turvaa hänen taloudellisen toimeentulonsa, mutta vaatii myös veronsa: mitä syvemmälle Strike sukeltaa nuoren mallin mutkikkaaseen maailmaan, sitä synkemmäksi se paljastuu – ja sitä suurempaan vaaraa hän itse joutuu… Takakansi

Kamalaa puhua pahaa omasta lempikirjailijasta, mutta kyllä minä tämän parissa tuskastuin. Oli liian helppo arvata murhaaja, se oli selvää jo alusta asti. Haluan yllättyä! Muutenkaan en kokenut Käen kutsun tuovan mitään omaa dekkarigenreen, vaan se uppoaa hyvin muiden keskivertokirjojen joukkoon kyseisessä genressä. Pidin kyllä kirjan alusta. Siitä kun Robin, Striken tuleva avustaja, pyyhältää toimistoon. Hän on mukava hahmo, eikä kärttyisä Strikekään hassumpi ole. Voi tätä pettymystä. Olkoon tämä muistutuksena siitä, että lempikirjailijoiden tuotantokaan ei aina ole taattua huippulaatua.

Loppuun yksi pienen pieni toive: voisiko arvoisa J. K. Rowling palata takaisin fantasian tai Paikka vapaana kaltaisten tarinoiden pariin. Pliis!

_______

Robert Galbraith - Käen kutsu
(The Cuckoo's Calling, 2013)
Otava, 2013
Omasta hyllystä
Tähtiä:

Muita postauksiani
J. K. Rowling: Paikka vapaana
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...